Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sydän särkyy, auttakaa! Kiusaamisesta

Vierailija
02.04.2009 |

Eskari paljasti juuri eilen kärsivänsä kiusaamisesta lähes päivittäin...Nimittelyä, leikeistä eristämistä, tönimistä...Kiusaajat ovat jopa käyneet meillä leikkimässä. Mitä voi tehdä? Olen valvonut puoli yötä ja tuntuu, että sydän särkyy. Tytöllä on kyllä kavereita, mutta ei niin paljon eskariryhmässä. Ihana, ulospäinsuuntautunut tyttö, jossa ei todellakaan ole mitään vikaa...

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyään kiusaamisen suhtaudutaan vakavasti (ainakin pitäisi suhtautua) koulussa.

Vierailija
2/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerrot tytölle, että kiusaajissa on vikaa ei tytössä ja kerrot, että autat tyttöä siinä, että kiusaaminen loppuu. Tärkeintä on, että tyttösi luottaa sinuun ja kertoo sinulle. Muuten et voi auttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta ihan kaikelta ei äiti voi lastaan varjella, eli negatiivisetkin asiat kuuluvat elämään. (en tietenkään tarkoita, että se pitäisi hyväksyä!)



Minun tyttössäni on ihan oikeasti vikaa, mutta silti se tuntuu pahalta kun omaani kiusataan.

Vierailija
4/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tytöillä tuntuu tossa iässä tulevan kuvaan toisten arvostelu esim vaatteissa ym. meidäin neiti on valittanu et sama tyyppi haukkuu aina hänen esim mekot jne. nyt kävimme ulkomailla ja hän valitsi itselleen eskarin tanssi tunneille täydellisen balettimekon.. tanssipäivän iltana totesi tyytyväisenä et vihdoinkin se tyttö oli hiljaa ja mökötti kun sen mielestä hänen mekko oli liian kaunis.

jotenki surullista kyllä että tuollaista on, varsinkaa tossa iässä.

Vierailija
5/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ope keskusteli ensin mun kanssa. Ope piti lapsille useita keskusteluja ja jopa draamaopetuksen keinon puhui lapsille, miltä kiusaus tuntuu, kehin kaikkiin se vaikuttaa, miksi niin ei sa atehdä yms yms. Sitten vanhemmat kutsuttiin koolle, ja puhuttiin suoraan, mutta syyttelemättä tilanteesta. Vanhemmat keskusteli lapsiensa kanssa myös. Sitten oli toinen keskustelu, missä ensi n vanhempain kanssa puhuttiin, ja sitten ope pyysi lapset mukaan. Lapset siinä sitten puhui kiusaamisesta, ja miltä se tuntuu ja sovittiin säännöistä yhdessä kiusauksen lopettamiseksi.

Nyt lapsi tokalla ja kiusaus on loppunut. Lapis on kaverillisissa väleissä monen entisen kiudaajansa kanssa, ja muidenkin kanssa yhteistyö sujuu.

Vierailija
6/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omat lapset eivät ole koskaan joutuneet systemaattisen kiusaamisen kohteiksi, onneksi! Pelkkä ajatus sellaisesta saa mulle aikaan pahanolon. Omille lapsille olen myös opettanut että eivät hekään kiusaisi ketään, tai olisivat niin viisaita etttä jos huomaavat jotain kiusattavan, niin menisivät hänen puolelleen, kertoisivat opettajalle tai jotain vastaavaa.



Tsemppiä ap:eelle ja lapselle, toivottavasti tollainen loppuu ja heti alkuunsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

puolia- se mikä on sopivasti riippuu tietysti lapsesta.Ihan pumpuli-elämää ei ole- ja lapset opettelevat sosiaalista käyttäytymistä- se ei aina suju. Ja kun lähtevät koulutielle eikä oo päiväkodin tätiä katsomassa perään- siinä se hölmöily vasta alkaakin.

Mut ehdottomasti sanot eskarin tädeille, koska ahdistavaksi ei tarha/koulupäivät saa tulla. Ja sit rohkaiset tyttöä luottamaan itseensä ja kestämään vähän sitä että toiste eivät osaa- ja ehkä tyttöskään ei ihan kaikkea osaa.



No täytyy tunnustaa- en halua olla ylemmyydentuntoinen, ja tiedän että omillakin lapsillani on ne heikot taitonsa, mutta just eräänä päivänä mietin kuinka surullista on että lapsen energiasta menee niin paljon näiden kasvattamattomien, sosiaalisilta ja tunnetaidoilta alikehittyneiden "kavereiden" sietämiseen. No, rumasti sanottu, mutta tuntuu että tänä päivänä on todella vähän vanhempia jotka kasvattavat lapsiaan myötätuntoisiksi, hyviksi ystäviksi jne..Kyynärpäätaktiikka on suosiossa ja se näkyy.

Saman päivän aikana tyttäreni voi kertoa että ensin on koulun pihalla saanut hikoilla että pääsee mukaan jonkin muutaman tytön supatusleikkiin jossa arvostellaan muiden vaatteita, sitten on meillä kotona leikkimässä ollut kaveri vastaillut tyylliin mitä se sulla kuuluu ja pidä pääs kii, toinen kaveri on lukenut tytön päiväkirjaa eikä usko kun toinen sanoo ettei tykkää siitä, sitten leuhkimista, lällättelyä, kiristystä . ekaluokkalaisten tyttöjen peruspäivää. Kiukuttelua ettei halua laittaa tiettyä pipoa koska joku on sanonut että se on kamala jne KYllä huokaisen helpotuksesta että olen aikuinen eikä mun tarvii "leikkiä" näiden lasten vanhempien kanssa. Ja yritän kasvattaa lapsestani suvaitsevaista, toisia kunnioittavaa ja suht tyytyväistä ihmistä. Nytkin hän jo miettii ku toinen on sanonut ilkeästi mistähän se jotui- oliko huono päivä, murheita vai mitä. Silti olisi kiva että lapsenikin saisi joskus kokea iloista, positiivista, kannustavaa kanssakäymistä.

Vierailija
8/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vakava juttu ja tietysti asia pitää selvittää, mutta kerronpa oman kokemukseni asiasta, sillä ap:n tapauksesta tulee mieleen oman lapseni eskarivuosi. Tyttöni on myös iloinen ja sosiaalinen tapaus, mutta silti kertoi kotona surullisena, kuinka kukaan ei leiki hänen kanssaan, sanovat vaan ettei me sun kanssa olla. Ja kuinka hän sitten on ollut ihan ilman kaveria.

Keskustelin asiasta eskariopen kanssa, joka oli aivan silmät ymmyrkäisenä ihmetyksestä: tytöllä on kavereita ja kaveriksi haluavia jonoksi asti, ei tosiaan ole minkäännäköistä ongelmaa, toiset lapset kuulemma tuntuvat oikein hakeutuvan tyttäreni kaveriksi.

Ja niinhän se sitten olikin, kun tarkemmin keskustelin lapsen kanssa, näissä tapauksissa joista hän kotona kertoi, oli kyse jostain yksittäisestä erimielisyydestä yhden tai kahden tytön kanssa, juuri niiden joiden kanssa omani olisi halunnut silloin olla. Muita kavereita oli kyllä löytynyt ja yksin ei ollut tarvinnut olla. Oli vaan tuntunut se (harvinainen) torjunta niin isolta jutulta että tuli vähän kärpäsestä härkänen kun kotona kertoi....



Mutta tosiaan täytyy selvittää asia ja puuttua siihen jos kyse on kiusaamisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ulkoistetaan kaikki ongelmat oman perheen ulkopuolelle... Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä enemmän aikuiset voivat heidän eteensä tehdä. Ei voi ajatella, että kuusivuotiaat olisivat jo jotenkin lähtökohtaisesti "pilalla". Jos kotona ei lasta opeteta sosiaaliseen elämään, on yhteiskunnan so. meidän muiden se tehtävä. Muuten me kärsitään kaikki, kun nämä lapset kasvavat aikuisiksi.

Vierailija
10/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoin että yritän opettaa lastani- ja että hänelläkin on opettelemista- niinkuin kaikilla lapsilla- yritin kertoa että lasten maailma on usein karkea, ja koska näen paljon näitä lapseni kavereita, ihmettelen, kuinka karkeasti monet käyttäytyvät. En kuvittele että he ovat pilalla, kuvittelen että lämmin ja toisia kunnioittava käytös ja sosiaaliset taidot eivät ole arvossaan heidän perheissään- tai vanhemmilla on ehkä muuta tehtävää- tai mikä sitten onkaan syynä. Mutta tosiasia on se, että monet lapset käyttäytyvät todella moukkamaisesti- mistä sitten ovatkaan oppineet. Ja suren sitä että kun lapseni kasvaa eikä aikuiset ole näitä leikkejä valvomassa, niin joutuu sitämään niin paljon tätä karkeutta. No- ehkä se on koko yhteiskunnan ongelma ja lapset sitä vaan heijastelevat. Ja voin kai nyt sanoa, että pidän tärkeänä oman lapsen kasvatuksessa sitä että osaa ajatella miltä toisesta tuntuu ja kunnioittaa toista. Juuri oli tilanne missä hän oli mielestään tylsillä synttäriellä. Sanoin, että toisen synttäreitsä ei puhuta kenellekään pahaa vaikka olisi tuota mieltä- vain hyviä asioita koska toinen pahoittaa mielensä. No- usein kaverit sanovat mitä sylki suuhun tuo, eivätkä osaa ollenkaan ajatella miltä toisesta tuntuu. . Musta se on surullista. t.7

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vakava juttu ja tietysti asia pitää selvittää, mutta kerronpa oman kokemukseni asiasta, sillä ap:n tapauksesta tulee mieleen oman lapseni eskarivuosi. Tyttöni on myös iloinen ja sosiaalinen tapaus, mutta silti kertoi kotona surullisena, kuinka kukaan ei leiki hänen kanssaan, sanovat vaan ettei me sun kanssa olla. Ja kuinka hän sitten on ollut ihan ilman kaveria.

Keskustelin asiasta eskariopen kanssa, joka oli aivan silmät ymmyrkäisenä ihmetyksestä: tytöllä on kavereita ja kaveriksi haluavia jonoksi asti, ei tosiaan ole minkäännäköistä ongelmaa, toiset lapset kuulemma tuntuvat oikein hakeutuvan tyttäreni kaveriksi.

Ja niinhän se sitten olikin, kun tarkemmin keskustelin lapsen kanssa, näissä tapauksissa joista hän kotona kertoi, oli kyse jostain yksittäisestä erimielisyydestä yhden tai kahden tytön kanssa, juuri niiden joiden kanssa omani olisi halunnut silloin olla. Muita kavereita oli kyllä löytynyt ja yksin ei ollut tarvinnut olla. Oli vaan tuntunut se (harvinainen) torjunta niin isolta jutulta että tuli vähän kärpäsestä härkänen kun kotona kertoi....

Mutta tosiaan täytyy selvittää asia ja puuttua siihen jos kyse on kiusaamisesta.

Eli eskarin alussa kävi juuri näin meilläkin, tyttö raportoi joka päivä että "kukaan ei leiki mun kanssa" jne., mutta kun puhuttiin opettajan kanssa niin kävi ilmi että tyttö pärjäsi sosiaalisesti erinomaisesti, jotenkin oli vaan jäänyt mieleen ne harvat kokemukset joissa kaikki ei ollutkaan mennyt niin hyvin. Mutta oli miten oli, eskariopen kanssa kannattaa jutella, siinä selviää mistä on kysymys, oli se sitten kiusaamista tai tällainen kokemus kuin meillä.

Vierailija
12/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen samaa mieltä, että kiusaamiseen pitää puuttua heti, sillä on myös valitettavasti niin, että kiusatun rooli tahtoo siirtyä kouluasteelta toiselle. Kun sinua kiusataan eskarissa, olet helposti kiusattu myös alakoulussa ja sitten yläkoulussa. Samat tyypit ovat samoilla luokilla ja siirtävät kiusaamista edelleen. Tiedän myös tapauksia, joissa lasta on kiusattu alakoulussa. Yläkoulussa kiusaajat on ihan tietoisesti laitettu eri luokille, mutta tämä ei ole auttanut, sillä nämä tyypit ovat juorunneet kiusaamisesta lapsen uuden luokan oppilaille, jotka sitten ovat jatkaneet.



Myös itse kiusatun voi olla vaikea päästä irti roolistaan: kun tarpeeksi kiusataan, alkaa ajatella, että kai minussa on pakko jotain vikaa olla, ja käyttäytyä sen mukaan. Tämä on sydäntäsärkevää seurattavaa ja hyvin vaikeasti "parannettavissa", jos ollaan jo yläkoulussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myös minun lapsen eskariryhmässä on kränää. Siellä on tyttö, joka määrää kaikkien muiden tekemiset, pukemiset ja leikkimiset, ja jos et sopeudu määräyksiin, olet ulkona.



Musta toi on ihan kamalaa. Oma lapseni ei ole tästä kärsinyt, hän on poika, mutta hän on kertonut millaista siellä on. Ystäväni tyttö ja eräs toinen ovat pannassa, koska eivät sopeudu tämän määräilijätytön luomiin muotteihin. eskariopen mielestä ko tyttö on niin herttainen että, ja kyllähän hän osaa olla, varsinkin aikuisille.



Tosi surullista, että kiusaaminen alkaa jo eskarissa. Kyllä eskariopen pitää puuttua, mutta pohja tälle kaikelle kyllä luodaan kotona, arvoissa joita lapselle opetetaan tai ei opeteta...

Vierailija
14/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lastasi kerran kiusataan, niin teet näin:

1. sanot eskariopelle siitä ja pyydät puuttumaan asiaan

2. jos kiusaaminen jatkuu, menet itse pitämään puhuttelun tälle kiusaajalle

3. tarvittaessa myös kiusaajan vanhemmille

4. menet vaikka heidän kotiin, jos muuten ei mene sanoma perille



Teet siis selväksi tälle kiusaajalle, että jättää lapsesi rauhaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinun on oltava itse tässä aktiivinen. Älä anna tilanteen mennä yhtään pidemmälle. Sillä muuten se kiusaaminen jatkuu syksyllä, ensimmäisellä luokalla jne..

Vierailija
16/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kiusaamista tapahtuu, siihen pitää puuttua. Lapset voi omaksua käytösmallin josta ne ei itsekään pääse irti, vaan kiusaaminen leviää. kaikille parempi, jos kiusaus saadaan loppumaan alkuunsa.

Ja todella sun on oltava aktiivinen. Kuka muu sun lasta puolustaa , ellet sinä.

Vierailija
17/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset
Vierailija
18/18 |
02.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Idea siis oli allunperin ihan simppeli.

Jotakuta kiusattiin kanadalaisessa koulussa kun hänellä oli vaaleanpunainen paita.

Joku isompi oppilas huomasi tämän ja halusi jotenkin herättää muut.

hän päätti pistää myös vaaleanpunaisen paidan ja he löysivätkin kirpparilta tms kasan pinkkejä paitoja ja jakoivat ne kavereilla jolloin iso porukka olikin pinkeissä paidoissa.



Siis ideana ihan mahtava, luu kurkkuun niille jotka kiusaa- positiivisella tavalla.

Saataisiin kiusaaja ajattelemaan tekemisiään-yleensähän erityisesti alaluokilla on vielä kyse siitä että lapsi ei osaa asettua toisen asemaan. Jopa oma epävarmuus voi olla syy kiusata muita, koska siten pysyy vahvoilla eikä muut muka näe sitä heikkoutta.



Kiusaamiseen pitää aina puuttua. Sitä ei pidä koskaan vähätellä.

Kiusaamista on toki eriasteista, mutta pitäisi olla ihan nollatoleranssi sen suhteen. mitä pienemmät saataisiin oppimaan sen paremmin he tulisivat toimeen myöhemminkin.



Toisaalta jos lukee hetke tätä palstaa, ei omena kauas puusta putoa :(

Se että koululaiset haukkuu päin naamaa tai tekee kiusaa ei juurikaan eroa siitä että aikuiset haukkuvat tuntemattomia tämmöisillä palstoilla nimettöminä.

Että mitä isot edellä, sitä pienet perässä ja niin edelleen.



Otetaan kaikki kampanja sen puolesta että ei kiusata eikä anneta muiden kiusata.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän neljä