Ärsyttää asioita puolittain tekevät ihmiset

Ihan samaa täällä. Limsoista karkaa hapot kun ne pitää vääntää niukin naukin kiinni. Imuroidaan keskilattiat ja mitään muuta ei siivouspäivään sisällykään. Jos erehdyt nätisti huomauttamaan asiasta, puolustaudutaan aggressiivisesti.



No, sängyssä ei sentään hipelletä, siellä kyllä jaksetaan painaa raivolla ja vimmalla.

Tosin mieheni vääntää kyllä pullot niin lujaa kiinni, etten minä saa niitä auki - ilmeisesti ihan veemäisyyttään.



Muuten joka asia on juosten kustu: pyykit laitetaan narulle sellaisena myttynä kuin ne tulevat pesukoneesta, imuroidessa vähän hipaistaan keskilattiaa, puolet ruoista jäävät pöytään, kun ne pitäisi laittaa jääkaappiin. Miehelläni menee isohkon kämppämme siivoamiseen (imurointi ja moppaus - vessojen pesusta ja pölyjen pyyhkimisestä ei ole koskaan kuullutkaan) n. tunti, ja lopputulos on todellakin sen mukainen. Sitten se aukoo mulle päätään, kun mä olen niin kamalan hidas siivooja.

Kerran menin kummastelemaan, miten hän muka imuroi 100 neliötä alle varttitunnissa (oli puhe imuroida kunnolla myös sänkyjen alta jne.), kun minulta menee yli puoli tuntia, melkein 45 min, jos tosiaan imuroin KUNNOLLA koko kämpän. Hän on vain kuulemma niin tehokas ja minä hidas. Juu. Ja voit arvata, ettei oltu imuroitu sänkyjen alta, ei mattojen alta, ei lattialistoja, ei vessan nurkkia, ei lauteiden alta. ARGGGGHHHH.

Eniten ärsyttää, ettei hän kykene vastaanottamaan asiallisestikaan esitettyä kritiikkiä, vaan loukkaantuu verisesti.

Tosin mieheni vääntää kyllä pullot niin lujaa kiinni, etten minä saa niitä auki - ilmeisesti ihan veemäisyyttään.

Muuten joka asia on juosten kustu: pyykit laitetaan narulle sellaisena myttynä kuin ne tulevat pesukoneesta, imuroidessa vähän hipaistaan keskilattiaa, puolet ruoista jäävät pöytään, kun ne pitäisi laittaa jääkaappiin. Miehelläni menee isohkon kämppämme siivoamiseen (imurointi ja moppaus - vessojen pesusta ja pölyjen pyyhkimisestä ei ole koskaan kuullutkaan) n. tunti, ja lopputulos on todellakin sen mukainen. Sitten se aukoo mulle päätään, kun mä olen niin kamalan hidas siivooja.

a) eivät ole vaatineet pojiltaan mitään osallistumista kotitöihin



b) eivät koskaan ole sanoneet mitään poikkipuolista saati kriittistä kultapoikansa tekemisistä vaan hymisseet joka asiasta.





Ainakin edelläolevat pätevät mieheni lapsuudenkotiin. Siellä on kyllä miehiä jaksettu palvoa ja hyyssätä ja antaa heidän rakentaa itselleen mielikuvaa kaikkivoipuudestaan. Äiti on vain kehunut kaikesta mitä on tehty tai ollut hiljaa. Edelleen anoppi valittaa MINULLE, jos appiukko ei ole tehnyt jotain asiaa, mutta miehelleen ei voi sanoa mitään negatiivista, kun se olisi ilmeisesti arvostelua, joka ei ole hyväksyttävää.



Kiitos kun sain purkautua. Alkaa 12 vuotta riittää tätä sorttia.

Asia kuin asia jää puolitiehen, vaikka toinen kuinka lupais hoitaa homman. Esim. kattaa pöytään lautaset, muttei mukeja tai riisuu lapselta takin, muttei kenkiä.



Ei siinä muuten mitään, mutta kun se olen minä joka hoitaa ne hommat loppuun.

Ihan sama tilanne täällä. Miehen äiti, kotiapulaiset ja kaikki suvun naiset on sen kasvattaneet uskomaan omaan erinomaisuuteensa ja hiljaa hiiskumatta korjanneet jäljet ja tehneet uusiksi kaikki p*lleen menneet askareet. Mies sanoo aina vaan asiasta huomauttaessa että "tekee parhaansa". Kaikki voi kuitata samalla lausahduksella.



Jos joskus komennuksen jälkeen koskee pyykkeihin on ne yhdessä mytyssä roikkumassa, käsin tiskatut tiskit saa tiskata kertaalleen uusiksi miehen jäljiltä ja tiettyjä asioita ei ikinä voi hoitaa loppuun. Kaikkia tiskejä ei voi kerralla laittaa koneeseen, kaikkia ruokia ei kerralla jääkaappiin, kaikkia leluja ei kerätä lataialta, tavaroita ei laiteta paikoilleen vaan kerätään kekoihin ympäriinsä kun "siivotaan" (anoppi tekee ihan samaa), aamulla jos jaksaa harjata lasten hampaat, niin hiukset jää sitten kyllä harjaamatta. Hän on vakuuttunut että vanhat ruuat itsekseen häviää jääkaapista, lapsille ilmestyy isompia vatteita komeroihin ajatuksen voimalla, kukat hoitaa itse itsensä, vessapaperirulla hyppää telineeseen ja omakotitalossa ei koskaan tarvitse tehdä muuta kun imuroida.



Ja miljoona muuta pikkuasiaa. Onko kukaan onnistunut kasvattamaan näitä mammanpoikia vai onko vaihto ainoa tie kotiaskareiden vähentämiseen?

mulla tahtoo jäädä tietyt hommat puolitiehen, mutta mies on taas niissä tarkempi. joissakin hän on saamattomampi ja minä taas en. kun on pahimmat särmät toisista hiottu niin nyt täydennetään toisiamme hyvin ;-)