Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sanoisitte tähän.
11.04.2009 |
Olen 32 vuotias, kahden lapsen ( 8 ja 6 vuotiaiden) äiti. Mieheni kanssa olemme ollleet yhdessä 12 vuotta. Sellaista tasaista olo, tietysti ylä ja alamäkineen.
Olen aina ollut ns. kiltti ihminen. Tehnyt paljon asioita muiden eteen. Perheeni on siihen tottunut, olen ahkera ja aikaansaava. Ja rakkaudestahan minä olen perhettänit "passannut".
Mieheni kanssa olemme hyvinkin erilaisia. Mieheni akateemisesta perheestä lähtöisin, hyvin älykäs. Kiltti ihminen, mutta sosiaalisilta taidoilta huono. Huono huomioimaan esimerkiksi minua. Ja minä taas, hoitoalalla. Duunariperheestä.
Aikoinani miehessäni rakastuin siihen, että hän on kunnollinen. edellinen poikaystäväni kun oli täysi hulttio. Mutta nyt tuntuu siltä, että tiemme ovat kovin erkaantuneet. Olen pikkuhiljaa pääsemässä kiltin tytön roolista eroon. Ei tarvitse olla uhrautuva, jotta minusta pidetään.. Minulla on kotona tunne, ettei minusta tykätä minuna. Tunnen jatkuvaa huonommuutta siitä, etten ymmärrä mieheni työtä ja harrastuksia.
Nyt olen mennyt ihastumaan toiseen mieheen. Tuntuu, että ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta. Olemme toistemme kaltaisia jaamme yhteisen mielenkiintoja. Iki maailmassa en olisi uskonut, että minulle käy jotain tällaista!!!
Mitä ihmettä teen? Kerrankin on jonkun rinnalla täysi rauha. voi olla vaan hiljaa.. en osaa edes oikein selittää. Mutta tilannehan on hyvin mutkikas. Järkevästi ajateltuna minun tulisi nyt heti hyljätä tämä mies ajatuksistani, mutta helppoahan se ei ole. Ja kun tiedän kotona ongelmien olevan niin syviä, täytyisi tapahtua todella suuria muutoksia jotta voin elää edes tavalliseta onnellista elämää, on tunteeni aivan sekaisin.
Kommentit (9)
puhunut tästä erkanimisesta ja tunteesta ettei sinusta pidetä omana itsenäsi miehesi kanssa? Sinuna aloittaisin tästä, voisitteko ajatella parisuhdeterapiaa? Hyvä että olet pysähtynyt miettimään elämääsi, nyt ei kannata hätiköidä, ihastuneena tekee helposti äkkipikaisia muutoksia, joita on mahdoton myöhemmin korjata. Onko tämä toinen mies varattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt puhua, mutta hieman aina tyssää samaan syyttelyyn. etten ole kiinnostunut mieheni työstä ja hänen harrastukistaan. No joo, molemminpuolista syyttelyä. En usko, että mieheni lähtisi mihinkään. Ja ihan rauhassa tätä tilannetta katselen, koska kiire minulla ei enää ole mihinkään.
Tämä toinen on hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin minä... eli varattu on.
tuomintaa en nyt tarvitse, sillä tuomitsen jo itseäni tästä tilanteesta paljon. Sen olen oppinut ainakin, etten ketään mene tuomitsemaan elämässä. Niin moni asia johtaa aina toiseen...
puhunut tästä erkanimisesta ja tunteesta ettei sinusta pidetä omana itsenäsi miehesi kanssa? Sinuna aloittaisin tästä, voisitteko ajatella parisuhdeterapiaa? Hyvä että olet pysähtynyt miettimään elämääsi, nyt ei kannata hätiköidä, ihastuneena tekee helposti äkkipikaisia muutoksia, joita on mahdoton myöhemmin korjata. Onko tämä toinen mies varattu?
minulla!
Siis oikeastaan täysin sama tilanne, iät ja suhteen kesto vaan eri.. =/ helvetin vaikeaa. Varsinkin kun ihastuksen tunne on kovin voimakas tätä toista miestä kohtaan, joka myöskin varattu. Ollaan tapailtu jonkin aikaa.. huoh, kun tietäisikin mikä olisi oikea ratkaisu.. :(
mutta et siis ole kysynyt mieheltäsi? Oletko sanonut selvästi että olet onneton (vai oletko?) ? Yritä puhua mahdollisimman rakentavasti (vaikeaa, tiedän!) jos olet huomannut että menee helposti syyttelyksi. Itse alan helposti itkeä mikä ärsyttää itseäni tosi paljon, silloin ei asioista keskusteleminen onnistu. Olenkin muutamia kertoja ottanut ja kirjoittanut miehelleni kirjeen, johon olen kaiken sanonut, silloin on helpompi olla "järkevä". Kannattaa myös odottaa päivä tai pari kirjeen kirjoittamisesta ja lukea se uudelleen ennen antamista, jos tilanne ei ole päivän päälle. Saa kummasti perspekstiiviä omiin sanoihinsa... Voimia sinulle!
* Ihmiset voivat muuttua, ja on ihan totta että moni suhde kariutuu siihen että "kasvetaan erilleen".
* Kuitenkin on niin HELPPOA jättää kaikki entinen (=vanha suhde) taakse ja rakastua toiseen ihmiseen..! Mutta se on huono vaihetoehto, sillä saatat huomata että olet 10 vuoden kuluttua TAAS samassa tilanteessa missä olit edellisessä suhteessasi. =Kannattaa ensin käsitellä vanha juttu pohjamutia myöten läpi. Joko pysytte yhdessä tgai ette -sillä ei ole merkitystä, mutta te/sinä kuitenkin läpi käytte asiat kunnolla.
* Nk. "laastarisuhde" ei yleensä kestä. Monella on se ongelma ettei "uskalleta" irrottautua huonosta suhteesta (/korjata sitä), vaan mennään sieltä missä aita on matalin; rakastutaan toiseen, ah on niin ihanaa, erotaan, ja kappas kun ollaan huomattu että pystytään elämään ilman sitä toista ja se ihastuminen uuteen alkaa lakastua, niin erotaan hänestäkin. Monelle tulee myös vapaudenkaipuu pitkän suhteen jälkeen, eli kun ollaan päästy eroon parisuhteesta halutaankn elää villinä ja vapaana, varsinkin kun siihen on mahdollisuus (yleensä ex huolehtii osan ajasta lapsista = vapaa-aikaa vain itselle on enemmän mitä ennen oli)
* Jos sinulla ja sillä uudella miehellä on todellista rakkautta teidän välillänne, hän kyllä jaksaa odottaa sinua! Eli älä ole häneen yhteyksissä, ja keskitä kaikki huomiosi kotiin. Kun olet asiaa miettinyt esim. vuoden, niin tee ratkaisusi. Joko jatkatte yhdessä (kehoitan hankkimaan apua myös perheneuvolasta) tai eroatte. Jos eroatte, olet muutaman kuukauden ihan yksin, ja sen jälkeen katsot tämän uuden kanssa miten teidän juttu kehittyy:)
* Mieti myös tilannetta jossa uusi kumppani tulee suhteeseen sinun kanssasi suoraan vanhasta suhteesta ---> epäluuloa, ehkä nyyhkypuheluita ex:ältä, tappelua lapsista ymv. ja mahdollista vanhan suolan janottamista jne. jne. On paljon parempi että uusi suhde alkaa puhtaalta pöydältä...! Se myös lisää luottamusta suhteeseen, eli ei ole epäilystä että toinen loikkaa samantein ties kenen häntäheikin matkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla!
Siis oikeastaan täysin sama tilanne, iät ja suhteen kesto vaan eri.. =/ helvetin vaikeaa. Varsinkin kun ihastuksen tunne on kovin voimakas tätä toista miestä kohtaan, joka myöskin varattu. Ollaan tapailtu jonkin aikaa.. huoh, kun tietäisikin mikä olisi oikea ratkaisu.. :(
Olen jutellut mieheni kanssa, olen kertonut, että elämme kuin kaverukset jo useatta vuotta. Hän ei huomio minua naisena. Tuloksetta toistaiseksi olemme näitä keskusteluja käyneet.
Tekipä mitä tahansa, joku kärsii ja loukkaantuu. Jos en tee mitään pahiten kärsin itse.
Jos keksit ratkaisun, kerro mitä tapahtui?
Mitä onni on? Miettikää itseänne; jokainen on varmaan ollut _rakastunut_ siihen maailman ihanimpaan ihmiseen joka paljastunut täydeksi k*sipääksi... =(
Ja sitten on itketty miten tuli oltua niin tyhmä että moiseen rakastui ja sitä rataa...
Vaikka oli niin _onnellinen_ siinä suhteen alussa...!
On helppoa ihastua ja rakastua. Ja se tunne on ihana, mutta kestääkö se? Huonosta suhteesta on syytä lähteä, en sitä kiellä, mutta onko ap:n suhde huono? Jos mies olisi väkivaltainen, juoppo, tmv. niin vastaus olisi helppo.
Mutta jos suhde on vaan muuttunut "tylsäksi arjeksi", niin onko se syy erota? Voisiko suhteeseen saada uutta kipinää, vai onko parempi erota?
Kannattaa myös miettiä miltä tuntuisi jos mies tulisi ja kertoisi huomenna että "Anteeksi, mä en enää rakasta sua, mä olen pettäny sua. Mulla ja Maijalla on ollut suhde jo vuoden, ja me muutetaan huomenna yhteen"
_Miltä_ tuntuisi? Jos vastaus on että suututtaisi vähän petätminen mutta olisi helpottunut, jopa onnellinen asiasta, niin ehkä on aika erota. Mutta jos iskisi raivo ja kamala suru ja viha ja pelko ja tahtoisi vain kuolla, niin ehkä niitä tunteita vielä on...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt tuotakin ja olisin asiasta helpottunut. Että mieheni jatkaisi elämää jonkun muun kanssa ja tietäisin hänen elämänsä sitä myöten jatkuvan .
Olisi mieluummin tällähetkellä yksin kuin aviomieheni kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Ensin täytyy prosessoida omat sisäiset jutut yksin. Olla omillaan ja vasta sitten kattella muita. Se on reilua kaikkia osapuolia kohtaan.
Monet kuitenkin ottaa ylimenosuhteen tmv. Mutta se on sääli jos se suhteen toinen osapuoli oliskin ollut sulle "se oikea"...