Voiko vauva-arki olla akateemiselle älyköllekin tyydyttävää?

Voikin olla, ettei siihen vauva-arkeen akateemisen älykön äly riitä.

itse aion ainakin palkata vauvalle hoitajan että ehdin rauhassa lukea Hiidenkiveä ja New Scientistia!

ehkä kaipaakin pientä breikkiä älykön elämäänsä :)

kunhan mielenkiinnosta kysyi.

Ap on viiden lapsen kotiäiti, joka rakastaa kotona oloa :)

Ainakin yhden lapsen kanssa ehtii muutakin kuin vaippaa vaihtaa. Ja kuka sanoi, että äitiyslomalla on pakko taantua lukemaan jotain Kaksplussaa? Voihan ne vapaahetket käyttää mielekkääseenkin tekemiseen, siis jos haluaa.

On tainnut ainakin henkinen kasvu jäädä vähän kesken?

mutta jos tässä nyt tarkoitettiin akateemisella älyköllä ketä tahansa akateemista tai vaikka tohtorinhatun saavuttanutta, niin kyllä voi vauva-arki olla ihan nautittavaa. Kokemuksesta puhun.

olen akateeminen yhden lapsen äiti ja suoraan sanottuna en ole koskaan ollut kyllästyneempi kuin nyt kotona ollessani. Kyllä vauvan kanssa ajan saa kulumaan, mutta ei se kovin älyllisesti antoisaa hommaa ole ainakaan minun mielestäni. Kyllä tässä väkisin alkaa kaipaamaan jotain aivotoimintaa enemmän harjoittavaa toimintaa kuin vaipanvaihto, syöttäminen tai nukuttaminen, kun aiemmin on saanut miettiä hieman vaikeampia asioita kuten esim. ionikromatografin käyttö ja näytteiden esikäsittely sille laitteelle sopivaksi...

ekan kanssa olin kotona kolme vuotta (välillä niin boring...) ja tein gradun ja aloitin väitösopiskeluja. Toisen kanssa ajattelin, että olen kotona, mutta en enää "pystynyt" vaan tosiaan pitkästyin ja lähdin työelämään kun toinen 1 v 7 kk. Mutta tämähän tosi yksilöllistä. Pidä ystävyyssuhteet ja linkit työelämään. Ja jos tuntuu, että taraiit muutakin ajateltavaa kun leikkipuistokeskustelut (lue kärjistys), niin palaa reilusti työ/opiskeluelämään. Lapset voi hyvin, jos ÄITI voi hyvin, näin ainakin meillä. Siis mun viesti; voi olla tyydyttävää, mutta ei väkipakolla...

mutta joka tapauksessa nautin suunnattomasti näistä kotiäitivuosista kun minun ei tarvitse koko ajan suorittaa ja pinnistellä älyllisesti. Saan keskittää koko tarmoni hyvänä äitinä ja vaimona olemiseen. Ehkä tosin "suoritan" hieman tätä kotiäitiyttä, mutta se on ihanaa ja palkitsevaa.



PsL

mutta olen kyllä väitellyt, eli jos se kelpaa, niin omasta puolestani sanon etta musta on ollut IHANAA olla lasten kanssa kotona, ja siksi mulla onkin 2 lasta ja kolmas tulossa... Tyoelämässäkin olen ehtinyt olla ja sinne palaamassa aikanaan, ei hirvitä sekään puoli elämässä eli ei sillä, mutta lapset ovat ehdottomasti elämäni paras ja tärkein asia. :-)

Tämä on taas niin yksilöllista, mutta kompaan äitejä, jotka tekee päätökset siltä kantilta, että jos äiti voi hyvin, niin lapsetkin voi. Voimia kaikille äideille, kotona tai töissä. Minä kaipasin takaisin työympyröihin (akateeminen) jo vuoden päästä ihanan pikku rakkaani syntymän jälkeen. Ja tietysti lapset ovat TÄRKEIN asia elämässä.

uusia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia.

eikä katkounista koliikkivauvaa kuten meillä

olen akateeminen ja yhteiskunnallisesti aktiivinen.



Onneksi meillä jaetaan perhevapaat.

Monelle vauva-arki itsessään voi olla todellakin yksistään enemmän tyydyttävää kuin mikään aikaisemmin koettu.



Minä olen kaivannut arkeen myös muuta kuin lastenhoitoa, ja olen järjestänyt myös perhevapailla ajankäyttöni niin, että saan ns. älyllisiä haasteita sopivassa suhteessa vauva-arkeen: olen mm. opiskellut, tehnyt alani freelance-töitä ja kirjoittanut kirjan lasten päiväunien aikana.

vauva-arki että taapero- ja leikki-ikä-arki kaikki ovat olleet mielenkiintoista ja ihanaa aikaa!



t kotona jo 6+ vuotta

mitä kirjahyllyyn oli vuosien mittaan kertynyt, luinpa jopa James Joycen Odysseyksenkin ja Volter Kilven Alastalon salissakin. Ei muuten olleet kovin kummoisia.

Kyllä alkaa nyt pikkuhiljaa kypsyttämään. Taidan lähteä taas opiskelemaan jotain. Duuniakin voisi hakea. Toisaalta kotielämässäkin on puolensa: kiireettömyys, vapaus, ulkoilu, hyvä omatunto... ; ) Ehkä vuoden verran vielä viihdyn kotona ja sitten teen kyllä taas jotain muuta.

minulle ei kyllä ollut. Mutta monelle kaverille on ollut.