Onko sinulla viriketyöpaikka, vai tarvitseeko kotitaloutenne välttämättä sinunkin tulojasi?

tai sukupuoleensa katsomatta

T:Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä oleva 14 vuotiaasta töitä painanut

t. asuntolainallinen

Nyt mies perusti firman, joten hänellä on virikefirma, minä tienaan perheen elannon.

Mulla on viriketyöpaikka kotosalla, taideterapia, onneksi miehellä hyvät tulot, jotta voin VIRIKÖITYÄ! Hih..

Toistaiseksi olen kotihoidossa, eikä rahan takia töitä tartte tehdäkään. Toisaalta en halua viedä keneltäkään työ/ opiskelupaikka. Ehkä hankin vain jonkun harrastuksen.

Pärjättäisiin ilman minun tuloja ihan hyvin. En vaan ole kotiäiti tyyppiä ja viihdyn töissä. Olen kuitenkin joka lapsen 2v asti kotona hoitanut.

Voisin sanoa, että on viriketyöpaikka.

Olen ollut vuosikausia kotona ja nyt tuntuu että riittää. Se todellakin on virikepaikka, meidän tulot nimittäin todennäk. pienenee minun töihinpaluuni myötä. TOsi kannustavaa!

Mutta vuosi sitten olin viriketyössä eli oman alan osa-aikaisessa. Enkä todellakaan rahan takia vaan siksi, että se teki hyvää mun vireydelle ja jaksamiselle.



Tänä vuonna on mummo ollut vähän huonossa vireessä, joten ei oo lapsille ollut sitä joustavaa hoitopaikkaa. En oo sitten alkanut itseäni stressaamaan työn etsimisellä, kun edellisessä paikassa ei nyt taas ollut tarvetta.



Heti kyllä meen taas töihin, kun mummo taas kuntoutuu ja mies pystyy osallistumaan enemmän. Nyt mies on tehnyt hommia aika lailla, joten ei senkään puoleen ole ollut mulla aikaa harrastaa töitä. Mutta tarkoitus ei ole etsiytyä kokoaikatöihin, vaan ihan harrastukseksi vaan vähän. Kotona ja miehen yrityksessä riittää askaretta mullekin sen verran, etten halua ahnehtia liikaa.

todellakin viriketyöpaikka, josta onneksi saan todella hyvää liksaa, JA meillä hoidetaan lapset kotona, vain 1 pv/vko ovat kaverilla tai mummolassa hoidossa.



T: ONnellinen

muutamana päivänä viikossa siellä käyn.

Lapset ovat kuitenkin kotihoidossa :)

Tämä on loistava ratkaisu,siis nimenomaan siihen että tarvitsin jotain kodin ulkopuoleista elämää. Ja pieni taskurahakaan ei ole pahitteeksi, vaikka miehen tuloilla kyllä pystyisimmekin elää hyvin..

Ja olen kyllä ajoittain aika katkera siitä. Minä tienaan 3/4 perheemme tuloista ja mies 1/4. Siitä huolimatta miehen työ aiheuttaa enemmän ongelmia lastenhoitojärjestelyjen ym. takia, koska hänellä on paljon töitä mm. iltaisin, viikonloppuisin ja erityisesti koko kesä paahdetaan täysillä kun lapsilla on koulusta lomaa...



Minusta on siis aika ajoin kohtuutonta, että miehellä on mielestään oikeus tehdä mukavaa työtä jossa hän viihtyy, mutta josta ei makseta juuri mitään ja jonka vuoksi minun arkeni on miljoona kertaa hankalampaa kuin se olisi jos mies olisi kotona ja hoitaisi lapset. Erityisesti nuo kesät ovat minusta täysin kohtuuttomia, kun minunkin pitää tehtä töissä toistenkin työt silloin kun en ole lomalla ja sitten mies ei ole koskaan kotona ja lasten hoito pitää järjestää ties miten.



En vastustelisi jos mies hankkisi sellaisen viriketyöpaikan, jossa olisi kohtuulliset työajat, niin että pystyisi hoitamaan osansa lastenhoidosta, mutta tosiaankin tällä hetkellä työn vaatimukset ovat ihan järjettömät ja palkka on niin pieni, ettei sillä kuitenkaan ole juurikaan merkitystä taloutemme kannalta. Minun on siis pakko käydä työssä.

Miehellä yt:t menossa, joten minun varma virkani on enemmän kuin tarpeeseen. Tuloni ovat 50% perheen tuloista tälläkin hetkellä, eikä meillä erityisen paljon säästöön jää, joten näin normaalistikin mun tulot on tärkeät. Nyt vielä tärkeämmät.

eli vakituinen, ja saan parempaa palkkaa. Pärjättäisiin myös minun palkallani pelkästään, vaikka tiukempaa olisinkin kuin kahdella palkalla. Miehen palkalla olisi vielä paljon, paljon tiukempaa (jos siis yhden varaan jouduttaisiin), eli ehkä jos jollain meidän perheestä on viriketyö niin sitten miehellä. Mutta minusta ihan positiivista kuitenkin että käy töissä kodin ulkopuolella, en usko että hän jaksaisi kovin pitkään olla kokopäivätoimisesti kotona.

Meillä mies tekee just tuollaista viriketyötä ja on siinä kiinni paljon enemmän kuin minä omassani ja lomista ei ole juuri tietoakaan. Silti minä tienaan noin 3-kertaa enemmän kuin mieheni ja taloutemme olisi kaaoksessa ilman mun tuloja, mutta ilman miehen tuloja lopputulos olisi sama, koska hoitomaksut jäisi pois ja saisi kotihoidontukea... Ja voisi luopua toisesta autostakin.

Mäkin haluaisin opiskella jotain vaikka kulttuuriantropologiaa tai filosofiaa ihan vaan omaksi ilokseni, mutta ei toivoakaan, koska minä en voi hörhöillä. Olisi ihana, jos mieheni välillä ottaisi vastuun ja minä voisin ottaa kevyemmin. Nyt on kauhea stressi, kun tuntee vastuunsa perheen toimeentulosta ja on päälle onneton työssään.

Ja olen kyllä ajoittain aika katkera siitä. Minä tienaan 3/4 perheemme tuloista ja mies 1/4. Siitä huolimatta miehen työ aiheuttaa enemmän ongelmia lastenhoitojärjestelyjen ym. takia, koska hänellä on paljon töitä mm. iltaisin, viikonloppuisin ja erityisesti koko kesä paahdetaan täysillä kun lapsilla on koulusta lomaa...

Minusta on siis aika ajoin kohtuutonta, että miehellä on mielestään oikeus tehdä mukavaa työtä jossa hän viihtyy, mutta josta ei makseta juuri mitään ja jonka vuoksi minun arkeni on miljoona kertaa hankalampaa kuin se olisi jos mies olisi kotona ja hoitaisi lapset. Erityisesti nuo kesät ovat minusta täysin kohtuuttomia, kun minunkin pitää tehtä töissä toistenkin työt silloin kun en ole lomalla ja sitten mies ei ole koskaan kotona ja lasten hoito pitää järjestää ties miten.

En vastustelisi jos mies hankkisi sellaisen viriketyöpaikan, jossa olisi kohtuulliset työajat, niin että pystyisi hoitamaan osansa lastenhoidosta, mutta tosiaankin tällä hetkellä työn vaatimukset ovat ihan järjettömät ja palkka on niin pieni, ettei sillä kuitenkaan ole juurikaan merkitystä taloutemme kannalta. Minun on siis pakko käydä työssä.

Voisiko tällaista kysyä mieheltä? "Onko sinulla viriketyöpaikka? Eikö sun vaimon tulot riitä?"

Ja talo on sitten miehen nimissä ja maksama ja eron tullessa sinä olet puilla paljailla, koska olet tuhlannut omat rahasi perheen elättämiseen?

asuntovelkaan ja mun palkalla eletään.



terv. pääkaupunkiseutulainen omakotitaloasuja

Mutta koska on vain yksi nelivuotias lapsi niin en näe mitään järkeä siinä että jäisin häntä kotiin hoitamaan ja kuskaamaan joka päivä johonkin kerhoon.

Tykkää työstään ja tekee varmaan puolet siitä ilmaiseksi. Minäkin tykkään omastani, mutta saan oikean palkan, jolla elätän meidät pääosin. Mies panee rahansa takaisin yritykseensä eli harrastelee.

Meilä se olen minä.

Minun ei tarvitsisi tehdä töitä ja kokeilinkin hetken aikaa kotirouvuutta.



Ei vain ole minua varten. Nyt olen takaisin 'omassa urassa'.