Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Värssy korttiin kuolleen vauvan äidille. Ov
13.04.2009 |
Olisiko tämä teistä sopiva? Kamalan surullinen ainakin..
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
(Anna-Mari Kaskinen)
Kommentit (28)
Olisiko tämä teistä sopiva? Kamalan surullinen ainakin..
Äiti, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Mitä hiivattia tuo pätkä tarkoittaa??? Varsinkin jos on tarkoitettu lohduttamaan :-O Ei kuollut lapsi enää mihinkään kasva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Äiti minun täytyy..." Aivan kuin olisi siltä kuolleelta vauvalta! En tykkäisi. Liian henkilökohtaista. En haluaisi lukea oman kuolleen vauvani "ajatuksia" ulkopuolisen kirjoittamana. Voit ottaa osaa ystävänä(tai sukulaisena tms?) ja joku runo on mielestäni ok, mutta siinä roolissasi mikä olet. Ei kuolleena vauvana! :-( En tiedä ymmärsikö tästä mitä tarkoitan...
seuraavan laulun säkeistön laitoin 2-vuotiaana kuolleen lapsen surunvalitteluun:
Hyvä Paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa.
Kantaa, kunnes laskee sen
helmaan Isän Taivaisen.
kuin puhumaan kuolleen suulla.
Osanotto ja joku asiallisempi värssy.
Positiivarien värssypankista löytynee jotain niitä on 13 sivullista ja tässä linkki
http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?1fcb43be-44d2-4e8c-8ed2-b3e2c11…
Miksi ihmeessä pitää laittaa värssy?
seuraavan laulun säkeistön laitoin 2-vuotiaana kuolleen lapsen surunvalitteluun:
Hyvä Paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa.
Kantaa, kunnes laskee sen
helmaan Isän Taivaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat niin teennäisiä ja onnistuvat aina pahoittamaan jollain tavalla kortin vastaanottajan.
Laitat vaan "osaanottoni" tms. Ei sinun pidäkään osata kirjoittaa mitään järkevää korttiin.
Nimimerkillä "kokemusta vauvan menettämisestä on, sääli kyllä"
Jos on niin kirjoita vaikka kirjallinen tekopyhiä ja teennäisiä värssyjä kortin väliin.
Jos ei niin älä missään nimessä laita värssyä, pelkkä osanotto riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukea runoja tai kuunnella fraaseja tai mitään kliseitä ja latteuksia. Älä vaivaa häntä, älä yritä osallistua, ilmaise vain myötätuntosi.
Eikä ainakaan mitään uskonnollisia värssyjä, joista tulee vaan vihaiseksi. Myötätuntoa, sitä ei tässä maailmassa ole liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myötätunnon ilmaus voi olla myös värssy. Kun itse menetin perheenjäsenen, minua lohduttivat kovasti värssyt, joita ystävät ja tutut olivat kirjoittaneet. Tietysti itkin jokaisen värssyn kohdalla, mutta itku on välttämätöntä ja auttaa surussa. Minusta loukkaavia lähestymisiä ovat vain sellaiset, joissa yritetään saada surevan ajatukset muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämän arvo riipu sen pituudesta,
eikä ihmisen merkitystä mitata
hänen saavutustensa määrällä.
Lyhytkin elämä on kokonainen.
Päivänkin matkalla voi nähdä olennaisen.
Elämä on arvokas sen itsensä tähden.
(Anna-Mari Kaskinen)
En usko että tuo runo ainakaan kovin lähellä kuolemaa lohduttaa, ehkä myöhemmin.
Jos sun on pakko laittaa joku runo, niin laita sellainen joka sulle itselle edes aúkee, ei se muuten sydämestä tule. Siis aito osaanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkään sitä ei välttämättä jaksa lukea kokonaan, jotkin kohdat tuossa on tökeröä.
Mutta esim. osan siitä voisi ottaa:
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Ei elämän arvo riipu sen pituudesta,
eikä ihmisen merkitystä mitata
hänen saavutustensa määrällä.
Lyhytkin elämä on kokonainen.
Päivänkin matkalla voi nähdä olennaisen.
Elämä on arvokas sen itsensä tähden.
(Anna-Mari Kaskinen)
Ei... tuo voisi sopia jonkin nuoren aikuisen värssyksiEi elämän arvo riipu sen pituudesta,
eikä ihmisen merkitystä mitata
hänen saavutustensa määrällä.
Lyhytkin elämä on kokonainen.
_Päivänkin matkalla voi nähdä olennaisen_.
Elämä on arvokas sen itsensä tähden.
(Anna-Mari Kaskinen)
Ei tota runoa kyllä ole kirjoitettu nuoret aikuiset mielessä vaan nimenomaan vauva.
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Alue: Aihe vapaa
Osaanottoni,
ja nimi alle on parempi.