Lue keskustelun säännöt.
mikä mua vaivaa?
08.04.2009 |
Oon nykyään omituisen energinen ja ehkä vähän levoton. Oon tosi hyvällä tuulella, mut jos joku pienikin asia menee mönkään niin saatan saada ihan kamalat raivarit, alan huutaa, saatan jopa heitellä (kovaa) tavaroita tai lyödä itseäni.
Olen sairastanut vakavaa masennusta monta vuotta, mutta ollut nyt 'kuivilla' n. vuoden. Ennen olen vihoissani kääntynyt sisäänpäin, en raivonnut tällä tavoin.
Kommentit (4)
tai huutaa kurkkusuorana ihan pienistä jutuista :( Äsken kun tulin kotiin ja olin hukannut toisen lapaseni (ostin ne eilen) niin aloin riuhtoa vatteita pois päältä ja tuntui että ne ei lähde ja raivo alkoi vain kertymään mutta jotenkin sain estettyä vaatteiden hajoittamisen... Nyt on sellainen olo että tekisin mieli lyödä käsi jostain läpi, kun se raivo jäi jotenkin sisään.
Viime vkl viiltelin kättäni (en ole sitäkään tehnyt yli vuoteen) pahemmin kuin koskaan ennen ja olin tosi pahasti pois tolaltani ihan turhan väittelyn takia.
Saatan ajaa autolla tosi agressivisesti (lähinnä kaasuttaa talla pohjassa kun lähden rikkomatta nopeusrajoituksia). Pelkään ihan hitosti että menen psykoosiin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen sairastanut masennusta monta vuotta, ja kun on alkanut helpottamaan, niin on tulleet nää raivarit. Kai se on vaan osa tätä parantumisprsessia, ikävää vaan läheisille kuunnella raivoamista. Mieskin on alkanut pelkäämään mua, kun suutun sille kaikesta. :(
Menepäs lääkärille. Kai sulla on joku olemassaoleva hoitosuhde tämän masennuksesi jäljiltä. Jos pelkään meneväs pskoosiin - joka varmasti turhaa - niin turvallisimman olon saat, kun kerrot lääkärille tilanteen ja annat hänen sitten arvioida sitä. Että kuulostaako aivan normaalilta vaiko ei.
Itellä pitkittynyt ahdistus, jota lääkittiin yli vuosi. Nyt lääkkeet jätetty pois, niin suru, raivo, pettymys ovat nousseet pintaan ja nimenomaan niin, ettei jälkeenpäin itsekään ymmärrä mitä niin kamalaa oli tapahtunut, kun niin reagoin.
Multa, just kysyttiin, että heittelenkö tavaroita tai vahingoitanko itseäni tai muita. Vastaus oli ei, mutta ilmeisesti tällainen siis kuuluu tähän kun lääkäri osas siitä kysyäkin.
Mutta kyllä mä saan ainakin turvaa siitä, että hoitava lääkäri on tietoinen asioiden todellisesta tilasta.
parantumisen jälkeen. Raivarit tasoittuivat vähitellen. Olin juuri oppinut pitämään puoliani ja näyttämään tunteeni pidättelemättä ensimmäisen kerran, siksi sitten menikin usein yli. Kesti aikansa löytää sopiva keskitie tunteidensa ilmaisulle, itse asiassa edelleen opettelen sitä. Nykyisin taas pidätän itseäni liikaa ja harjoittelen tietoisesti negatiivisten tunteiden tyyntä ilmaisemista.