Puhutko kavereistasi pahaa tai kerrotko heidän asioitaan

juoruilla hyvässä ja pahassa

päin naamaa olen kiva ja mulla on paljon ystäviä

Ystäväni on todella monella tapaa ihana, ja mainitsen kyllä senkin aina, mutta hän on vähän niinkuin Hyacinth Bukét siinä pokka pitää-sarjassa, ja se joskus harmittaa. Niitä piirteitä valittelen joskus hänet tunteville, jotka osaavat suodattaa puheitani. :) Kun kuitenkin on mahdottoman kiltti ja lojaali ystävä, niin ei semmoiset pienet itsenkorostamiset lopulta haittaa, vaikka välillä harmittavatkin.



Koen siitä aina välillä kumminkin huonoa omaatuntoa. mutta toisaalta, hänkään ei siedä kaikkia minun piirteitäni, ja tiedän hänen valittavan myös niistä, että semmoista kai se helposti on.

Miehelleni olen joskus avautunut, kun eräs ystävä on käynyt hermoon. Pidän ystävästäni, mutta joskus hänen itsekkyytensä saa kupin nurin.

sanoa että en puhu pahaa, enkä kerro asioita eteenpäin edes vieraille. Minusta on kovin kiusallista osallistua keskusteluun jos joku toinen yrittää haukkua jotain yhteistä tuttuamme ja tekee mieli pitää sen toisen puolta.



Ainoastaan mieheni kanssa joskus päivittelen tai surkuttelen jonkun tuttumme tai sukulaisemme asioita, mutta miehen kanssa voinkin keskustella kaikesta. En kuitenkaan hänenkään kanssa juorua pelkästä juoruamisen ilosta.

Mutta päin naamaa en sano mitään

en puhu, mulla loppu sellaset ihmissuhteet tossa vähän päälle kakskymppisenä. Sen jälkeen ystävät on YSTÄVIÄ ja jos tuntuu, että on jotain sanomista niin sanotaan suoraan ko. henkilölle. Ja luottamus on ystävyyden tärkein perusta! Siis en! t. äiti ja ihania ystäviä omaava 44 v. nainen.

Ja ns. kavereitten elämä ei toisaalta niin paljon kiinnosta, että siitäkään jaksas jauhaa...

En tiedä miksi muhun välillä iskee hallitsematon halu tuoda kaverien huonoja puolia muitten tietoon. Yritän pakolla hillitä tätä taipumusta mut laihoin tuloksin eli sorrun aina vain uudestaan samaan. Mikähän saa mut toimimaan noin? Siis että kaivan kavereista kaikkea negatiivista esiin muille mut naaman eessä oon hyvin ystävällinen ja kiva.

Eli esim. että niille tulee nyt vauva -tyyliin. Joskus ihmettelen jotakin asiaa, mutta silloin yritän saada jotain apua tältä henkilöltä, jolle kerron, että ymmärtäisin paremmin tätä, josta kerron.

Joskus puran tuntojani jostakin kaverista sellaiselle kaverille joka ei tätä tunne. Enkä sano silloin edes nimeä. Näin siis jos kaveri 1. on jotenkin loukannut tms.

Tunnen siitä kyllä huonoa omaatuntoa.



Pahaa en kavereista puhu, en ainakaan kovin pahaa. Saatan sanoa jotain sellaista kuin että "sä olet just niin kuin Marja, sellainen ikuinen optimisti että kuvittelet aina ehtiväsi ajoissa vaikka olet ihan myöhässä", mutta en sen pahempaa.

rehellisiä vai oikeestiko olette jotkut niin jaloja ettette pura kateutta, loukkaantumisia, ihmetyksen aiheita jne joita kaverinne aiheuttaa niin toisen kaverin kanssa? Pidättekö kaiken paskan sisällänne vai eikö kaverit aiheuta teissä negatiivisia tunteita?

niin kai se ystäväpiirikin on sitten muodostunut sellaisista henkilöistä. Tosi harvoin tarvitsee jauhaa toisten tekemisistä.

vaan pohdin asioita niin mieheni kuin ystävienikin kanssa. Ikinä kyse ei ole mollaamisesta, vaan lähinnä erilaisten toimintatapojen arvioinnista ja huolenpidosta ja joskus tietysti myös noiden jonkun kirjoittajan mainitsemista "negatiivisista tunteista".

Voimme siis esimerkiksi puhua, että "X:llä menee nyt vähän huonosti". Siitä tiedämme, että jollekin ystävälle pitää ehkä soitella tavallista useammin ja tarjota tilaisuutta päästellä höyryjä. Minua ei myöskään haittaa yhtään, mitä minusta tai perheestäni puhutaan.