Kauan teitte gradua ja mikä oli arvosana?

Arvosana eximia.



Olin sinkku ja istuin kirjastossa. En osaa antaa käytännön vinkkejä vauvanhoidon & gradunkirjoituksen yhdistämiseen.

eximia ja aikaa kului 9kk, vauva oli mullakin ja taapero (joka kävi osapäiväkerhossa). Tiukkaa oli, mut onneksi oli auttavainen mies ja isovanhemmat. Hyvin se nyt jäkeenpäin ajatellen meni. Vauva oli "helppo" eli nukkui hyvin ja oli terve. Mä tein ittelleni aikataulun, jota parhaani mukaan noudatin, koska olen aika haka "lipsumaan" ja löytämään jotain muuta tekemistä.

Tein gradun matematiikasta ja aikaa kului 2 kuukautta. Arvosanaksi tuli eximia.

Arvosanaksi eximia.

Varsinaista työtä 5vkoa. Tein gradua sillä aikaa, kun taapero oli hoidossa. Kirjoitin sitä yliopistolla, niin ei tullut puuhailtua muuta. Kasvatustieteestä tein ja eximian sain. Työtä vähensi se, että sain n. 30 sivua valmista kandintyöstäni. 60sivua siis väsäsin:)

Hauduttelin gradua varmaan pari vuotta, keräsin aineistoa, tein samasta aiheesta ensin prosemman jne. Varsinainen gradun kirjoittaminen ei sitten kestänyt kuin 6 vkoa, motivaationa oli parempi palkka: olin saanut töitä opettajana ja kesän aikana piti sitten saada maisterin paperit ulos.



Yritä, jos mahdollista, järjestää itsellesi joka päivä mahdollisuus kirjoittaa, vaikka vain tunti-pari. Jos gradun tekemisessä tulee pitkiä taukoja, ajatus ikään kuin katoaa ja siihen joutuu jotenkin syventymään uudelleen. Kannattaa toki ottaa välillä myös vapaata kirjoittamisesta, ettei pää hajoa :) Tsemppiä!!

Aikaa meni 4kk, en tehnyt täysipäiväisesti, arvosana cumu, pääaine ranskalainen filologia.

Hauduttelin gradua varmaan pari vuotta, keräsin aineistoa, tein samasta aiheesta ensin prosemman jne. Varsinainen gradun kirjoittaminen ei sitten kestänyt kuin 6 vkoa, motivaationa oli parempi palkka: olin saanut töitä opettajana ja kesän aikana piti sitten saada maisterin paperit ulos.

Yritä, jos mahdollista, järjestää itsellesi joka päivä mahdollisuus kirjoittaa, vaikka vain tunti-pari. Jos gradun tekemisessä tulee pitkiä taukoja, ajatus ikään kuin katoaa ja siihen joutuu jotenkin syventymään uudelleen. Kannattaa toki ottaa välillä myös vapaata kirjoittamisesta, ettei pää hajoa :) Tsemppiä!!

hauduttelua n. pari kk alle ja arvosana magna. Tein gradun yhdessä opiskelukaverin kanssa. Olisi voinut tulla eximiakin mutta eräs tieteellinen kömmähdys jota ei enää loppuvaiheessa pystynyt korjaamaan, laski arvosanaa. Lapsi oli 11kk kun aloitin ja samalla tein pakollisia harjoitteluja, mies jäi kotiin vauvan kanssa. Oli hirmuisen rankka kevät kyllä, enpä siitä paljon muista...

aivan alusta (siitä ku sain aiheen) aivan loppuun (siihen kun jätin työn). TÄhän sisältyi materiaalin keruu, tutkimuskysymyksen kypsyttely (tilaustutkimus, jossa aihe annettiin, mutta merkittävä tutkimuskysymyseli se, millä tässä on väliä, piti keksiä itse) sekä ohjaaajan ja arvostelevan proffan kommenttikierros. Ja arvosana oli magna.



Aine oli historia. Meillä ei kyllä cumussakaan saa olla mitään tieteellisiä kömmähdyksiä, joiden joku yllä sanoi laskeneen arvosanaansa magnaan. Jos on kömmähdyksiä, voi saada lubenterin, muttei enempää. TÄmä on ihan arvostelukriteereissä. Meillä cumu on hyvä keskivertoarvosana, magna kohtuu yleinen, eximia tosi hyvä ja laudaturia ei ole tainnut kukaan saada pariinkymmeneen vuoteen. Proffan selitys on, että kun ei hänkään saanut, eikä kukaan opiskelija taatusti ole häntä parempi...

Olin sinkku ja halusin nopeasti ulos yliopistosta töihin.

Kyselytutkimus on hyvä ja ISO - sen tein firmalle. Sitten gradua varten lisäsin siihen eteen secondary sources, eli perse edellä puuhun. Se osuus on ihan sieltä ja syvältä.

magnan sain.

Aloitin gradun kun vielä opiskelin päätoimisesti, vuonna 2000. Pääsin aineiston kanssa jo melko pitkälle, kun 2001 keväällä onnekkaasti sain unelmieni työpaikan. Sen jälkeen keskityin lähinnä työn tekemiseen (kääntöpuoli duunissa oli se, että pitkää päivää ja usein viikonloppujakin "sai" tehdä). Gradu eteni monen vuoden ajan hyvin pienissä sykäyksissä, välillä oli pitkiä aikoja etten tehnyt mitään. Lopulta vuonna 2007 aktivoiduin sen pariin oikein kunnolla uudestaan, ja työ valmistui keväällä 2008. Arvosana eximia.

varmaan kaks vuotta ja magna tuli.

Nro 17 jatkaa, kun lähti lapasesta... Eli minä en olisi pystynyt vauvan ohella gradua tekemään yksinäni, meillä kun tuo esikoinen oli sellainen pätkänukkuja. Pyysin sukulaisia vauvanhoitoavuksi ja kirjoittelin aina kun he tai mies vahtivat vauvaa. (Minäkin siis lopetin graduni vasta kun pääsin töistä eroon, eli äitiyslomalle.) Paras vinkkini on: hanki apua, älä yritä pärjätä yksin! Vauvan hoitaminen yksinään on jo voimia vaativaa, samoin gradun teko. Ne on mahdollista yhdistää, mutta kaikki apu kannattaa ottaa vastaan. Ja riippuu siitäkin, aloitatko ä-lomalla nollasta vai oletko jo ehtinyt tehdä jotakin.

kuukauden istuin arkistoissa ja kirjoitin öisin. Päivisin kävin töissä. Heti kun oli säällinen määrä sivuja kasassa vein painoon. Arvosana non sine.

Kuulostaa niin tutulta. Omana opiskeluaikanani oli arvosanoja just kiristetty ja silloin heltisi c. Laudaturia ei tosiaan ns. kenellekään ja se eximia kuulemma jolle kulle, joka oli ns. panostanut aivan tajuttomasti ja työ oli jo pitkällä kohti väitöskirjaa.

Missä on kaikki ns. "ikuisuusopiskelijat"?

Mun mies teki gradunsa muistaakseni puolessa vuodessa ja sai magnan. Sen sisko on tehnyt omaansa varmaan ainakin kuusi vuotta, eikä valmiimmaksi tule... Jotenkin säälittävää.

Graduprosessin aloitin 2002, mutta 2003 vaihdoin aihetta. Sitten homma oli taustalla koko ajan, ahdisti ja ajattelin, ettei koskaan valmistu. Kuitenkin kesällä 2007 sain jostain voimia puristaa homman kasaan ja keväällä 2008 musta tuli maisteri :)



Arvosana oli cumu, johon olin tosi pettynyt, mutta toisaalta tein koko homman ilman ohjausta jne., proffa vaihtui välissä ja uusi ei tykännyt aiheesta, mutta antoi mun kuitenkin tehdä siitä jne., uusi proffa on tunnetusti tiukka, eikä koko keväällä 2008 kukaan saanut cumua parempaa arvosanaa... Heh, helpottaa itseä, kun ajattelen syiden huonoon arvosanaan olevan ulkoisia, ei huonosta työstä johtuvia.



Ja lohdutukseksi , missään työpaikassa tai haastattelussa ei ole gradun arvosanaa kysytty.