Lasten kaverit ja eliittiharrastukset - ongelma meidän perheessä

Ihana kuulla, että meidänkin keskituloisella perheellä on eliittiharrastuksia, kun meidän tytöt ratsastaa :) Tosin jääkiekkoa et maininnut eliittiharrastukseksi, vaikka meillä menee pojan kiekkoiluun enemmän rahaa kuin tyttöjen ratsastukseen.



Melkeinpä kaikki harrastukset maksavat paljon. Meillä lapset osallistuu kuluihin omilla kuukausirahoillaan ja synttärilahjarahoillaan jne. Aina ei kaikkeen pääse mukaan ja lapsilla on sallittu yksi harrastus per nenä, vaikka monet kaverit harrastaakin useita lajeja.

Mutta ainakin purjehdus on eliittiharrastus, johon meillä ei ikinä tule olemaan varaa. Ei myöskään jokatalvisiin laskettelureissuihin, joita lastemme kaverit tuntuvat harrastavan kaikki... ap

En mä tiedä voiko ongelmasta täysin ilman mielipahaa selvitä, mutta tuskin siihen mielipahaan kuoleekaan.



Ainakin omassa lapsuudessani (olimme keskituloinen perhe, kouluna eliittikoulu jossa paljon meitä rikkaampia) olin oikeastaan aika tottunut siihen ettei se että joku toinen saa jotain merkitse automaattisesti sitä että minäkin saan, vaikka varmasti joskus asiasta marisinkin. Ja tuntui että onneksi suurimmalla osalla kavereistakin oli joku sellainen juttu jota ne eivät sitten saaneet, niin että kaikki koettiin olevamme tavallaan samassa veneessä, eli siinä että ilkeät vanhemmat eivät anna meille periksi. Ei siis jäänyt mitään traumoja.

kuitenkin lapset jo noin isoja, että kyllä se heidän pitäisi ymmärtää. Ei kaikkea voi aina saada mitä haluaa. Toisilla on vaan enemmän rahaa kuin toisilla.

olisi "eliittiharrastus" jos lasten vanhemmat joutuisivat itse kustantamaan kaukalot ja hallit eli rakentamaan kaikki yksityisellä rahalla vrt. ratsastus.

jääkiekkohalleíhin yms. Eli jos nekin jouduttaisiin rakentamaan yksityisten toimesta, jääaika kallistuisi entisestään. Nykyäänkin se on huisin kallista, vaikka kaupunki tukee monessa paikassa junnutoimintaa siten, että nuorisojoukkueiden jääaika on halvempaa.

Selitätkö, mitä tarkoitat tuolla kommentilla.



t. ajatus ei kulje :)

Meillä samankaltainen tilanne. Teimme päätöksen, että lapsi keskittyy yhteen harrastukseen (joka meillä on varaa rahoittaa "loppuun asti". Hyvin on lapsi ymmärtänyt. Olemme aina pitäneet lasta erittäin tietoisena siitä mitä mikäkin maksaa ja mihin me rahaa haluamme sijoittaa. Lapsi pääsee joskus varakkaampien ystäväien kanssa merelle, autourheilemaan jne. Ei niistä omaa lajia tarvitse ottaa. Pääasia on meidän porukoissa yhteisöllisyys, eri perheiden kesken. Täällä ei kukaan tee numeroa omaisuudestaan/harrastuksistaan,onneksi!

yksityisen ratsastukouluyrittäjän on itse rakennettava tallit, kentät, maneesit ilman kuntien satsausta ja hevosten ruokinta, kengitykset, varusteet ym. maksaa ja se taas näkyy ratsastustuntien/leirien hinnoissa. t.6

ostettava kiekkoilijalle itse kaikki varusteet, jotka maksavat mansikoita. Lisäksi maksaa se harrastus itsessäänkin ihan mukavasti. Ratsastajalle riittää, kunkustantaa kypärän ja tunnit. Eli kiekkoiluun menee enemmän rahaa.



Varmasti paljon eroa paikkakunnittain.



2

asumaan tänne ns. "huonoon" lähiöön. Eipä tule tuotakaan ongelmaa sitten eteen:D Tulee ainakin halvemmaksi eläminen, kun lapset eivät toivottavasti keksi kaivata kaikkea kallista, kun kavereillakaan ei ole. Tai sitten pitää muuttaa oikein syrjään maalle, jotta siellä ei voi tehdä "mitään" ainakaan mitään mikä maksaa hirveästi. Tai no, sitten viimeistään teinit todennäköisesti haluaisi vähintään mopon, mönkijän, moottorikelkan ja metsästyskamppeet.