Onko täällä muita Asperger-aikuisia / rajatapauksia?

tällä asperger-piirteisellä on ongelmia työkyvyn kanssa. En kyennyt opiskelemaan, vaikka yritin, mua on yritetty kuntouttaa terapialla masennuksen takia, mutta oon silti (omasta mielestä) toivoton tapaus. Nyt olen kotiäitinä ja on ihan helvetin rankkaa. En tiiä mitä mä teen, koulussa en selvästikään kykene käymään, en tiiä pystynkö töihinkään menemään, jos mua edes huolitaan, kun oon tämmönen varautunut ja tehoton ja kaikenkaikkiaan omituinen.



Ei oo elämä helppoa ikinä, olin sitten mikä tahansa. Mut olis kiva edes joskus vaikka tuntea kuuluvansa joukkoon tai tuntea olevansa vähemmän omituinen. Mut en kai mä oo mikään, ei mua kelpuuteta edes aspergerin syndroomaiseksikaan vissiin, kun olen siihenkin liian omituinen.

... siis ennen kuin rupesin epäilemään lastani aspergeriksi. Sitten vertailemalla pistimme yhteen yks plus yks ja yhtä äkkiä kaikki mieheni (ja lapseni) kummallisuudet kuuluivatkin tuohon assiuteen :) Oli ihan hurja tunne, että hänen omituisuutensa olivatkin ihan tyyppiesimerkkejä asseille. Mutta toisaalta kiva kun iskäläkin on asperger, niin on talossa joku joka ymmärtää todella hyvin, minkälaisia ongelmia lapseni elämässään kohtaa...

Olen vasta nyt viimeisen vuoden aikana alkanut epailemaan etta tyttarellani on jonkin asteisia as-oireita ja sitten tajusin etta niinhan niita on miehellanikin! Ja jotenkin kaikki palaset alkavat loksahdella kohdilleen...

Tanaankin mies istui autossa tunnin kun ei uskaltanut tulla kotiin (ei ole eka kerta) koska meilla oli vieraita! Ja heidan lahtiessaan ei uskaltanut heita tervehtia, vaikka kavin aukaisemassa auton oven ja kysyin mita ihmetta sa taalla istut??

Ei osaa suunnistaa mihinkaan. Olemme asuneet 4 vuotta tassa kaupungissa mutta mies osaa just ja just menna lahikauppaan ja huolto-asemalle, kaikki muu on hankala loytaa.

Monen monta muutakin "oiretta" hanella on ja niin on tytollakin. Lapsella on lisaksi jotain ihme OCD oireita; vetelee sukkia ylos jatkuvasti, kiristaa kengat niin tiukalle ettei veri kierra, ei puhu aikuisille ollenkaan. Ja lapsillekin kestaa lampiaminen ikuisuuden yms, yms.

En ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää että ennen



ei edes tunnettu Aspergerin syndroomaa eli suurin osa yli 20-vuotiaista on diagnosoimatta

Oli pakko vain yrittää jatkaa elämää ilman mitään diagnoosia ja selvitä miten parhaiten osasi.



Kaikki Aspergerin syndroomaiset eivä todellakaan ole "vaikeita tapauksia" vaikka ovat selkeästi aspergereita.



Taitaa tuolle yhdelle AS-lapsen äidille olla kova paikka se, että kaikki aspergerit eivät tarvitse tukea. Mutta ei se oikeuta sinua kieltämään heidän aspergeriuttansa.

eli tukeaa pitää tarvita. Ja tosiaasia on toi, että yli 20-vuotiaista suurin osa on diagnosoimatta. Mutta ei ne ole kokonaan diagnosoimatta. Ihan oikeasti ne on kyllä diagnosoitu, mutta joten kin väärin - skitsofrenikoiksi, kehitysvammaisiksi, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, masennukseen tms. Kyllä ne oireet ihan satavarmasti ovat näkyneet niin, että normaalina näitä ihmisiä ei ennekään ole erehdytty pitämään. Diagnoosin tarve on ollut selvä, annettu diagnoosi on vaan ollut väärä. Me, jotka olemme olleet outoja ja syrjäänvetäytyviä,mutta selvinneet systeemin läpi ilma tukea, EMME ole aspergereita.

Kyllä oireet voivat näkyä ja niistä voi olla haittaa mutta ei ennen sellaisesta välitetty. Leimattiin vain oudoksi yms. eikä todellakaan aina annettu mitään muutakaan diagnoosia. Siinä sitten vain käytiin koulua niin kuin vaan taidettiin, yleinen kokemus varsinkin pienillä paikkakunnilla.

minua kiinnostaa kovasti miten testataan tuota vuorovaikutusta?



Olen jonkin verran perehtynyt Aspergeriin ja tässä keskutelussa on kyllä tullut ihan uusia as-piirteitä esille: esim tuo huono suuntavaisto, onko se tosiaan asseille tyypillstä???

siinä järjestetään strukturoituja vuorovaikutustilanteita testattavan ikä- tai kehitystason mukaisesti. Esim lapsia leikitetään tai tehdää ntehtäviä yhdessä psykologin kanssa, aikuiselle järjestetään muita vuorovaikutustilanteita (keskustelua, tarinankertomista jne). Niitä sitten tarkkaillaan - yleensä tarkkailija ei ole sama kuin se, jonka kanssa vuorovaikutuksessa ollaan, eli testin tekee vähintään kaksi ammattilaista yhtä aikaa - toinen on vuorovaikutuksessa ja toinen tarkkailee esim peililasin takaa tms). Siinä sitten käyttäytyminen pistetytetään tiettyjen kriteerien mukaisesti skaalalle 1-14.



Testiä ja kriteereitä ei sinänsä anneta julkisuuten, koska a) testi menisi pilalle ja sitä voitaisiin manipuloida - eli esittää autistia tai normaalia - jos ne tiedettäisiin ja b) testiä kehittävä ja päivittävä amerikkailainen tutkimusyksikkö tietysti perii sen käyttöoikeudesta ja koulutuksista rahaa. Mutta kyllä se pystyy kohtuudella näkemään, mitä testissä haetaan, kun sitä katselee. Pääsin siis katsomaan oman lapseni testiä sieltä peiliseinän takaa.



Monilla aspergereilla on huono tilallisen hahmottamisen kyky ja silloin suuntavaistokin on yleensä surkea. Omallani on kyllä aika hyvä, mutta sitä onkin harjoiteltu ahkerasti pienestä pitäen.



t ysi

koulun taholta aspergeria ja lapsi kävi toimintaterapiassa. Muuten, lapsellani oli poikkeuksellisen hyvä tilallisen ja avuruudellisen hahmottamisen kyky (6-vuotiaan oli 12-vuotiaan tasolla) :). t.28

Aikuisen aspergerista yleinen ajatus on että se on joku arvaamaton mielenterveyshäiriöinen ihminen :(.

olen saanut siitä nettitestistä yli 140 pistettä, ja olen melko varma että jos minut tarkemmin tutkittaisiin niin asperger todettaisiin. Olen pärjännyt joten kuten elämässä ja koulussa, tosin aina olin koulussa yksin kun en vain pärjännyt sosiaalisissa tilanteissa. Opettajia se ei haitannut koska sain hyviä numeroita kokeesta, muusta eivät välittäneet. Eksyn kotikaupungissani ja jopa rakennusten sisällä, purskahdin tässä yksi päivä itkemään koska joku oli työntänyt pyykinkuivaushuoneessa kuivumassa olleet vaatteeni ruttuun (oli tehnyt tilaa omille pyykeilleen). Voisin luetella listaa vaikka kuinka pitkälle.



Se pärjääminen elämässä tosin on vähän nihkeää, apua en saa koska olin tarpeeksi "älykäs" päästäkseni opiskelemaan yliopistoon eli ilmeisesti minun pitäisi kyetä pärjäämään yksin. No en pärjää ja opinnot ovat kesken. Pienemmät kurssit saan suoritettua mutta itsenäistä lukemista vaativat kurssit ja gradu tuottaa vaikeuksia. En pysty yksin keskittymään kirjoihin, aloitan ja puolen minuutin päästä viimeistään olen tekemässä jotain muuta. Aloitan uudestaan lukemaan ja kohta olenkin pesemässä ikkunoita. Aloitan vielä kerran ja päätän että nyt luen ainakin tämän luvun, tunnin päästä huomaan että olen tuijottanut seinää koko ajan. Kyse ei ole siitä ettenkö voisi johonkin keskittyä, saatan lukea vaikka koko yön jos innostun, mutta en koskaan pysty keskittymään siihen hommaan mihin olisi pakko vaan teen aina jotain muuta.



Ystäviä ei oikein ole, enkä heitä kaipaakaan, sillä minusta hauskimmat harrastukset ovat sellaisia mitä tehdään yksin. Töitä on tosi hankala löytää, en osaa tehdä hyviä työhakemuksia, ja jos pääsen haastatteluun asti niin siellä viimeistään minut karsitaan. Minun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin, en tunnista tuttuja kasvoista vaan jostain muusta (vaatteista, kävelytyylistä jne.) Hoksasin joku aika sitten etten telkkua katsoessa koskaan katso näyttelijöiden naamoja vaan vain kaulasta alaspäin, en tunnistaisi isojakaan tähtiä jos tulisivat kadulla vastaan.



Jumitun milloin mihinkin aiheeseen tai harrastukseen ja puhun/teen sitä jatkuvasti niin että ne harvat tutut kyllästyvät. Ja minullekin on annettu nimi kävelevä wikipedia, koska nippelitietoa on pää täynnä. Parhaiten toimin tilanteissa joissa on selkeät säännöt kuinka toimitaan, muissa tilanteissa saatan mennä täysin lukkoon tai lähteä karkuun. Voiko tätä nyt sitten sanoa pärjäämiseksi, kun olen rahaton, työtön ja opiskelut kesken? Jos yritän jollekin vihjata että saattaisin tarvita apua, vastaus on vähättelevä. Eihän noin älykäs ihminen apua tarvitse :(

ja kyllä se haittaa elämää, olen vaan sen ikäinen että pelkoja ja kyvyttömyyksiä on pidetty laiskuutena ja saamattomuutena.

Mutta elämää haittaa ihan oikeasti jos ei pysty hakemaan kesätöitä tai töitä, soittamaan puhelimella edes tuttuun saati vieraaseen paikkaan, ja ihminen pitää nähdä viisi kertaa eikä senkään jälkeen oikein muista mistä se pitäisi tuntea. Sosiaaliset suhteet tosi hankalia ja loukkaan ihmisiä tietämättäni.

Aina on pitänyt salata miten paljon tietää jostain aiheesta, koska keskustelu loppuu kuin seinään kun avaan suuni.

Opiskelut olivat jäädä opiskelematta, kun en pystynyt ottamaan kontaktia opettajiin, joskus lähtemään ulos, enkä ystävystynyt opiskelutovereiden kanssa.



voi olla että selviän arkielämästä, mutta ihan turha sanoa ettei minulla olisi tiettyjä piirteitä ja että ne eivät haittaisi arkielämää ja aiheuttaisi ahdistusta.



Lapseni on hyvin samanlainen, mutta ainakin pystyn auttamaan häntä koska tiedän millaisena hän maailman kokee. Omassa perheessä olin tosi outo ja sain kuulla miten hankala, itsekäs ja laiska olen.

en saa suutani auki niissä. Ystäviä on vain pari. Suuntavaistokin on huono. Koulussa oli assien tapaan luokkani paras, joten oli helppo tapaus opettajille. Työssä en viihdy enkä jaksa pakkososiaalisuutta. Mitä tuki assit voivat saada aikuisiässä? Pääsevätkö eläkkeelle? Hoitotuki?

menetin ystävän alkamalla puhumaan hänelle että olen asperger.. ei olisi kannattanut aukaista suutaan.

Siis tuon 9:n tekemän kotidiagnoosin mukaan me joilla on asperger-piirteitä olemmekin ihan normaaleja? Hallelujaa! Ja jos on flunssa, mutta kykenee töihin, ei saa sanoa että hänellä on flunssa vaikka nenä vuotaisikin? Eihän se lääkäri kirjoita todistusta flunssasta ellei se ole haittaa työntekoa joten ei se voi silloin olla flunssa? Silloin on vain ottava vain itseä niskasta kiinni ja todettava että minä nyt vain olen tälläinen jonka niveliä ja lihaksia kolottaa ja nenä vuotaa...

vähän nuhaa vain. Flunssa (a-virus, b-virus, c-virus, sars, espanjantauti, jne) on on sama kuin influenssa ja et sä silloin töihin pysty. Jos pystyt, sulla on vain nuha.



SÄ olet 31 varmaan niitä ihmisiä, joilla on kaikki lääkärikirjan taudin autismista sydänvaivojen kautta ödeemaan ja ihmettelet vaan, että miksi terveyskeskuslääkäri ei ota sua ihan tosissaan... Se johtuu siitä,e ttä niitä diagnoosikriteereitä pitää oikeati täyttää tarpeeksi paljon, eikä vain vähän sinne päin.

En ole missään tutkimuksissa käynyt, mutta olen erinlainen kuin muut.

Lapsena oli hienomotoriikassa jotain häikkää. Olen normaalilla luokalla ollut ja ihan hyvin kouluissa pärjännyt. Olen kuitenkin ollut aina jotenkin syrjäänvetäytyvä ja liian kiltti. En ole kenellekään puhunut asiasta, joskus lapsena sanoin vanhemmilleni olevani kehitysvammainen ja he tietenkin suuttuivat moisista puheista. Mielestäni kehityin hitaammin kuin ikäiseni, mutta olin fiksu ja luova. Minulle tuli intohimo koirista ja en osannut muuta ajatellakaan kuin kaikkea koiriin liittyvää. Kouluttamista, harrastuksia, koiran hoitamista. Luin kaikki koiria käsittelevät kirjat mitkä käsiini sain ja jne. Tänä päivänäkään en osaa elää ilman koiraa. Pidän toki muistakin eläimistä, niinden kanssa on helpompi tulla toimeen kuin ihmisten kanssa. Olen aina ymmärtänyt eläimiä paremmin kuin ihmisiä, jotka ovat mielestäni turhan monimutkaisia ja toisaalta taas monien ihmisten ajatusmaailma on kamalan rajoittunutta.



En ole kenellekään kertonut asperger epäilyistäni. Yleinen vastaushan siihen olisi; luulet vaan.

Esikoiseni on myös hyvin asperger piirteinen, mutta häntäkään ei ole tutkittu, koska on kiltti koulussa ja pärjää hyvin. Voi olla että, diagnoosi olisi vain taakka elämässä ja tulisi jotenkin luokitelluksi. Jos sitä ilman pärjää , niin hyvä niin.

on molemmat hieman omituisia ja yksinäisiä susia. Heidän on vaikea tulla toimeen toisten kanssa. Itse olin samanlainen lapsena, inhottu ja kummallinen. Tein AS-testin, pisteitä tuli 129. Ensi kertaa mietin mahdollisuutta, että minulla ja tytöilläni on AS.

olla provo.

Flunssa ja influenssa eivät todellakaan ole sama asia.

"Flunssa (a-virus, b-virus, c-virus, sars, espanjantauti, jne) on on sama kuin influenssa ja et sä silloin töihin pysty. Jos pystyt, sulla on vain nuha."



Kyllä flunssa on eri asia kuin influenssa. Flunssa on esim. silloin kun on nuha, lihaksia ja niveliä särkee, kurkku on kipeä jne. Töihin kuitenkin voi (ja ilmeisesti pitää monen lääkärinkin mielestä) mennä jos ei ole kuumetta joka voi olla yksi flunssan oire.



Ei varmaan aspergeristakaan lappua saa mikäli kykenee töihin ja normaaliin elämään yleensä?