Lue keskustelun säännöt.
Värssy korttiin kuolleen vauvan äidille. Ov
13.04.2009 |
Olisiko tämä teistä sopiva? Kamalan surullinen ainakin..
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
(Anna-Mari Kaskinen)
Kommentit (28)
Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalla
sinut kantoi tuuli.
Mutt' sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi
niin lämpimän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua näitä kyynikkoja, jotka vastustavat värssyjä. Jos ei ole sanoja, niin miksei ottaa värssyä avuksi. Hyväähän sillä tarkoitetaan. Parempi olla hiljaa vai?
sitä itkua tulee kyllä ihan ilman värssyjäkin, ja se on puhdistavaa itkua. et ilmeisesti ole menettänyt ketään, kun noin ajattelet?
Tuskallisinta elämässä on lapsen menettäminen. Yksi runo ei siinä auta eikä kosketa.
kuin rustata jotain tekotaiteellisia värssynpätkiä. Laittakaapa itsenne siihen surijan paikalle, ei paljoa vähempää voisi runous sillähetkellä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No parempi ihan vaan ottaa osaa, kuin rustata jotain tekotaiteellisia värssynpätkiä. Laittakaapa itsenne siihen surijan paikalle, ei paljoa vähempää voisi runous sillähetkellä kiinnostaa.
Ei kaikki ole tässä asiassa samanlaisia. Itse etsin elämän kriiseissä lohtua runoista, värssyistä, biisien sanoista. Maailmassa on kirjoitettu paljon runoja ja värssyjä, viisauksia kautta aikain. Kyllä yleensä joku viisaampi on osannut pukea sanoiksi sen mitä tunnen.
TJEU: Elämän viisauden kirja
värssyt ja korulauseet, jotka uuvuttivat ja rasittivat ja vähättelivät tuskaani. Yksikään runo ei voinut minua silloin koskettaa ja minua loukkasi se, että joku saattoi niin edes kuvitella. Rakkaansa menettänyt ei jaksa miettiä, tarkoittaako joku hyvää. Hän on tyhjä, paljas ja suojaton, kuin vastasyntynyt. Minulla ei riittänyt empatiaa silloin suruni ulkopuolisille. Surunvalittelija ei saa olla itsekäs ja miettiä, miten HÄN HALUAA ilmaista myötätuntoaan. Neuvoisin olemaan tosi varovainen. Aikaa on sitten myöhemmin.
Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.