Tiedätkö tapauksia, että mustasukkainen esikoinen olisi saanut vauvan hengiltä?

kuin että olisi normaalia lapsen käytöstä yrittää kuristaa tms pikkusisarensa.

Ymmärrän oikein hyvin sellaisessa tapauksessa että mitä vaan voi sattua. Tsemppiä teille 16!

21

Itsekin tiedän "tuttavan tutun", jolla oli se tilanne, ettei vauvaa voinut ikinä laskea lattialle, kun isoveli tuli samantien ja kävi päälle. Ei kuitenkaan saanut vauvaa ikinä vahingoitettua. Olisipa kamalaa, jos tuollaista pitäisi oikeasti pelätä...

Viime viikolla laittoi pienen olkalaukun siskon kaulaan ja veti. Eli meinasi kuristaa. Tämä tapahtui olohuoneessa, kun n. 5 s ei katsottu heidän peräänsä. Meinasi pyörtyä järkutyksestä.



Veli myös potkii, tönii ja nipistää kun luulee, ettei kukaan näe. Heittelee tyynyillä yms.



Tulen kohta hulluksi tässä. Vauveli on myös vaativa lapsi, joten tuntuu aika rankalta tämä elo tällä hetkellä.

(alle 2 vuotta kaikilla aika reilustikin)

Eikä mustasukkaisuutta ole ilmentynyt.

Oletan sen johtuvan siitä, että esikoinen oli niin pieni (1v3kk) kun seuraava syntyi, että vauva tuntui kuuluvan perheeseen aivan kuin se olisi ollut siellä aina. Odotti pinnasängyn vieressä, että koska se alkaisi liikkua ja saisi kaverin.



Kun kolmas syntyi, 2 ensimäistä oli jo toistensa kanssa kuin paita ja peppu, joten kolmas sujahti sisään kuvioon huomaamatta.

Neljännen kohdalla sama homma. Oli niin paljon kolmella keskenään tekemistä, ettei neljäs muuttanut kuviota sen kummemmin.

"uusiutuuko" se mustasukkaisuus uuden vauvan kanssa? Meillä syntyi vauva esikoisen ollessa 1v3kk ja päästiin ilman sen suurempia ongelmia tästä mustasukkaisuudesta. pari kertaa yrittänyt mm. laittaa rahin siskon pään päälle tms. mutta ei ole sen pahemmin sattunut.

Nyt on seuraava vauva tulossa niin että esikoinen on juuri täyttänyt 3v. lasketun ajan aikoihin. Luuletteko että ongelmia mahtaa taas tulla vai onko se mustasukkaisuus "ohi" tuon ekan kerran jälkeen?



Toivottavasti joku sai selvää tästä selityksestä.

Meillä esikoinen (poika, 2 v 5 kk vauvan syntyessä) oli todella hellä ja varovainen vauvan kanssa. Kertaakaan ei tarvinnut pelätä, että tekisi jotain pkkuveljelle. Nykyäänkin isoveli on aina varoivaisempi pienemmän kanssa, eik koskaan esim. hakkaisi tätä tosissaan.



Sen sijaan tunnen kaksikin sellaistra perhessä, joissa lapset samalla käerolla ja isompi on ollut alusta asti lähes hengenvaarallinen nuoremmalle.



Minusta vanhempien pitäisi katsoa ensimmäiseksi peiliin ja hakea nopeasti apua, jos esikoinen käyttäytyy todella mustasukkaisesti.

mutta ei ole tarvinnut vauvan hengen puolesta pelätä. Voin jättää lapset kaksin vaikka vessakäynnin ajaksi, toki pidän silmällä koko ajan, mutta esikoinen ei ole ainakaan tähän mennessä koskaan vahingoittanut vauvaa (nyt 10 kk). Voisiko vaikuttaa, että esikoinen on tyttö ja jonkinlainen hoivavietti on herännyt?

jossa isompi sisarus tökkäsi vauvaa ompelusaksilla silmiin. En tiedä miten tässä sitten kävi.

jotka haluavat vauvaa hoitaa.



Mutta kun se pieni hoitaja ei ymmärrä, että jos laittaa käden tai tyynyn vauvan kasvojen eteen niin huonosti käy.



Joten ei kaikki ole pahanilkisyyttä.

Minusta on kuitenkin turha syyllistää vanhempia siitä, että lapsi on mustasukkainen ja haluaa sisarustaan vahingoittaa.



Ensinnäkin luulen vahvasti, että lapset eivät todella tajua mitä tapahtuu, kun hengitys estetään. Ääni vain loppuu, mutta ei tajuta sitä että lopettaa hengittämisen, elämisen. Siis tuollainen 3-4 -vuotias ei sitä voi vielä käsittää. Moni tuon ikäinen ei edes ymmärrä, mitä kuolema tarkoittaa.



Niinhän meistä aikuisistakin osa on ihan järjettömän mustasukkaisia ja toisia ei hetkauta mikään.



Kyllä nykyajajan vanhemmat ovat niin tiedostavia, että ymmärtävät nämä mustasukkaisuusasiatkin eivätkä esim. hylkää vanhempaa lasta vauvan vuoksi.



Joten voimia teille kaikille jotka ongelman kanssa painitte. Lapset ovat erilaisia.

Minusta vanhempien pitäisi katsoa ensimmäiseksi peiliin ja hakea nopeasti apua, jos esikoinen käyttäytyy todella mustasukkaisesti.

Mitähän oletat, että se "apu" voisi olla? Ei sellaista välttämättä ole. Meillä esikoinen teki tosi vaarallisia temppuja vauvalle, ja ahdistuneena puhuin niistä neuvolassa ja psykologilla, mutta ei meitä kukaan osannut auttaa. Paitsi sen avun onneksi sain, että lakkasin syyllistämästä itseäni. Että se siitä peiliin katsomisesta, mitä lie tarkoititkaan. Ennemmin kannattaa vain keskittyä siihen, että pyrkii minimoimaan ja ennakoimaan vaaratilanteet ja muistaa helliä myös sitä esikoista eikä pitää esikoista pahana lapsena, kun ymmärtämättömyyttään tekee kurjia juttuja. Meillä esim. minä otin vauvan aina vessaan mukaani, jottei isoveli kiipeäisi sen päälle tms. Vaunuihinkaan ei auttanut mennä, koska isoveli oppi kiipeämään sinnekin ja eräänkin kerran hyppi siellä vauvan päällä. Sitterissä ja lattialla kun vauvaa pidettiin, oli aina aikuinen vieressä, ja silti niitä vahinkoja tuli, esim esikoinen heitti puisella kaulimella vauvaa päähän.