Olen alkanut itsekkin ihmetellä kuinka vähään olen tyytyväinen.
Töissä muut kokoajan suunnittelee matkoja ja stressaa minusta pienillä asioilla. Meillä ei ole omakotitaloa, asun vuokralla ja elämä on ihanaa kun on henkinen hyvinvointi kohdallaan. Ihanat lapset ja ihana auttavainen mies joka tukee minua kun olen heikoilla. Voikohan johtua siitä kun olen sairastanut masennusta?
Kommentit (5)
Omakotitalo meillä kyllä on, mutta en kaipaa töihin enkä juurikaan sosiaalista elämää, en matkustelua tai muotia, en ravintolaillallisia tai timantteja. Kotosalla kun saan olla ja nauttia perheestäni, vähän ruopsuttaa kukkapenkkejä kesäisin ja leipoa lasten kanssa, olen tosi onnellinen. :)
kaikki olemme terveitä :). Hoidan lapsia kotona, ei kaipuuta pois heidän luotaan.
Minä toivoin pitkän aikaa että saisin töitä, mutta kun niitä ei ole eikä näytä tulevan, olen päättänyt tyytyä siihenkin kohtaloon. Sanon vaan kaikille, että sitä se rakkaus teettää, kun jätin vakituisen työn ja muutin miehen kotikylälle etelän ihmeeksi.
pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, kun perusasiat on kohdallaan. Se mikä on vähän, on tosin suhteellista. Pari sataa kilometria Venäjän Karjalan suuntaan, niin jo suomalaisten "vaatimattomuus" on luksusta. Mutta hyvä, että te tyydytte "vähään".
Minä toivoin pitkän aikaa että saisin töitä, mutta kun niitä ei ole eikä näytä tulevan, olen päättänyt tyytyä siihenkin kohtaloon. Sanon vaan kaikille, että sitä se rakkaus teettää, kun jätin vakituisen työn ja muutin miehen kotikylälle etelän ihmeeksi.
maallisen mammonan perään jaksa juosta.