Kyllä nousee yksinhuoltajien arvostus,

Itse olen ollut molempia, ja täytyy sanoa, että yksinhuoltajana oli tosiaan se etu, että lapset meni joka toinen viikonloppu isälle. Avioliiton aikana ei todella ollut sitä etuutta, koska mies ei ollut osallistuvaa tyyppia.

viettää omaa aikaa. Sellaista ei minulla ole ollut kolmeen vuoteen. Tai okei, on välillä tunti-pari, mutta kokonaista viikonloppua.

Muuten en arvosta pätkääkään yksinhuoltajia, jotka tekevät lapsia jonkun luuserin kanssa, joka ei kanna vastuutaan ja mankuvat sitten loppuelämänsä yksinhuoltajan elämän kurjuutta.

koulutukseltaan DI, johtavassa asemassa, ihan kiva palkka, osaa keskustella ja hoitaa työnsä ja ystävyyssuhteensa moitteettomasti.



Maksaa kyllä elatusmaksut nykyisin kitisemättä, mutta sitten sitä aikaa lapsille ei löydy, tiedäthän se vaativa työ, jos on yksi viikonloppu vapaa työstä, niin toki se pitää viettää uuden naisystävän kanssa Keski-Euroopassa, vähintään.



Niin mikä minä olen valittamaan, minähän saan olla lasteni kanssa joka päivä ja isi sentään soittaa joka päivä lapsille, ainakin kolmen minuutin puhelun.

Mikset jätä lapsia isälleen vaikka viikonlopuksi, ja lähde itseksesi kaverin kanssa viikonloppumatkalle? Kyllähän sen voi tehdä, vaikka ydinperhettä pyörittääkin. Surkeaa saamattomuutta, jos ei muka ole voinut lähteä kotoa paria tuntia pidemmäksi ajaksi. Jos et nykyisin voi jättää lapsia miehesi hoitoon päiväksi, niin kuvitteletko että voisit eron jälkeen lähettää lapsesi hänen luokseen viikonlopuksi.



Sitäpaitsi, yllättävän suurella osalla yksinhuoltajista ei ole mahdollisuutta "lykätä" lasta isälleen. Osa yh:stä on leskiä, osan ex on rappiolla, osalla muuttanut toiselle puolelle maailmaa, vaikka suurella osalla tämä mahdollisuus on.

Mä taas kadehdin yksinhuoltajia, jotka voi työntää lapsensa välillä isälle ja



viettää omaa aikaa. Sellaista ei minulla ole ollut kolmeen vuoteen. Tai okei, on välillä tunti-pari, mutta kokonaista viikonloppua.





NIIN, KENEN MIES OLIKAAN SE HÄVIÄJÄ :). KUN KERRAN OLET PARISUHTEESSA, NIIN EIKÖ SITÄ NYT VOISI IHAN OLETTAA, ETTÄ UPEA MIEHESI PITÄISI LAPSISTANNE HUOLTA, JOTTA SAISIT OMAA AIKAA :DDDD.



Itse olen yh, enkä kyllä marise elämäni raskautta kenellekkään :). Ja sen voin sanoa, että minusta on tullut hyvin suvaitsevainen tämän yh-elämän myötä. Mites sinulla :D hee....

mä oon jo yhdestä päivästä lapsen kanssa kahdestaan ihan poikki. arjen pyörittäminen yksin on tosi raskasta

Elämä yhden lapsen yh:na voi olla aivan yhtä helppoa tai vaikeaa kuin parisuhteessa elävän ihmisen. Kahdenkin lapsen kanssa pärjää aivan hienosti yksin ja voi olla jopa yksinkertaisempaakn, kun lapset leikkivät keskenään, heistä on lomamatkoilla seuraa/turvaa toisilleen jne.