Kertokaa kokemuksianne synnytyksen käynnistämisestä, miten sujui jne.

Kaksi edellistä normaalisynnytystä oli pitkähköjä, 38 ja 12 tuntia, ja tipalla käynnistetty kesti 6 tuntia. Supistukset alkoi tunnin päästä tipan laitosta, ja kalvot puhkaistiin, kun olin neljä senttiä auki ja siitä meni puolisen tuntia vauvan syntymään. Mä en tarvinnut edes kipulääkitystä koko synnytyksen aikana. Tai ihan lopussa olisin kyllä tarvinnut, mutta ei sitä ehditty antaa, eikä asia kyllä jäänyt kaivelemaan yhtään. Musta tämä synnytys oli helppo, ja kokemuksena hieno. Viikkoja mulla oli tuolloin 41 + 3.

Muistaakseni kolme "murua" ehdittiin sisääni laittaa ja sitten todettiin että vauva ei käynnistystä ilmeisesti kestä, sydänäänet heikkenivät. Ja sitten mentiinkin kiireelliseen sektoon.



Suppareita mulla ei juurikaan tullut. Pientä menkkamaista jomotusta vaan.

Kohdunsuulle laitettiin jotain pillereitä muutaman tunnin välein pehmittämään paikkoja ja välillä oltiin supistus- ja sydänkäyrillä.



Synnytys alkoi kuin ei-käynnistetytkin, pienillä kivuttomilla supistuksilla. Vesien menosta poika oli 3 tunnissa pihalla, sain kerrankin ajoissa kipulääkettä ja oli kaikinpuolin hyvä kokemus.



Pelkäsin etukäteen käynnistämistä, kun olin kuullut niin paljon kauhukertomuksia vuorokausien kivuista ym., mutta turhaan! Olen kyllä aina ollut aika nopea synnyttäjä, lieneekö sillä vaikutusta asiaan.

Ekana päivänä sain kanssa niitä pillereitä ja se käynnisti suppistukset mutta ei itse synnytystä. Toisena päivänä sain tippoja suoraan suoneen aamu 9 alkaen vauva syntyi neljän tunnin päästä siitä. Olin käynnistyksessä koska vauva oli isokokoinen. Olen tosi iloinen että menin käynnistykseen, koska loppuraskausaikana mulla oli paljon kipuja mahan koosta johtuen, hyvä että pystyin kävelemään.. Loppujen lopuksi synnytys meni kuitenkin tosi hyvin, eikä tullut edes mitään repeämiä ja nyt 3 viikkoa älkeenpäin on tosi hyvä olo ja aivan ihana vauva tossa tuhisee vieressä :) Ei kannata pelätä turhaan sitä kaynnistystä, jälkeenpäin kuitenkin helpottaa.

mulle annettiin pillerin jonka nielasin veden kanssa aamupäivällä ja illalla meni lapsivesi. 6 tuntia kesti vaikka oli esikoinen. supistukset voi kuulemma olla vähän kovemmat kun käynistää...

niin, piti sanoa kanssa että minulla ei kohtu ollut vielä kypsä, mutta antoi lopulta periksi, sen verran isoja annoksia pumppasivat suoneen. Ja jos sekään ei olisi toiminut niin aina on se yksi varma keino (sektio), onneksi ei kuitenkaan jouduttu siihen.

Ja yksi itsestään käynnistynyt.



Käynnistykseen päädyttiin lapsen suuren painoarvion vuoksi. Lisäksi mitään kypsymistä ei ollut havaittavissa, vaikka laskettuun aikaan oli enää reilu viikko.



Käynnistetyssä supistukset olivat minusta rajumpia ja kivut kovempia, vaikka sama epiduraali oli molemmissa. Itsestään käynnistynyt synnytys oli lempeämpi. Mutta ero ei ollut niin dramaattisen suuri että sen takia olisin halunnut kasvattaa vauvaa vielä suuremmaksi yli lasketun ajan. Päinvastoin: olin tyytyväinen että käynnistettiin.



Homma oli nopeasti ohi: aamulla menin sairaalaan, kymmenen aikaan laitettiin murut paikalleen, yhdeltä siirryttiin saliin ja kolmelta oli lapsi sylissä.

Kohdunsuulle laitettiin jotain pillereitä muutaman tunnin välein pehmittämään paikkoja ja välillä oltiin supistus- ja sydänkäyrillä.

Synnytys alkoi kuin ei-käynnistetytkin, pienillä kivuttomilla supistuksilla. Vesien menosta poika oli 3 tunnissa pihalla, sain kerrankin ajoissa kipulääkettä ja oli kaikinpuolin hyvä kokemus.

Pelkäsin etukäteen käynnistämistä, kun olin kuullut niin paljon kauhukertomuksia vuorokausien kivuista ym., mutta turhaan! Olen kyllä aina ollut aika nopea synnyttäjä, lieneekö sillä vaikutusta asiaan.

Supistukset alkoivat puolisen tuntia toisen murun laittamisesta.

Nopea, helvetillisen kipeä ja ihan täysin hallitsematon. Ei pysynyt hoitohenkilökuntakaan siinnä rytinässä mukana ja ei ollut mukavaa kellään.



Lopputulos oli toki suloistakin suloisempi, mutta silti menin toiseen synnytykseen pelkopolin kautta ja papereihini merkittiin, että uutta käynnistystä en halua vaan sitten mieluummin vaikka sectio. Ihana oli kokea spontaanisti alkanut luonnollinen synnytys. Olin ihan eri tavalla mukana koko synnytyksen ajan. Ihana ja kaunis tapahtuma.:)

niillä kohdun suulle laitettavilla pillereillä. Niitä annettiin neljän tunnin välein, ekana päivänä sain kaksi. Ei aiheuttanut mitään tunnettavissa olevia supistuksia. Kävelin kaupungilla ja yritin viettää aikaa. Seuraavan yön nukuin osastolla normaalisti. Aamulla muistaakseni annettiin vielä yksi pilleri, sitten otettiin synnytysosastolle ja annettiin suoneen oksitosiinia. Vähän alkoi supistella ja kohdun suu aukesi noin 3 cm. Enempää ei sitten koskaan auennut ja seuraavan yön nukuin synnytyshuoneessa. Seuraavana päivänä jouduttiin lapsen sydänäänien takia lopulta kiireelliseen sektioon. Sain tulehduksen ja vauva väsähti ja oli huonossa kunnossa. Selvisi kuitenkin ja on terve lapsi. Loppu hyvin kaikki hyvin.