vauvan nukuttamisesta

En vain yksinkertaisesti uskalla ottaa pikkuriikkistä nyyttiä viereen nukkumaan. Kapalointia on yritetty, mutta eipä sillä näytä olevan vaikutusta. Herää myöskin samantien itkemään, jos päivällä yritän hetkeksi laskea vaikka sohvalle nukkumaan. Mikään muu ei kelpaa kuin syli ja tissi sekä sänkyyn viereen nukkumaan ottaminen tissi suussa.. Tiedä sitten mitä tässä tehdä.



ap

ja kokeile pinnasänkyä uudelleen myöhemmin

saattaa oll että herää kun lämpö häviää ympäriltä. sama ongelma oli mulla esikoisen kanssa mutta sitten kun tajusin nukuttaa peiton sisään/unipussiin jonka siirsin sänkyyn hänen mukanaan, ongelma hävisi.

Nukuta kantokassiin sun viereen ja nosta kasseineen päivineen pinnasänkyyn. Toimi ainakin meillä ja kassia sai kätevästi heiluteltua nukahtamisen helpottamiseksi. Myös tiukka kapalo auttoi meillä.

Kolme nuorinta laitokselta asti.



Parisänkymme oli seinässä kiinni toiselta laidaltaan, toisella laidalla oli pinnasänky putoamisesteenä. Minä nukuin seinän vieressä. Mahdolliset raot seinän + sängyn välistä oli tukittu.



Minua ohjeisti esikoisen synnyttyä ollessani saman dilemman edessä kuin sinä, eli vauva nukkui hyvin sylissä ja meidän sängyssämme, oma isoäitini ottamaan hänet viereen nukkumaan. Mummo oli nukuttanut omat neljä lastaan vauvana vieressään.



Vauvan saa vähän isompana kyllä siirrettyä omaan sänkyynsä, vaikka hän nyt aluksi nukkuisi vieressäsi. Tärkeää kuitenkin on, että saat nukuttua, muuten loppuu jaksaminen.



Tähän vielä disclaimer: jos tupakoit, käytät nukahtamis- tai unilääkettä tai olet hyvin voimakkaasti ylipainoinen, ei vauvan nukuttaminen vieressä ole turvallista. Muuten kyllä. (Samoin alkoholi on vieressä nukuttamisen este.) Vesisänky tai muuten vaan kovin upottava sänky ei ole vauvalle sopiva nukkumispaikka.

viereesi, eikä siihen pinnikseen ja mitä kauemmin tätä jatkuu, sitä vaikeampi siitä on päästä eroon. Tiedän lapsia jotka ovat vielä 3v äidin vieressä ja mieti mitä se tekee parisuhteelle...



Pinnasängystä täytyisi tehdä turvallinen ja lämmin paikka vauvalle nukahtaa ja laittaa lapsi sinne nukahtamaan sinä vierellä. niin että vauva ymmärtää,e ttä se on yhtä turvallista ja äiti on lähellä. Jos vauva nukahtaa sinun viereesi ja herätessään onkin eri paikassa, se ei tuo turvallisuudentunnetta ja voit miettiä sen myös omallekohdalle. jos siis nukahdat sänkyyt ja heräät sohvalta, niin tokihan se hirvittää...



Koita tuota unipussia tai kapaloa ja vältä nukuttamasta rinnalle, jos se nyt on mahdollista. Pidä vauvaa siis sängyllä muulloinkin, jottei se ole vain se hirveä paikka, mistä hän herää vaikkei sinne ole nukahtanutkaan.

omaan sänkyyn nukkumaan opettaminen ei ole, kuin on sen vastasyntyneen. Joten täysin turhaa on pelätä pienen vauvan vieressä nukkumista sen vuoksi että isompana on sitten vaikeampaa opettaa siitä pois. EI ole.



t. äiti X 7

mulla oli esikoisen kanssa tuo sama kauhea pelko että jos nukutan vauvaa vieressä niin se nukkuu vielä teininäkin siinä. No sinnillä nukutin esikoisen aina omaan sänkyyn. Sitten syntyi kuopus ja olinkin niin väsynyt koko ajan että kuopus aina vahingossa nukahti viereeni kun en jaksanut siirrellä. Tämä kuopus on nyt 9kk ja nukkuu omassa sängyssään ilman mitään ongelmia. Siirsin sinne 7kk kun alkoi nukkua öitä putkeen.



Että suurempi stressi mulla oli tuon esikon siirtelystä kun vaan nukkua tämä kuopus kainalossa. Niin ja unipussi on nyt meilläkin käytössä, lähinnä siitä syystä ettei pääse nukkumaan mennessä nousemaan lukemattomia kertoja ylös ja alas.

jos se siitä kärsisi, että lapsi nukkuisi vanhempien vieressä/välissä!!! Meillä tyttö nukkui lähes nelivuotiaaksi parisängyssä meidän välissä ja ei se kyllä ole meidän parisuhteen laatuun mitenkään vaikuttanut! Siirtyi nelivuotiaana ilman ongelmia omaan sänkyyn nukkumaan. Pikkuveli on alusta asti viihtynyt pinnasängyssä, ei ole kaivannut viereen nukkumaan. Lapset ovat yksilöitä, joku tarvitsee läheisyyttä enempi kuin toinen... Mutta parisuhteen varjeleminen on TYHMÄ tekosyy sille, että lapsi ei voisi nukkua vanhempiensa vieressä! kyllä sitä parisuhdetta voi ja kuuluu hoitaa muuallakin kuin yöllä sängyssä... Meillä ainakin sänky on nukkumista varten ja sillä ei ole suuremmin merkitystä, nukkuuko siellä kerrallaan yksi vai neljä ihmistä...

omaan sänkyyn nukkumaan opettaminen ei ole, kuin on sen vastasyntyneen. Joten täysin turhaa on pelätä pienen vauvan vieressä nukkumista sen vuoksi että isompana on sitten vaikeampaa opettaa siitä pois. EI ole.

t. äiti X 7

Ei ole tosiaan vaikeampaa "opettaa" isompana pois vieressä nukkumisesta. Vastasyntynyt on niin pienen pieni, että toimii ihan oman persoonansa mukaisesti - ja tässä ap:n tapauksessa, kuten myös minun esikoiseni kohdalla aikoinaan, kaipaa aikuisen läheisyyttä. Vähän isompana, lapsen kasvettua vähän tuo on todennäköisesti helpompaa.

Lapsihan siis kasvaa ja kehittyy koko ajan. Se mikä on yhdessä iässä hankalaa, voi jo seuraavassa kehitysvaiheessa sujua ihan helpohkosti. Oli sitten kyseessä vieressä nukuttaminen, nukahtamistavat tai esim. ruokailu.

t. äiti x 5

kolmas syntymässä hetkenä minä hyvänsä ja juuri luin päiväkirjaani esikoisen syntymän ajoilta. Siellä kirjoittelin, että esikoinen nukkuu minun ja miehen välissä ja maailman paras nukkumapaikka on tiukasti selkä isin rintakehää vasten.



En ollenkaan enää muistanutkaan, että meillä tällainenkin vaihe oli. Päiväkirjan mukaan esikoinen nukkui ensimmäisen kerran pinnasängyssään 9 vkon ikäisenä. Sen jälkeen alkoikin nukkua yöt tosi hyvin omassa sängyssään.



Toinen lapsi sitten osasikin jo nukkua omassa sängyssä ihan pienestä pitäen.



Joten jos arkea nyt helpottaa vauvan ottaminen viereen, niin siitä vaan. Ei välttämättä yhtään vaikeuta oppimista omaan sänkyyn myöhemmässä vaiheessa.

Hänellä on selvästi turvallisempi olo sinun lähelläsi, mikä on aivan luonnollista. Aivan kuten eläinten poikaset, tarvitsee ihmisen poikanenkin emonsa turvaa. Nykyään on vain muodikasta saada lapset itsenäistettyä mahdollisimman pian (nukkumaan omaan huoneeseen, syömään / pukemaan tms. itse ja niin edelleen).



Jos järjestely muuten teille sopii, nukuta ihmeessä lastasi vieressä jos kaikki saatte siten nukuttua. Meillä esikoinen nukkui vieressä (osin "sivuvaunussa", osin sängyssä) 1.5-vuotiaaksi, sen jälkeen nukkui vuoden loistavasti omassa sängyssä omassa huoneessa, mutta sitten tulivat kuvaan vilkkaan mielikuvituksen myötä pelot, jolloin hänen sänkynsä siirrettiin vanhempien sängyn viereen. Siinä nukkui vuoden, nyt nukkuu taas pikkusisaruksen kanssa omassa huoneessa, tosin harva se yö hiipii viereen, koska pelottaa. Usein nukuttiin niin, että lapsi / lapset minun kanssani parisängyssä ja herkkäuninen isä vierashuoneessa.



Ja parisuhteeseen tällä ei ollut yhtään minkäänlaista vaikutusta, seksiä voi harrastaa muuallakin kuin omassa sängyssä keskellä yötä ja meillä mies kyllä ihan itsekin ymmärsi ja oli sitä mieltä, että siinä tilanteessa minun vieressä nukkumista tarvitsivat enemmän lapset, kuin hän. Ei siis heittäytynyt mustasukkaiseksi lapseksi itsekin :-).



No, nyt tuli avauduttua ehkä vähän liikaakin, mutta tämä on aihe jossa en voi ymmärtää näitä "älä vaan pidä lastasi vieressä, ettei se totu siihen" -kommentteja.. Eipä se nyt niin maata mullistavan hankalaa ole myöhemminkään lasta pois vierestä totuttaa ja vaikka olisikin, niin mitä sitten. Onpahan lapsi ainakin saanut lämpöä ja läheisyyttä.



Ja toki kaikille lapsille / perheille tämä ei sovi. Jotkut lapset eivät osaa nukkua vieressä, eivätkä aikuisetkaan, vaan nukkuvat ns. koiranunta. Lähinnä idea on se, että kannustan kaikkia valitsemaan sen nukkumismuodon jossa kaikki saavat mahdollisimman hyvin nukuttua, muiden kommenteista ja arvostelusta välittämättä.

Ja parisuhteeseen tällä ei ollut yhtään minkäänlaista vaikutusta, seksiä voi harrastaa muuallakin kuin omassa sängyssä keskellä yötä ja meillä mies kyllä ihan itsekin ymmärsi ja oli sitä mieltä, että siinä tilanteessa minun vieressä nukkumista tarvitsivat enemmän lapset, kuin hän. Ei siis heittäytynyt mustasukkaiseksi lapseksi itsekin :-).

Meillä ovat lapset nukkuneet äidin ja isän vieressä. Yleensä eivät ole nukkuneet välissä, vaan lähinnä minun vieressäni ja sitten isompana isänkin vieressä.

Miehen ainoa kritiikki aiheesta on ollut yhden lapsen kohdalla lausahdettu "Kun sinä karkoitit "Minnan" niin pienenä omaan sänkyyn". Niin pienenä oli = 2-vuotiaana ;-) kun pikkusisarus oli syntymässä puolen vuoden päästä enkä minä halunnut nukuttaa vauvaa ja pyörivää parivuotiasta molempia meidän sängyssämme.

Seksiä tosiaan voi harrastaa muuallakin kuin parisängyssä. Ja me tosiaan vauvan kasvaessa varmistelimme, että oma läheisyys säilyi, sillä että nukuimme itse vierekkäin, vauva minun toisella puolellani.

Aika usein kun puhutaan vauvan vieressä nukuttamisesta, esitetään se niin kuin se olisi vain "äidin juttu" - oletusarvona, että isä ei halua läheisyyttä vauvan kanssa tai osaa huomioida vauvan tarpeita. Meillä mies on kanaemomaisempi kuin minä.

Minäkin olin päättänyt ennen vauvan syntymää, että en kyllä varmasti nukuta vieressä, koska eihän sitä sitten saa siitä ikinä pois. Toisin kävi, oma uni tuntui sen verran tärkeältä, että vauvan nukuttaminen vieressä oli kaikkein helpointa. Nyt 5kk ikäinen nukkuu yönsä täysin pinniksessä. Viikon ikäinen on kuitenkin niin kauhean pieni ja kaipaa äidin lämpöä.



Ootteko ajatelleet, että ihminenhän taitaa olla ainoa nisäkäs, joka pakottaa pienen poikasensa nukkumaan erossa emosta. Aika julmaa.

Ei nyt tullut luettua koko ketjua kun näytti riitaa tulevan siitä missä on hyvä nukkua :)

Minulle ei oikein sopinut se että nukutan lapsen viereen (pyörin sen verran unissani etten uskaltanut) ja kun poju ei kunnolla nukkunut, kapaloin hyvin ja laitoin sänkyyn. Kyllä muuten nukkui hyvin kun oli paketissa :D

Mutta sitten taas jos tunnet hyväksi sen että nukkuu vieressä niin voit sitten myöhemmin tosiaan opettaa sen sinne omaan sänkyyn :) Eiköhän se myöhemminkin onnistu, oppiihan lapset poiskin pinniksestä isojen sänkyyn. Joidenkin lasten kohdalla se tapahtuu helposti ja joskus tarttee hyvät hermot :D Niinkuin kaverini, mutta ei sillä kyllä muutenkaan kovin helppo lapsi ollut.

Kapalo on pirun hyvä tapa! Meillä mies saa tehtyä paremman paketin kuin minä. :D



Mutta mitä tulee tähän juttuun että voiko isompaa lasta pitää sängyssä niin meijän neuvolakin on valistanut että puolessa vuodessa lapsi tottuu tapaan jolla nukutetaan niin ettei muu kelpaa. Eikä tämä siis lopu pelkkään samaan sänkyyn vaan ihan kaikkeen mitä tehdään (jokkut opettaa unirievun naamalle jne). Ja tämä on sitten vaikeaa opettaa pois!

Jokkut ei niinkuin huomataan ole moksistkaan vaikka vuosia lapsi nukkuisi samassa sängyssä. Voihan sitä panna vaikka keittiönpöydällä!

Mutta entä jos ei sitä halua jatkaa? Jos 2 vuotias kieppuu ja isä kuorsaa ja kaikki kärsii? :D Tai syntyy toinen lapsi ja kolmas lapsi?

Meillä tulee ainakin tappelu jos joku saa nukkua vieressä! Jännä ettei 9 henkisessä perheessä niin ole.. ;) No ei vaan!



Minä olen pitänyt vieressä ekan 6 kk, joskus menee öitä omassa pinniksessä. Päiväunia menee myös vaunuissakin pinniksen ohessa mutta pääasia on että lapsi tuntee olonsa pedissään turvalliseksi.



Ihan aluksi meillä on lapsia paitsi kapaloitu TIUKASTI myös laitettu pinnikseen äippäpaketinlaatikkoon ja sitäkin vähän esim. peitoilla ja pyyhkeillä. Tarttee varoa ettei mikään pääse tipahtamaan lapsen päälle ja aiheuta tukehtumista.



Jos aletaan luontoa ottamaan mukaan näihin niin muistutan että eläimet ei hae pelkkää turvaa toisistaan, vaan lämpöä. Ja emo tietty syöttää nukkuessaan ja kun herää niin hakee ruokaa!

Kun poikaset oppii jaloilleen ne onkin heti valmiita muuttamaan kotoa. Ei siinä ole mitään JULMAA että lapsi nukkuu turvassa omassa pedissä jos vanhemmat huolehtii lapset tarpeista.



Omasta mielestä imetys on ihanin tapa jolla voin antaa läheisyyttäni lapsilleni, mutta ei se tarkoita etteikö joku joka ei imetä ei voisi olla lapselleen vastaavasti aivan yhtä lämpösen turvallinen!!

Jokkut ei niinkuin huomataan ole moksistkaan vaikka vuosia lapsi nukkuisi samassa sängyssä. Voihan sitä panna vaikka keittiönpöydällä!

Mutta entä jos ei sitä halua jatkaa? Jos 2 vuotias kieppuu ja isä kuorsaa ja kaikki kärsii? :D Tai syntyy toinen lapsi ja kolmas lapsi?

Meillä tulee ainakin tappelu jos joku saa nukkua vieressä! Jännä ettei 9 henkisessä perheessä niin ole.. ;) No ei vaan!

No jos ei halua sitä jatkaa, niin siirtää lapsen omaan sänkyynsä. Ei sen tarvitse tapahtua just tasan 6 kk ikään mennessä :-). Neuvolantätisi on puhunut ihan vaan omaa ajatustaan, ei tuo "puolessa vuodessa lapsi tottuu tapaan" ole mikään "virallinen totuus".

Jokainen perhe löytää oman tapansa nukkua, ja tässä ketjussa oli parikin ihmistä, joilla aluksi vieressä nukutettu vauva on ihan kivuttomasti siirtynyt pinnasänkyyn muutaman kk:n iässä.

Tosiaan kaikkia vieressä nukkujat eivät häiritse :), esim. minä nukun ihan ok pienemmän lapsen vieressä. Toisia häiritsee ja silloin tuo ei tosiaan ole vaihtoehto - luovasti voi sitten kehitellä milloin mitäkin "käsi pinnasängyssä" ;-) vaihtoehtoja.

Meillä ovat isommat lapset melkoisen hyvin ymmärtäneet, että pienimmäinen nukkuu äidin vieressä, he eivät. Ei ainakaan ole kukaan koskaan tuosta valitellut :), lapsia 5.