G: Millaiseen ihmiseen haluaisit tutustua?
Ja millä mielellä? Onko joku tietty jo kiikarissa?
Ap itse haluaisi fiksuja, hörhelöisen hauskoja (äippä)kavereita, joilla on lapsentekoajan jälkeen vielä suunnitelmia loppuelämänkin varalle.
Riepoohan se kuulkaa naista, kun on muuttanut ympäri Suomea niin monesti, ettei ole pystynyt aikuisiällä mitään kaveriverkostoa kehittämään. :(
Kommentit (8)
johonkin iloiseen, positiiviseen ihmiseen, jolla olisi omaakin elämää ja elämänkokemusta. Ei tiukkapipoon, vaan uusista jutuista innostuvaan tyyppiin.
Kaveripiirini ei ole koskaan ollut kovin suuri, ja aikuisena oikeiden ystävien saanti tuntuu vaikealta. Työn kautta se tietysti onnistuu, mutta muuten tuntuu helposti teennäiseltä.
jälkeen yli kymmene kertaa, mutta kavereita mulla on onneksi jonkin verran.
Mä kaipaan samanhenkistä seuraa, sellasta positiivista, joka tykkää muustakin kuin hiekkalaatikolla istumisesta. Huumorintaju on tärkeä juttu, samoin avoimuus ja sellainen turha jäykistely pois. Itse en ole puhelias niin on ihanaa kun joku hoitaa senkin ja mä sitten säestän :)
Tunnen parikin iloista naista, mutta järjenvalo on kovin himmeä ;).
Elämänkokemus olisi plussaa, samoin se että pystyy hymyilemään ja nauttimaan ajasta ystävänsä kanssa vaikka takana olisikin monia vastoinkäymisiä.
Kuka estää ja kieltää? Pysyisikö nämä ihanteet yllä ilman kateutta jakyräilyä, minun elämänilo pulppuaa siitä.
Kelpais sitä esitellä vaikka Facebookissa.
Mut tosissaan, sellainen kamu ois kiva, jonka kanssa ei tartteis viikkokausia etukäteen sopia vaivautuneesti, et voinko tulla teille kylään silloin ja silloin, vaan senkun laittas viestin tai pahimmillaan koputtas ovelle vaan, niin kuulisi vilpittömästi "Tervetuloa."
Ihan siis niinku maalla ennen vanhaan. Ja samoin kun se kamu tulis koputtamaan meidän ovelle, niin ei sitä yhtään haittais jos meillä on vähän sotku päällä, kun se tietää et KAIKILLA IHMISILLÄ on vähän sotkua, jos menee yllättäen.
Ei siis tartteis pelätä, että saa täältä lukee, että "Kävinpä paskaisessa tönössä tänään..."
;o)
Itse vihaan asuntoamme. Ja tahdon mahdollisimman pian pois täältä. Tätä on jo jatkunut viimeiset 3 vuotta ja tilamme ovat todellakin pienet. Olen stressaaja ihminen. Omaamme 56 neliön kaksion ja meitä on 4 ihmistä. Mieheni loukkaantui onnettomuudessa 2 vuotta sitten ja olemme koittaneet saada järkevää lainaa isompaan asuntoon. Eli emme pysty pitämään kahden vauhti hirmun kanssa toinen vajaa toimintoisena ja toinen työn ja arjen pyörittäjänä siistiä yllä.
Inhoan jos joku tuppaa kylään. En pysty kuin teennäisesti tekemään jotain samalla kun toinen yrittää jutella.. Eli Onko sinulla edes ap lapsia?
Ap:llä todellakin on 2 lasta pienellä ikäerolla ja varmasti porukan paskaisin kämppä (kaksio muuten meilläkin), ja silti toivon, että joku hauska tyyppi tulisi käymään eikä välittäisi siitä, että täällä on törkyä ja paskaista vaan että hän ottaisi meidät ihmiset ihmisinä. Ollaan kuitenkin ihan kivoja ihmisiä ja paskaisuus on tilapäistä! Pesen saletisti nuo ikkunatkin ennen kuin tuo vauva täyttää 3-v. :-)
Itse vihaan asuntoamme. Ja tahdon mahdollisimman pian pois täältä. Tätä on jo jatkunut viimeiset 3 vuotta ja tilamme ovat todellakin pienet. Olen stressaaja ihminen. Omaamme 56 neliön kaksion ja meitä on 4 ihmistä. Mieheni loukkaantui onnettomuudessa 2 vuotta sitten ja olemme koittaneet saada järkevää lainaa isompaan asuntoon. Eli emme pysty pitämään kahden vauhti hirmun kanssa toinen vajaa toimintoisena ja toinen työn ja arjen pyörittäjänä siistiä yllä.
Inhoan jos joku tuppaa kylään. En pysty kuin teennäisesti tekemään jotain samalla kun toinen yrittää jutella.. Eli Onko sinulla edes ap lapsia?
vaikeuksia päästä niistä eroon.