Maalla asujat, miten paljon lapsillanne on leikkikavereita?

Me olemme muuttamassa maalle kevään aikana ja tätä asiaa oikeastaan eniten mietin. Meillä vanhin on 4v ja tottunut kaupungissa käymään kerhossa 2-3 krt viikossa ja muutenkin leikkimään asuinalueen lasten kanssa useasti. Keskimmäinen 2v ei vielä tajua mitään eikä tietty vauvakaan 4,5kk.



Me ainakin ilmoitimme jo nyt heti sinne tulevaan kylään, että muuttamassa ollaan ja haluttais heti kesän aikana tutustua varsinkin lapsiperheisiin. Saimme todella lämpimän vastaaoton ja muutama perheellinen lupasi tulla lastensa kanssa käymään/kutsua meitä kylään heti kun ollaan aloillemme asetuttu.



Uskon, että kavereita löytyy kunhan vaan on aktiivinen ja sosiaalinen!

Täällä asuukin todella paljon lapsiperheitä. Meillä matka ei ole haitannut, lähimmille kavereille yli kilometri. Lapset kulkevat lyhyemmät matkat pyörällä tai kävellen. Talvella kuljetellaan vanhemmat vuorotellen toisilleen. Pääsevät myös taksilla koulusta suoraan kavereilleen kun sovitaan kuljettajan kanssa etukäteen. Vaatii tietysti vanhemmilta vaivannäköä tällainen mutta täällä ainakin toiminut. Nyt 7- vuotiaalla 6 hyvää ystävää ja 5 sellaista satunnaista kaveria jotka käyvät ehkä kerran kuukaudessa. Parhaat kaverit käyvät toisillaan melkein päivittäin. Kavereita oli myös ennen kouluikää ihan riittävästi, tosin olivat päiväkodissakin noin kolme päivää viikossa.

Lapsemme ovat 5 ja 3 vuotiaat, kotihoidossa.



Kavereita meiltä löytyy molemmilta aikas monta, tai anakin minun mittakaavan mukaan. Isommalla on paras kaveri samanikäinen, mutta ei asu samassa kylässä. Nähdään kuitenkin n. 2-5x viikossa ja käyvät myös samoissa harrastuksissa. Muita kavereita on 3 joita hän näkee kerhossa, harrastuksessa ja kyläillään heillä myös säännöllisen epäsäännöllisesti.



Pienemmällä kaverit on samoja kuin isosiskolla ja sitten häneltä on yksi samanikäinen poika joka on ylitse muiden=) Pusut ja halit vaihdetaan takuulla heti kun nähdään. Ovat niin hellyyttäviä=) Hekin näkevät n.2-5 x viikossa.

100 metrin säteellä.

kilometrin, kahden päässä on pari samanikäistä kaveria, kauempana kuntakeskuksessa lisäksi muutamia.



Kerhoissa ym. käydään pitkälti siksi, että tapaisivat kavereita. Lisäksi kamut käyvät meillä kerran, pari viikossa. Minusta tämän ikäisille pitää jo jostain etsiä kavereita, jos lähellä ei ole. Joissakin kunnissa on vähän lapsia, niin kuin meilläkin muuttotappioalueella, mutta aina niitä sen verran on, että kavereita löytyy.

tosi paljon,ovikello soi useasti ja "jonoa" oli leikkimään, tai sitten oli vaihtoehtona kaverin luo meneminen. Ainaista kavereiden kanssa olemista, neljällä lapsella niitä riitti.



Kun muutettiin pois kaupungista ja sisaruksia syntyi, nautin oikein siitä, että lapset leikkivät omalla pihalla keskenään tai yksinkin, kun ikää tuli tarpeeksi. Ei oltu hakeuduttu lapsikavereita saamaan, vaan oman perheen isommat ja nuorimmat pienellä ikäerolla riittivät. Serkut oli joskus muutaman päivän kerrallaan. Lapset tekivät paljon mielekästä puuhaa enemmän täällä maalla niin sisällä kuin ulkonakin kuin mitä isommat sisarukset kaupingissa pienenä ollessaan, jossa kavereiden kanssa aika meni muutenkin leikkien jne. Koulun jälkeen ei maltettu läksyjä tehdä kunnolla kun aina oli kiire kavereiden kanssa.



Nuorimmat eivät maalla olleet päivähoidossa kuin yhdestä kahteen vuoteen, jolloin isä pärjäsi vuorotyön tekijänä, minun työn ajan. Olin kotiäitinäkin aina välillä. Ei ollut kuljetusmahdollisuutta esikouluun, joten kolme viimeisintä lasta aloitti koulun kodista saaduilla "eväillä". Ensimmäisenä päivänä on tulut pari sopivaa ystävää, joiden kanssa ovat olleet tekemisisää vuosia etenpäin. Mutta rajoitin kavereiden kanssa oloaa ettei menisi samaan kuin kaupungista oli kokemukset. Elämässä on muutakin, ja näin lapset tosiaan edistyivät monessa asiassa ihan kotona harkjoittelemalla ja tekemällä. Pari kerta kuussa kavereiden kanssa oli OK, sillä kävi taas niin, kavereita alkoi tulla jatkuvana käyntinä ja soittoina kaveriasiat. Oli pakko jo puuttua. Hyvin ovat sopeutuneet maalla asumiseen, ne kolme kaveria ovat osoittautuneet kullakin oikeiksi ystäviksi, vaikka ei joka päivä olleet yhdessä kuin koulussa lukukausina. Kesäisin pari kertaa kuussa... ja oman perheen parissa tehden kaikkea kivaa, matkustelua ym.

Meillä ei ole naapureissa lapsia, joten sisarrukset leikkivät keskenään. Melkein jokapäivä on joku harrastus ja kerhoissa käydään, että tapaisivat muitakin lapsia. Kavereita on, mutta asuvat sen verran kaukana, että autolla pitää kuljettaa (20km).

Naapurissa asuu kyllä lapsia, mutta ovat joko liian paljon vanhempia tai nuorempia. Silti tapaamme heidänkin kanssa, koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole.

Naapurustossa ei ole samanikäisiä lapsia.



Käymme leikkimässä / meillä käy leikkimässä esikoisella kavereita. Leikki treffejä on kerran viikossa- kahdessa viikossa. Nuoremmat eivät sellaista viellä kaipaa.



Lapset ovat kotihoidossa, esikoinen käy kerhossa ja muskarissa. Keskimmäinen muskarissa.