Lue keskustelun säännöt.
Olenko vainoharhainen anopin suhteen?
15.04.2009 |
Lapsemme on nyt reilu 1 v. Olemme lomailleet useamman kerran anoppilassa kuluneen vuoden aikana ja joka kerta anoppi on hoitanut vauvaa tunnin tai pari, ensin niin että olimme paikalla mutta esim. nukkumassa tai saunassa, ja myöhemmin olemme myös miehen kanssa käyneet ystäviä tapaamassa yms. Joka kerta on käynyt jotain sellaista, että anoppi on toiminut eri tavalla kuin olemme neuvoneet... Esim. sekoittanut korvikejauhetta oman päänsä mukaan (vaikka on sekä kerrottu ohje että kerrottu sen löytyvän pakkauksen kyljestä), antanut liian vähän maitoa yhdellä ruokailulla ja ihmetellyt miksi vauva taas tunnin päästä itkee, laittanut vauvalle jotain omaa rasvaansa 'koska se on niin hyvää' vaikka vauvalla oli oma rasva mukana (ja kaikkia rasvojahan ei oikeasti suositella laitettavaksi pienen vauvan herkälle iholle), jouluna antoi tarkoituksella selän takana 9 kk ikäiselle vauvalle kinkkua kun olin kieltänyt sen liian suolaisena ja nyt viimeiseksi antoi lapsen imeskellä minun hammasharjaani. Tuo hammasharjajuttu oli siinä mielessä vahinko, että lapsi oli napannut sen kylpyhuoneen hyllyltä pyllyn pesun yhteydessä ja anoppi oli olettanut, että se on lapsen harja. Hän on kuitenkin nähnyt monta kertaa, että lapsella on oma pikkuharja. Kun varovasti mainitsin karieksen tarttumisesta, hän oli ihan ihmeissään, ai että sullako on sellainen bakteeri... vaikka ollaan selitetty tämä kariesjuttu hänelle ruokailun yhteydessä. Olen pistänyt nämä jutut oman herkkyyteni ja pikkutarkkuuteni piikkiin. Vähitellen on kuitenkin alkanut tuntua, että pystynkö luottamaan anoppiin? En tiedä, eikö hän kuuntele, muista vai ymmärrä ohjeita vai haluaako hän tarkoituksella tehdä asioita omalla tavallaan.
Minua on alkanut nyt pelottaa, että kun lapsi kasvaa, anoppi saa päähänsä tehdä jotain oikeasti vaarallista 'omalla tavallaan', esimerkiksi kyyditä lasta autolla ilman turvaistuinta. Hän ei nimittäin oikeasti tiennyt, että nykyisin turvaistuimet ovat yleisiä ja peräti pakollisia, luuli meidän kuljettavan vauvaa autossa vaunukopassa. Vähän jäi sellainen olo, että ymmärsikö vieläkään täysin turvaistuimen merkitystä, vaikka kerrottiin asiasta.
Tietysti jos kerran laittaa jotain väärää rasvaa pyllyyn tai antaa suolaista ruokaa, niin se ei ole niin vaarallista kuin jos ajaa kerran autolla ilman turvaistuinta. Mutta voinko luottaa siihen, että anoppi ajattelee samoin? Entä jos hänellä on samanlainen 'ei se niin vaarallista voi olla' -asenne tuohon autolla ajoon tai johonkin muuhun jota en edes osaa etukäteen ajatella?
Tietysti mummolassa voi olla mummolan säännöt ja mummolla ja lapsella omiakin juttuja, mutta toivoisin, että antamiani lapsen terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä ohjeita noudatettaisiin. Mieheni on samoilla linjoilla. Kumpikaan vaan ei olla oikein kehdattu sanoa näistä asioista sitten jälkikäteen, etukäteen kyllä niitä ohjeita annetaan, mies enemmänkin kuin minä.
Ihmeellisintä on, että anoppi on alle kuusikymppinen työssäkäyvä ihminen, joka on kasvattanut kolme tervettä aikuista. Ehkä hänellä on liikaakin se asenne, että kyllä hän pärjää, kun on omat lapsetkin kasvattanut, ja että ne ohjeethan muuttuu koko ajan..... Toki muuttuu, mutta itse ainakin ajattelen, että ne ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Ja toisen lapsi on kuitenkin aina toisen lapsi, ei siihen hoitoon samanlaista varmuutta tule, ja jokainen lapsi on yksilö. Itse ainakin aina kysyn ohjeet, jos hoidan siskoni lasta, en oleta että häntä välttämättä hoidettaisiin samalla tavalla kuin omaani.
Vai olenko minä vainoharhainen ja nipo?
Kommentit (13)
Sinä olet äiteillyt vuoden ja anoppisi kasvattanaut ainakin yhden lapsen aikuiseksi saakka. Murrosikäisten lasten vanhempana voin sanoa, että tuollaiset pikkuasiat, joista kerroit, ovat aivan samantekeviä - eli nipotat turhasta.
Anoppisi on nähnyt monenlaista lastaan hoitaessaan ja vuosien mittaan luopunut pilkkujen viilauksesta.
Meidän ikäisiämme ihmisiä on saatettu ruokkia vauvana vedellä laimennetulla lehmänmaidolla ja turvaistuimia ei tosiaa tunnettu. Minä matkustin veljeni kanssa kulpavolkkarin peräkontissa, kun sinne leikki-ikäinen mahtui niin sopivasti.
Kerran isämme ajoi melkein kolarin, kun pyöräilijä töytäisi auton eteen ja tuli äkkijarrutus. Niin lensin takapenkiltä etujalkatilaan. Kuhmulla selviittiin siitäkin.
Relaa ensikko, edes vauvan maailma ei kaadu kinkunsiivuun tai hammasharjan kokeiluun.
Olet todellakin pikkumainen nipo, jonka elämä kuitenkin todennäköisesti kouluttaa ottamaan noin 80 prosenttia rennommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan pikemminkin, että tunnistan tuossa taekstissä itseni kahdeksan vuotta sitten kun esikoisemme syntyi, hyvin samanlaista pikkutarkkuutta oli meillä. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen ja kolmen lapsen vanhempina osaamme ottaa jo aika paljon rennommin.
Anna mummon olla omanlaisensa mummo. Turvallisuus on tietenkin eri asia, mutta oikeasti, ollaan aika kaukana ilman turvaistuinta ajamisesta, jos mummo laittaa vauvanpeppuun eri rasvaa...
kuten hammasharja, lusikka ja turvaistuimen käyttö paperille ja VAADI isovanhepien allekirjoitus ja ilmoita että jos sopimusta ei noudatateta niin välit katkeaa.
Isovanhempien on ymmärrettävä että kyseessä on TEIDÄN lapsenne ja te määräätte tietyissä asioissa miten toimitaan.
- turvallisuus ( kuljetus, kiipeily jne)
- ruokarajoitteet ( suola, allergiat, makeiset jne)
- muu lapsen terveyttä ja turvallisuutta uhkaava ( esillä olevat lääkkeet, kariesriski jne)
mutta mielestäni on kuitenkin tiettyjä asioita, joista ei saisi lipsua sen rentoudenkaan nimissä, kuten liikenneturvallisuus. Olen kyllä itsekin matkustanut ilman turvaistuinta ja -vyötä lapsena, mutta en silti antaisi oman lapseni matkustaa, kyseessä on kuitenkin oikeasti lapsen henki.
Ongelma on lähinnä se, etten tiedä, onko anoppi yhtään samoilla linjoilla siinä, mitkä on niitä pikkuasioita ja mitkä tärkeitä...
t. ap
Vitosen on pakko olla provo. No ap, turvallisuusasiat (auto jne.) keskustele miehesi kanssa ensin ja anoppisikin. Mutta nuo muut on kyllä aika viattomia juttuja...jos ei mitään allergiaa tms, josta lapselle vaaraa niin anna mummon olla omanlaisensa. Ei se hammasharja tai pikku kinkkupala varmaan vahingoita sinun rakkaintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teette nyt kärpäsestä härkää.
Ota AP huomioon, että anoppisi lasten (miehesi) ollessa pieniä vauvoja todella kuljetettiin autossa vaunukopassa. Turvavöitä saati sitten turvaistuimia ei vielä ollut. Toki anopillesi teet selväksi että jatkossa lastasi kuljetetaan vain turvaistuimessa tai sitten matka taitetaan muulla kulkupelillä.
Sen sijaan muissa asioissa kyllä nipotit. Ei tietty 9kk lapsille kinkkua suositella, mutta ei pieni määrä myöskään tapa tai munuaista vielä tuhoa. Kerro ystävällisesti anopille mitä sormiruokaa hän voi lapselle halutessaan antaa. (vaikka porkkanan/kurkun pala, maissinaksuja tai banskua)
Hammasharjahan oli puhdas vahinko, ei tietenkään olisi antanut sinun harjaasi, jos olisi tiennyt sen sinun harjaksesi.
Nyt välit kuntoon anopin kanssa. Hän on saanut kasvatettua miehesi aikuiseksi, ehkäpä hän jotain tietää lasten hoidosta.
kuten hammasharja, lusikka ja turvaistuimen käyttö paperille ja VAADI isovanhepien allekirjoitus ja ilmoita että jos sopimusta ei noudatateta niin välit katkeaa.
Isovanhempien on ymmärrettävä että kyseessä on TEIDÄN lapsenne ja te määräätte tietyissä asioissa miten toimitaan.
- turvallisuus ( kuljetus, kiipeily jne)
- ruokarajoitteet ( suola, allergiat, makeiset jne)
- muu lapsen terveyttä ja turvallisuutta uhkaava ( esillä olevat lääkkeet, kariesriski jne)
Noissa ruokajutuista en tosiaan jaksaisi stressata turhaan, MUTTA lapsen turvallisuutta koskevissa asioissa olisin tarkka.
Siis lasta ei missan nimessa kuljeteta ilman turvaistuinta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos ei voi luottaa pikkuasioissa, niin miten voi luottaa tärkeämmissä asioissa? Itse ainakin kokisin tämän näin.
että jos ei voi luottaa pikkuasioissa, niin miten voi luottaa tärkeämmissä asioissa? Itse ainakin kokisin tämän näin.
Haluan vielä korostaa, etten ole asioista maininnut, koska en halua pahoittaa anopin mieltä turhaan tai aiheuttaa riitaa. Ainoastaan tuosta hammasharjasta sanoin ystävällisesti, että no toivottavasti karies ei ehtinyt tarttua tai jotain siihen suuntaan.
Pitää lähteä muksun kanssa ulkoilemaan, käyn tsekkaamassa illalla onko tullut lisää mielipiteitä. Nämä anoppiasiat tuntuu helposti puhuttavan : )
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitten varmaan itse samanlainen "nipo". Mutta jos ottaa joitakin sääntöjä itse noudatettavakseen, koska näkee ne esim. terveellisinä, ottaa se pannuun kun toiselle ne ovat pikkujuttuja, ja sitten vielä turvallisuusasiat omassa luokassaan. Miksi sellaisia ohjeita ja suosituksia sitten edes annetaan, ja juuri tuolla seläntakana tekemisellä ikään kuin kävellään yli. Minulle tuo kariesjuttu on myös ollut sellainen asia, on todella vaikeaa alkaa selittää anopille, miehen serkulle tms. henkilölle, joka alkaa syöttää lasta omalla lusikallaan, että nykyään sitä ei suositella terveysyistä - ja sitten tuijotetaan minua suu auki, että olen nyt loukannut heitä epäilemällä heidän suunsa terveyttä. En minä itsekään syö tai juo mieluusti toisten kanssa samoilla välineillä, ja samaa linjaa vedän isompien lastenkin kanssa. Ja anopilla on todella pahoja suun terveysongelmia, karieshan nyt kaiketi on kaikilla isoilla ihmisillä, mutta jos sen tarttumista lapselle voi lykätä, niin eikö niin voisi toimia. Meillä viime vuonna isovanhemmat, jotka asuvat lähellä, mutta ehtivät ottaa lapsia luokseen vain kolme kertaa vuodessa, olivat antaneet 8- ja 5-vuotiaiden viettää vapaasti kaksi päivää tietokoneella ilman valvontaa, ja kyllähän isompi sieltä jo kaikkia räiskintäpelejä löysi. Tuo oli minulle ja miehelleni aika iso juttu. Luulisi, että jokainen vastuullinen isovanhempi tajuaa sen verran, ettei tietokone ja netti ole lasten käytössä vapain käsin, kyllä aiheesta jo mielestäni puhutaan sen verran ihan televisiossa ja lehdissäkin. Mutta kun se on niin helppo lastenvahti, istuvat hiljaa paikoillaan. En ymmärrä miksi sitten lapsia edes sinne pyytävät, kun eivät kuitenkaan oikeasti vietä aikaa heidän kanssaan. Ruuaksi anoppi tarjoaa pelkkää makaroonia ja ketsuppia, "kun siitä lapset tykkää". Ja tietysti jäätelöä, jota "mamma kyllä antaisi niin paljon kuin haluat mutta äiti kieltää." No, sitten toisella vierailulla kävivät ekaa kertaa lasten kanssa missään, retkeilivät lähistöllä sellaisella todella korkealla paikalla, ja olimme etukäteen pyytäneet, että nuorempaa, vilkasta poikaa pidettäisiin siellä ylhäällä kädestä, kun on kova hyppimään ja kiipeilemään. Jälkeenpäin poika kertoi, että "oli kivaa kun ukki ei yhtään komentanut". No, ukki ei todellakaan komenna, mutta voi sitten yhtäkkiä räjähtää lasten riehumisesta, jonka ovat antaneet mennä liian pitkälle. Tällä samaisella vierailulla oli käynyt niin, että "ukki oli hypännyt päälle". Mitä ikinä tuo lause sitten tarkoittaakin, näin sen molemmat pojat kertoivat. Itse ajattelimme, että pojat olivat painineet, riehuneet tms., ja sitten ukki oli rynnännyt viereisestä työhuoneesta jotenkin rajusti "rauhoittamaan" tilannetta. Joka tapauksessa poika oli siitä todella pelästynyt ja itki. Appivanhempien tapoihin ei kuitenkaan kuulu esim. pyytää lapselta anteeksi tms., kun mies soitti sinne selvittääkseen, että mitä oikein oli tapahtunut, vastasi anoppi, 62 v, puhelimeen, "en minä ainakaan mitään ole tehnyt" !!! Tuo oli minun mielestäni jo jonkinlainen huippuosoitus vastuunpakoilusta, joka kyllä onkin anopin elämäntehtävä. Kutsuu mm. meitä "joskus" käymään, mutta ei minään tiettynä päivänä tms., voi sitten sanoa, että on kyllä kutsunut mutta me emme koskaan mene. No, emme tosiaan osaa kutsua itseämme sinne, kun muutenkin välit ovat etäiset. Emme koskaan pyydä hoitamaan lapsia, lapset sitten käyvät siellä heidän pyynnöstään, eli viime vuonna sen kolme kertaa. Anoppi on eläkkeellä ja heidän kotinsa näkyy ikkunastamme, linnuntietä on lyhyt matka. Nyt pääsiäisenä päästivät nuoremman pojan kiukuspäissään yksin pyöräilemään kotiin pallokentältä, ilman että kumpikaan lähti perään, poika ei ole vielä pyöräillyt yksin tuota matkaa. Minua myös suuresti ärsyttää tuo "ei ennenkään". Nykyään on vähän eri, liikennettä on enemmän, ajetaan lujempaa, ja onneksi on myös kehitetty turvaistuimia jne., kyllä niitä pitäisi myös käyttää. Anopille esikoinen on ihan eri asemassa kuin kaksi nuorempaa, ja kai tämä keskimmäinen on sen jo alkanut havaitakin, jo häntä odottaessani anoppi kertoi, ettei sitten tätä toista pysty samalla tavalla rakastamaan kuin ensimmäistä. Kyseessä ainoat lapsenlapset, hyväkuntoiset mutta omaan elämäänsä keskittyvät isovanhemmat. Heidän ainoan poikansa hoitivat suurissa määrin mamma ja pappa, mm. kaikki kesät.
Anoppini, eläkkeellä oleva "neuvolantäti", ihmetteli nyt 6v esikoiseni vauva-aikaan miten meinaamme kuljettaa lasta henkilöautossa, kun meillä ei ole kovaa vaunukoppaa... Ei tuntunut tietävän turvaistuimista mitään. Myös nuo "vauvaa syötetään omalla lusikalla" keskustelut piti käydä. Ja tietenkin antoi 2kk vanhalle allergisen äidin vauvalle omin lupineen tuoretta mansikkaa... Kun sitten lapset osoittautuivat allergisiksi, ei ymmärtänyt ruokavalion noudattamisen tärkeyttä (siis terveydenhoitaja koulutukseltaan...).
Paljon muutakin pientä oli. Kun lisäksi kovasti pyyteli varsinkin esikoista jo varsin pikkuisena yökylään tai "kaupungille" ym. jouduimme miehen kanssa miettimään miten hoidamme tilanteen sukulaissuhteita loukkaamatta. Me päädyimme seuraavaan: ollessamme siellä kylässä "vahdimme" itse lapsiamme, mitä syövät ja tekevät ym. Eli vaikka anoppi usein halusi "auttaa" ja antaa meille vapaa-aikaa, niin monista toimista päätimme huolehtia itse. Toki anoppi saa viettää aikaa lasten kanssa ja viettääkin, mutta "hoitovastuu" (jos nyt tässä sellaista termiä voi käyttää) on meillä vanhemmilla. Lisäksi kaupunkireissut ja yökyläilyt ym. kuittasimme "joskus myöhemmin" kommentilla, koska emme oikein luottaneet anoppiin ja hänen selviämiseen pienen lapsen kanssa (ei selkeästi tajunnut lapsen viestejä esim väsymyksestä ym., eikä osannut lohduttaa murheellista lasta). Emme uskoneet, että yökyläilyt siinä vaiheessa olisivat olleet nautittavia myös lapselle. Ja anoppikin selkeästi hermostui, jos lapsi kiukutteli/itki. Ja alusta asti olemme "antaneet ymmärtää", että huolehdimme itse lasten kuljetuksista, emme olisi antaneet isovanhempien kyytiin erinäisistäkään syistä...
Tällä taktiikalla meni pari vuotta, meille syntyi lisää lapsia ja anoppikin tuntuu vuosien varrella hieman päivittäneen lapsitietouttaan :) Eli mielestäni ihan hyvin on mennyt. Anoppi saattaa vieläkin haikailla menetettyjä yökyläilyjä, en tiedä, nykyään ei kylläkään nuorempia edes pyytele yökylään. Myöntää itsekin, ettei selviä iltatouhuista ym. Toki hänellä on terveysongelmiakin, jotka vaikuttavat jaksamiseen.
Mutta pitkän tarinan pointti ehkä olisi, että tilanne saattaa ratketa ihan itsekseen pienellä "vitkuttelulla"... Nykyään meillä lapset jo niin isoja, että monet perusasiat, kuten omat hammasharjat ja lusikat, ovat heille itsestäänselvyyksiä. Ja vaikka hoitoapu ja vanhempien vapaa-aika ovatkin pikkulapsiperheissä kullan arvoisia, kannattaa kuitenkin miettiä onko parempi olla myös itse paikalla huolehtimassa ainakin niistä perusjutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse joudun äitini kanssa turvaistuimista joka kerta neuvottelemaan, kun hän haluaa vaikka käydä lasten kanssa kaupassa omalla autollaan. Aina sanoo, että eihän se nyt haittaa noin lyhyt matka, muutama kilsa. Ja joka kerran sanon, että haittaa ja ei mene kuin pieni hetki kun ne istuimen heittää omasta autostani hänen autoon. Äitini kun ei suostu minun autollani ajamaan kun "se on niin iso". Mummolassa on muutoinkin ankaraa, lapset eivät tykkää käydä eikä ainakaan jäädä sinne mielellään yksin. Siellä kun laitetaan pari perunaa lautaselle, ne syödään joko suosiolla tai sitten "itke ja syö" -tyyliin. Ei saa meluta, hyppiä, pomppia. Lasten tulee istua paikoillaan ja vaikka värittää 2 tuntia liikkumatta. Mummon mihinkään tavaroihin ei saa koskea jne.
Anoppi hoivaa lapsia hyvin ja olen sanonutkin, että kun hoitoon jätän niin oven ja silmät suljen samalla. Joustaa ruokailuissa, antaa herkkuja muulloinkin kun karkkipäivänä, saattaapa jättää hampaatkin harjaamatta illalla jos lapset ovat yötä. Mutta mitäs sitten, sehän on mummolaa se. Kotona on sitten arki ja ne iiänikuiset SÄÄNNÖT ja se tylsyys. ;)
Voisitko puhua miehellesi, ehkä anoppi kuuntelis häntä.