Lue keskustelun säännöt.
Mitä kun mies haluaisi lasta ja minä en?
07.04.2009 |
Minulla on 7 vuoden ikäinen aivan ihana poika. Miehelläni ei ole lapsia. Lapsen hankinnasta (huom. tiedän ettei se ole itsestäänselvyys) olemme keskustelleet ja itse en oikein jaksa syttyä ajatukselle. Syitä on monia, joita kaikkia en edes tässä halua jakaa, mutta yksi on oma ikäni. Täytän tänä vuonna 39 ja vaikka raskaaksi tulisinkin, niin jotenkin ikä hirvittää.
Samoin se, että jaksaisinko enää sitä vauvarumbaa vaikka lapsista pidänkin todella paljon.
Olen sanonut miehelleni etten halua olla esteenä siinä että jos hän haluaa elämältä eri asioita kuin minä. Lapsi on niin iso juttu, että jos mieheni haluaisi lapsia, mielestäni hänen pitää yrittää toteuttaa asia, mutta ehkä minä en ole se oikea henkilö. Nyttemmin hän on sanonut että ei voi elää ilman minua, ja lapsi on sittenkin hänelle toissijainen asia. Mutta kyllä silti hirvittää, koska rakastan häntä tosissani. Mietin vaan että tuleeko tämä asia meidän väliimme kuitenkin ennen pitkää. Miksi elämän pitää olla niin himputin hankalaa....?
Kommentit (14)
Päinvastoin. Ja sitä paitsi, parasta mitä voit pojallisi antaa, on sisarus! Ajattele edes sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta ei IKINÄ pitäisi tehdä, mikäli ei itse 100% sitä halua ja ole valmis sitä täysin yksin hoitamaan!
Koskaan ei tiedä miten elämässä käy, joten liian isoja myönnytyksiä ei pitäisi tehdä. Vain sinä voit tulla raskaaksi, mieti sitä. Miehen on niin helppo haluta lapsia, kun hän ei joudu niiden eteen mitään tekemään. Toki monet tekevät, mutta pakko ei ole, toisin kuin naisen.
Aina pitää myös miettiä, myös silloin kun molemmat tahtovat lasta yhtä paljon, että pahassa paikassa lasten kanssa olisi tultava toimeen myös yksin. Mitä jos käykin niin, että sinun kärsiessäsi todella vaikeasta raskaudesta mies joutuu onnettomuuteen ja kuolee? Tai jättää sinut toisen takia?
Pystytkö silloin myös sanomaan, että olet vilpittömän onnellinen siitä että päätit tehdä vielä lapsen? Mikäli et, minusta sinun ei pitäisi tehdä lasta.
Olet vastannut erittäin hienosti ja rehellisesti miehellesi, ja nyt on hänen tehtävänsä päättää mitä elämältään haluaa. Tärkeintä on, ettei anna toiselle turhia toiveita vaan kertoo rehellisesti mitä mieltä on.
Jotenkin en osaa ajatella että lapselle pitää välttämättä saada sisarus. Jos lapsia alkaisin harkita lisää niin oma halu saada lapsi olisi tärkein.
Mutta mieheni toive toki mietityttää. Vaikka olen sitä mieltä että haave omasta lapsesta on niin tärkeä asia elämässä että se pitää saada toteuttaa - vaikka sitten se toteuttaja en minä olisikaan- niin silti tottakai pelottaa mahdollinen ero, koska rakastan tätä miestä. Mutta ei kai myöskään pelkästään rakkauden vuoksi pidä alkaa lasta hankkimaan? ja en todella ole mikään nuorikaan enää kuten aloituksessa kirjoitin.
Ap
J Mutta ei kai myöskään pelkästään rakkauden vuoksi pidä alkaa lasta hankkimaan?
ei, koska se rakkaus voi loppua jommalta kummalta osapuolelta jossain vaiheessa. Ja sitten tosiaan joutuisit ehkä kahden lapsen yksinhuoltajaksi, joten tämäkin mahdollinen skenaario pitää ottaa huomioon.
Toisaalta olen aivan miehesi puolella ja mielestäni sinun pitäisi antaa hänelle myös mahdollisuus olla isä.
Toisaalta taas olen sinun puolellasi koska olen täysin sitä mieltä että naisen pitää saada päättää kehostaan ja riskit tietysti ovat aika isot kun olet sen verran vanha jo. (eihän 39 ole muuten vanha mutta tässä asiassa on)
Jos vaikka sovitte että jätätte ehkäisyn mutta ette ala sitä lasta tekemällä tekemään, tulee jos on tullakseen? Kuitenkin sinun ikäisemmilläsi on vaikeampi tulla raskaaksi kuin jonkun parikymppisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähes toivoin luonnolista lapsettomuutta (endometrioosin takia se oli jopa ihan mahdollinen tilanne) Osittain miehen painostuksesta sitten suostuin yrittämään ja tulinkin raskaaksi. Aluksi olin aivan kauhuissani mutta sitten vauvan synnyttyä se oma vauva olikin ihana. Parin vuoden kuluttua annoimme kakkoselle mahdollisuuden ja nyt meillä on kaksi ihanaa ja rakasta lasta enkä osaa kuvitella elämääni ilman lapsia. Tai ainakin näen sen paljon tylsempänä/tekisin vain töitä.
Sinun tilanteesi on tietysti erilainen ja vain sinä voit antaa vauvalle mahdollisuuden; mutta minusta ei kannata odottaa sitä että oli 110% varma asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on kalleinta elämässäni. Siksipä en voisi moittia miestäni jos hän haluaisi toteuttaa oman toiveensa. Mutta kun en ole ollenkaan varma että se toteutettaisiin minun kanssani.
Kun sanoin että on muutakin miksi en olisi kovin halukas lasta miettimään kuin ikäni, niin sanotaan näin että tiedän todella että elämässä voi tapahtua mitä vaan. Olen totaalisesti yksin kasvattanut poikaani ja vaikka hän on elämäni valo, niin helppoa se ei ole ollut. En siis voi lähteä siitä olettamuksesta että aina on kaksi vanhempaa jakamassa vastuuta. Luotan toki mieheeni ja hän olisi varmasti loistava isä. Mutta... kun elämä vaan ei aina ole reilu.
Jos lapsi olisi tulossa, varmasti rakastaisin enkä katuisi. Mutta en ole kuitenkaan innostunut varta vasten hankkimaan lasta.
Mutta mitä luulette. Tuleekohan nelikymppiselle miehelle vielä myöhemmin kova katumus päälle jos hänestä ei tule isää. Nyt hän tosiaan sanoo että minä teen hänet onnelliseksi ja elämä olisi aivan hirveää ilman minua. Näin siis nyt, mutta onko isävietti vielä suurempi...?
ap
niin epäilin minäkin, mutta kannatti!!! Jaksaminen yövalvomisineen, no, toki välillä väsytti, mutta vanhempana osasi jo suhtautua kypsästi... kun tiesi kuinka lyhyt vaihe todellakin on. Kaikki on suhteellista. Eli anna mennä vaan, heittäydy mukaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että uudesta vauvasta tulisi miehellesi niin paljon tärkeämpi, kuin sinun lapsestasi?
Sulla on jo lapsi ja miehelläsi ei. Mulla varmaan omatunto soisi, että pitäisi sen miehenkin saada oma lapsi. Varmistaisin vaan sen, että mies jäisi vanhempainvapaalle/hoitovapaalle. Ja muutenkin, että hän varmasti myös hoitaisi lastaan, minun ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta, koska miehellä oli niin kova halu isäksi. Minä olin suostuvainen, mutta en mitenkään erikoisen innokas.
Meidän avioliittomme olisi aivan takulla kariutunut jos en olisi halunnut lasta. Mutta voihan mies tyytyä isäpuolenkin rooliin ja olla jopa tyytyväinen.
Sinä sen miehesi tunnet, emme me.
että uudesta vauvasta tulisi miehellesi niin paljon tärkeämpi, kuin sinun lapsestasi?
No melkoisen outo kommentti tämä. Miksi minä sellaista pelkäisin?
Vaan asiat liittyvät ennemminkin omaan ikääni. Olisin vähintään 40 kun lapsi syntyy. Ja jaksamiseeni (oma poikani on ollut varsinainen yökukkuja koko ikänsä). Ja ihan siihen, että mitä jos joutuisin kasvattamaan tämänkin lapsen syystä tai toisesta yksin. Mitä vain voi tapahtua.
No, jos en asiasta innostu, niin minkäpä minä sille voin jos minä en miehelleni riitä pidemmän päälle vaan mies haluaa elämältä muutakin. Tosin mieskin on kyllä myöntänyt että nelikymppisenä tai vanhempana voi olla haaste ensinnäkin löytää se elämänsä nainen nro 2.(kun minut kerran jo löysi :-)) ja vielä niin että hän olisi lapsentekoiässä. kaikki kun eivät ole Sauli Niinistöjä :-)
ap
Meillä oli vähän vastaava tilanne. En ollut ihan niin "ei" kannalla, mutta huomasin, että miten mieheni muuttui, jos joskus otin puheeksi, että ei tehtäisi lasta. En vaan voinut kieltää rakastamaltani ihmiseltä sitä kokemusta, että sai tulla isäksi (ja nyt onkin saanut koko rahalla vaihtaa kakkavaippoja ;-).
Meillä siis pojat 7 vuoden ikäerolla. Molemmista pojista nautitaan kovasti.