Viihdyttekö mökillä appivanhempien ja miehen sisarusten kanssa?

En jaksa. Appiukko ylläpitää hirveetä työleiriä ja häärii työnjohtajana, aina joku paikka vaatii korjaamista, maalaamista, kitkemistä, leikkaamista, kaivamista, laudoitusta tms. Anoppi ja mieheni ovat hommassa mukana kun ovat tottuneet.

Meillä ei ollut mökkiä mun lapsuudessa ja siksi olin kuvitellut mökkeilyn jotenkin niinkuin... no, lomailuksi. Ei raatamiseksi. En sopeudu tuohon menoon.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 23:56"]

Appivanhemmat ok! Miehen veli perheineen...argh! Vetää perseet ja olettavat, että vahditaan heidän lapsia. Viimeinen niitti oli kun pyydettiin katsomaan lapsia, että he voivat käydä panemassa! Kävivät joo ja ihanaa kuulemma oli. Vaimo kertoi vielä yksityiskohtia panosta?!?

Kiitos ei enää!

[/quote]

olisiko tuo nyt sitä wt?

Juu oli! Miehen veljeltä! Raskasta porukkaa... Vaimolla hiuspidenykkset ja geelikynnet 

:) 

t:nro7

Huh, ajatuskin mökillä olosta miehen perheen kanssa värisyttää. Vältän kyläilyjäkin. Miehen sisko on hirveä niuho, jonka mielestä lasten pitää olla sängyssä kesälomallakin tasan kello 20.30 eikä esim. pihalla saa huutaa, kun jossain kilsan päässä on naapureita. 

Anoppi on taas ihme vässykkä, jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa ja appiukko tyhmä kun saapas. 

Juuei.

Juuri vietin viikonlopun miehen ja tämän vanhempien kanssa mökillä :) Kivaa oli ja rennosti sai olla.

Olen 10 v suhteen aikana nukkunut yhden yön apen kanssa saman katon alla, anopin ehkä kolme. Juuri sopiva frekvenssi.

Enpä erityisemmin. Osittain johtuu siitä että en viihdy alkeellisissa oloissa ylipäätäänkään, ja osittain siitä että heidän kanssaan joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan ja asettelemaan sanottaviaan huolella, ettei vain tulisi loukanneeksi ketään tai sitten sanoneeksi jotakin asiaa niin, että seurauksena on vääränlaisia itseäni koskevia johtopäätöksiä, joita voidaan käyttää sitten tarvittaessa minua vastaan. Yritän asennoitua siihen, että kuitenkin kävisimme tänäkin kesänä siellä kääntymässä. Mieluiten kävisin niin, ettei tarvitsisi jäädä ollenkaan yöksi. Joskus olemme näin tehneetkin, mutta loppuillasta lähteminen on ikävää, kun siitä aiheutuu kymmenien minuuttien pituinen huolestunut valitusvirsi yöllä ajamisen vaaroista.. Huoh!

On kokeiltu, ei enää koskaan... Olen tottunut itsenäiseen elämään ja vituttaa aamusta alkava valitusvirsi. Anopin mielestä nukumme liian pitkään, joka aamu kaikki syö puuroa, aktiivinen pitää olla ja työteliäs, jos ei muuta niin heinänniittoa on aina. Appi on maailmanmenoa negatiivisesti valittava mies. Pinna kiristyy, lapset hermostuu ja kellään ei oo kivaa.

En varmasti lähtisi. Koskaan en ole kokeilllut, mutta tähän mennessä 1h samassa kahvipöydässä on liikaa.