Pitkä tyttö aiemmin kouluun?

Jos lapsi laitetaan vuotta aiemmin kouluun, niin hän joutuu todennäköisesti rippikouluun (mikäli sellaisen käy) aivan oudossa porukassa. Monesti rippikoulukaverit ovat luokkatovereita.

Toisaalta lapsi tulee aikanaan ravintolaikään ja kun muut painuvat baanalle, niin yksi jää vuodeksi vielä kotiin kyhjöttämään (ellei sitten väärennä henkkareita). Mikäli syyt eivät ole todella painavat, en suosittele lapsen koulutietä muiden kuin omanikäisten seurassa.

Ymmärrän hyvin ap:n huolen. Olin itse ala-asteella aina pisimpien joukossa, mutta vasta kasilla hujahdin yhtäkkiä aivan ylipitkätksi (180 cm). Savon sydämessä tällainen pituus oli kauhistus 15 vuotta sitten. Muistan myös opiskeluaikana Joensuussa huomanneeni esim. että olin ravintolan pisin ihminen (siis miehet ja naiset mukaanlukien). Suomessahan ihmiset lyhenevät, mitä enemmän mennään itään ja pohjoiseen.



Täällä Helsingissä ja Etelä-Suomessa olen kuitenkin huomannut, ettei pituus ole pahasta. Monet muutkin ovat pitkiä. Kannatan lämpimästi tuota ideaa harrastuksesta, jossa pituudesta olisi hyötyä. Tämä kasvattaisi itsetuntoa.



Vuotta aiemmin kouluun meneminen on aika arveluttavaa juuri edellä mainittujen kehitysasioiden takia. Pikemminkin sinun olisi hyvä unohtaa omat traumasi ja kehua ja ylistää tyttösi pituutta. Tällaista rohkaisua esim. minun äitini ei osannut tehdä, mutta jonka minä aion tehdä oman tyttöni kohdalla.

Jos vanhemmat haluavat lapsensa vuotta aiemmin kouluun, niin lapsi on tottakai testattava ensin. Siihen tarvitaan vähintäänkin psykologin arvio. Testissä selvitetään omaako lapsi riittävän kypsyyden koulun aloitukseen. Ja luulen, että tiedät itsekin ettei pituus ole riittävä syy laittaa aiemmin kouluun. Sitten toki on eri asia, jos hän tämän lisäksi omaa ikäisekseen hyvät sosiaaliset ja akateemiset taidot. Ymmärrän kuitenkin, että tilanne huolestuttaa sinua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että harrastusten ym. parista hankittu hyvä itsetunto ja kaverisuhteet ovat parempi tie. : )

tammikuussa syntynyt tyttö, jota on aina luultu vanhemmaksi ja ihmetelty, kun tuonikäinen ei osaa käyttäytyä... Pituuskasvu on kuitenkin tasoittunut nyt kouluikään mennessä ja tyttö on enää eskariryhmässään (25 lasta) kolmanneksi pisin.

Itsekin jossain vaiheessa ajattelin aikaistaa koulun aloitusta, mutta sitten tulin järkiini. Miksi lyhentäisin lapsuutta, kun nytkin lapset joutuvat olemaan usein liian varhain isoja? Lapsi on nyt oppinut lukemaan, mutta on kaikilta taidoiltaan ihan ikäistensä tasoa. Meillä ei ole ollut siis mitään erityistä syytä aloittaa koulua aikaisemmin ja olen erittäin tyytyväinen ratkaisuun. Aina se on kivempi olla luokkansa vanhin kuin nuorin - kun kerran valita saa:)

tietenkin testit pitäisi tehdä ja olla muutenkin valmis pituuden lisäksi. Tyttö on fiksu ja sosiaalisesti hyvin kehittynyt, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisesti. Pärjäisi varmaan vuotta aiemminkin, mutta en varmaan halua kuitenkaan laittaa vaikka asiaa pohdinkin. Tyttö on maaliskuun 5. syntynyt, joten alkuvuodesta, mutta ei kuitenkaan tammikuussa.



tyttö tulee olemaan koulualoitusiässä n.135cm pitkä, kuten itsekin olin ja olin aina muita päätä pidempi. Piäisi osata johdattaa vain oikeisiin harrastuksiin varmaan jne...Itse inhosin ajatusta koripallosta ja sitä että kaikki aina kysyivät pelaanko koripalloa. Hyi! Kai sitä on muitakin harrastuksia, mistä pituudesta on hyötyä.



Voi kun osaisi luoda tytölle hyvän itsetunnon omista menneistä ongelmista viisastuneena...

Yritä ainakin unohtaa nuo omat ennakkoluulosi ja ajatuksesi! "Itse inhosin ajatusta koripallosta..hyi!" Ehkä lapsesi pitäisi koripallosta ja siellä kaikki muutkin ovat pitkiä. Tukisi varmasti itsetuntoa. Anna ainakin kokeilla. Älä anna sen vaikuttaa, miten itse asiat koet. Itse en ole urheiluihmisiä ollenkaan ja silti lapsi voi pelata jalkapalloa yms.

Tyttäreni on nyt kuukauden vajaa 6-vuotiaana 130 senttinen. Ja ennen kuin koulu alkaa, lähes 140 senttiä pitkä, ellei kasvu nyt tasaannu. En laittaisi silti vuotta aikaisemmin kouluun. En millään. Hän on monissa asioissa ihan taitava, siis tunnistaa kirjaimia jne, mutta nauttii kyllä vielä enemmän leikkimisestä kuin opiskelusta. Ja esim äänne-erottelukyky on vielä ikäisensä tasolla, samoin jotkut muutkin taidot. Motorisesti ei ole niin taitava, että laittaisin ehkä perinteisiin pitkien harrastuksiin, mutta on sen verran vahva, että sitä kautta voisi löytyä hyvä liikuntaharrastus sen vuoksi. Minusta on ihanaa, että hän voi rauhassa olla vielä lapsi. Toisaalta sukumme on täynnä pitkiä ihmisiä. Suvussamme tytär ei mitenkään poikkea joukosta. Myös kaverista löytyy ihan yhtä pitkä tyttö. Itse koen isoimmaksi ongelmaksi sopivien (tarpeeksi lapsekkaiden) vaatteiden löytämisen vielä näin alle kouluikäisenä.

ja itsekin olen ollut tuon mittainen 6-vuotiaana. HAluan, että lapsi sa olla lapsi enkä halua kiirehtiä kouluun, mutta itselläni on sellainen kokemus, että minua on aina pidetty vanhempana koulussa ja muualla (ei kotona) pituuteni tähden ja se on tuntunut ikävältä. Olen kokenut, että pienemmillä on helpompaa, koska heiltä ei vaadita niin paljon. Ja olen ehkä halunnut tyttäreni tältä säästää. Siksi mietin varhaistettua koulun aloitusta, mitä tuskin tulen tekemään.

Itse olen syntynyt tammikuussa, ja olen ala-asteen ajan ollut luokkani pisin (yläasteella luokallemme tuli lisää oppilaita, joten sieltä löytyi jo pari pidempää poikaa). Kun menin ekalle, olin 135cm pitkä.

Äitini yritti laittaa minua kouluun vuotta aiemmin. En tiedä tarkalleen miksi, mutta yksi syy oli se, että 7 vuotta vanhempi serkkuni ois tuolloin ollut vielä samalla ala-asteella (6.luokalla). Käytiin testeissä, ja itse näin jälkeenpäin ajateltuna: Onneksi en niitä läpäissyt.

Oishan se varmaan ollut kiva, että ois ollut pidempiä poikia ala-asteella, eikä aina ois ollut "riviin järjesty" ensimmäisenä. Mut just noi rippikoulu-, ajokortti- ym jutut. Ei ois ollut hienoa mennä rippileirille ihan oudossa porukassa.

Ja eihän se ole meidän käsissä, että koska jokaiselle meistä on murrosikä tullut, tai koska lapsillemme tulee. Minulla alkoi varmaan kuukautisetkin aiemmin kuin muilla luokkalaisillamme tytöillä (5.luokalla), ja samoin tissit kasvoivat. Pojat venyivät pituutta vasta yläasteella.



Itse en laittaisi lastani aiemmin kouluun, en ainakaan "kosmeettisista syistä". Oman ikäryhmän "henkinen tuki" on ollut mulle tärkeää, ja se että on ollut omanikäisten kanssa. varsinkin niinä murrosiän vuosina, 13-vuotiaasta etiäppäi.

Eikös henkinen valmius ole kuitenkin vähän tärkeämpää tuossa koulun alottamisessa kuin ulkoiset tekijät. Mun mielestä jotenkin outoa miettiä että aloittais koulun aikaisemmin vain siksi että on pitkä. Pituushan ei kuitenkaan takaa sitä, että psyykkiseltä kehitykseltään ois valmis kouluun.

Mietin vain että jos on kypsän oloinen, niin kannattaisiko miettiä edes. Itselläni on jääneet niin ikävät muistot siitä, kun oli aina pisin ja aina pituusjonossa poikien jälkeen ja heitäkin pidempi jne...Ehkä sitä yrittää saada oman lapsensa "pelastettua" tällaiselta. Haluaisinkin kuulla hyviäkokemuksia joltakin pitkänä olemisesta ja miten on hyvä itsetunto keittynyt silti. Serkkuni, joka on myös todella pitkä kulkee nyt aikuisena hartiat kyyryssä, koska on koittanut aina olla lyhyempi. En varmaan tule laittamaan aiemmin kouluun, mutta mietin kuitenkin sitä, että olisiko se lapselle henkisesti helpompaa, kun on itse joutunut kokemaan sen niin ikävänä.

Minä en laittaisi. Yhdyn edelliseen. Henkinen kypsyys on se oleellinen asia. Enkä edes tiedä, antaako kunta laittaa vuotta aikaisemmin kouluun tuon syyn takia? Kuulostaa aika erikoiselta.

Mikset tukisi pitkän imagoa? laita telinevoimisteluun yms. urheiluun, jossa pituudesta on hyötyä. Oma pitkä tyttökaverini pelasi koripalloa. Hän sai urheilusta itsetuntoa eikä koskaan vetänyt itseään kyyryyn. Tai tuuppaa mallimarkkinoille, pitkiä kysytään siellä.

Mutta siis oleellinen asia on se itsetunto. Aikuisena se on kuitenkin sitten vastassa, että on pitempi kuin jotkut pojat. Piste. Sillä ei mahda mitään. Parempi kehittää se itsetunto ja vahvuus lapsesta asti.