Kaksikieliselle perheelle (suomi-ruotsi) suhteellisen harvinaisia nimiä

Tässä nimiä, jotka suomenkielisenkin on helppo lausua.



Annina

Carla

Clarissa

Emily

Freja

Helene

Lia

Linn

Lotte

Mandi

Melinda

My

Rita

Tua

Vivi



Arne

Casimir

Elmer

Fabian

Jens

Jon

Maxim

Mirko

Nemo

Peik

Roy

Rufus

Tim

Tommy

Wille

Annina - Aikaisemmin pidin, nyt olen vähän kyllästynyt

Carla - ei iske

Clarissa - ok toiseksi nimeksi

Emily - liian englanninkielinen

Freja - kiva

Helene - miten äännetään? (Helen? Helene?) Muuten klassinen

Lia - en pidä kamalasti näistä Lia, Nea, Tia jne. -tyylisistä, tämä kuitenkin ihan ok

Linn - ok

Lotte - assosioituu ei-niin-kivaan kaimaan

Mandi - liian sievä

Melinda - samoin tämä

My - kiva, mutta sopiikohan aikuiselle (yhdistyykö liikaa pikku Myyhyn?)

Rita - ei oikein iske, ja tässäkin on ääntämisongelma ("rita"/ "riitta")

Tua - ks. Lia, tämä on kyllä kivempi, tosin toa = vessa ja näin kai suomenkieliset sen ääntäisivät?

Vivi - sanotaanko pitkänä? Sitten taas Viivi on kovinkin yleinen ja kuulostaa minusta vähän "vinkuvalta"



Arne - ei paha, ei ihan täydellinenkään

Casimir - ei paha tämäkään k:lla ja toisena nimenä

Elmer - tunnen jo muutaman tämännimisen pikkupojan, muuten kiva

Fabian - tunsin tämännimisen rasittavan pojan lapsena

Jens - jotenkin "periruotsalainen", mutta ei mahdoton

Jon - kaima lähipiirissä

Maxim - kiva, tosin leffateatteri

Mirko - ok

Nemo - kiva tämäkin, merkitys ja Disney-yhteys epäilyttävät

Peik - kiva, mutta tuttavapiirissä (harkintaan silti)

Roy - kiva

Rufus - ihan ok, mutta kuulostaa vähän koiralta (koiran nimi Lapanen-kirjoissa)

Tim - nämä Tim, Tom, Dan jne. eivät kolahda

Tommy - eivät myöskään y-loppuiset, ja Tommi on liian tavis

Wille - pidän enemmän yksinkertaisesta v:stä, ja Ville on kovin yleinen omassa ikäpolvessani

Helene - miten äännetään? - ääntäisin, kutenb kirjoitetaankin, eli Helene tai ehkä toi keskimmäinen e hiukan pidempänä Heleene? ei kuitenkaan noin pitkänä, mut silleen 1,5 kertaisena? :)

Rita - ei oikein iske, ja tässäkin on ääntämisongelma (Rita / Riitta) - kuten kirjoitetaan eli Rita. Riitta on mielestäni ihan eri nimi.

Tua - ks. Lia, tämä on kyllä kivempi, tosin toa = vessa ja näin kai suomenkieliset sen ääntäisivät? - ääntäisin 'Tuua' tai lyhyenä, mutta u:lla kuitenkin eli kuten kirjoitetaan: Tua

Vivi - sanotaanko pitkänä? Sitten taas Viivi on kovinkin yleinen ja kuulostaa minusta vähän "vinkuvalta" - kuten kirjoitetaankin, Vivi. ihana nimi minusta :) kuten myös Lili!



en nyt osaa uusia ehdotella...



Tiina :)

Kannattaa selata sitä piiiitkää ketjua, jossa minä kysyin kuopuksellemme nimeä. Sieltä saattaisi löytyä jotain kivaa.



Ehdotan kuitenkin tännekin joitain omia suosikkejani, joiden uskon toimivan hyvin kummallakin kotimaisella. Osa saattaa olla liian yleisiä.



Edvin

Edvard

Einar

Amos

Niklas

Nikolas (/Nicholas)

August

Arvid

Albert

Albin

David

Fabian

Felix

Frans

Henrik (tavis, mutta kutsumanimenä melko harvinainen lapsilla)

Ivar

Isak

Joakim (hankala suomeksi?)

Julius

Klaus

Kristian (liian yleinen?)

Tomas (eri lausunta fi/sve)

Teodor

Valentin

Volter

Valdemar

Viktor (ehkäpä liian yleinen jos myös Victor lasketaan mukaan)



Agnes

Beata

Anja

Asta

Rebecka

Stella

Saga

Selma

Salma

Sonja

Senja

Astrid (voi olla hankala suomeksi)

Astri

Armi

Ingrid

Elisabet (liian pitkä?)

Karin (voi olla hankala suomeksi)

Tove (kuten tämäkin hyvin suomenkielisellä seudulla)

Tyra

Liv

Maj

Lydia

Evelyn

Yvonne

Ylva (tarkoittaa naarassutta, komea merkitys minusta!)

Elna

Elsa

Etel

Hanna

Hilda

Hilma

Hellen

Hellevi

Helga

Ines

Irma

Jonna (liian tavis?)

Janna

Joanna

Leila

Leonora

Olga



Ovatko yllämainitut nimet liian yleisiä, etsittekö jotain erikoisempaa? Onko teillä toivomuksia nimen pituudesta, tyylistä tai tietyistä kirjaimista?



Tarvitseeko nimen olla täsmälleen samankuuloinen suomeksi ja ruotsiksi? Onko jompikumpi kielistä "tärkeämpi"? Onko teillä jo tiedossa tuleva tarha-/koulukieli? Kummankielinen lapsen sukunimi on?



Osalla suomenkielisistä on ongelmia d, b ja g-kirjainten lausumisessa, joten niiden kanssa olisin varovainen (esim. Hedda, Magnus). Ainakin "testaisin" nimiä suomenkielisellä vanhemmalla sekä mahdollisuuksien mukaan tuttavilla.

Nämä ovat mielestäni juuri niitä nimiä, joita suomen- ja ruotsinkieliset ääntäisivät eri tavalla. Eli meillä on töissä ruotsinkielinen Rita, joka ääntää oman nimensä "Riitta", vaikka itse sanoisin suomenkielisenä "Rita". Vastaavasti ruotsinkieliset ääntäisivät Vivin "Viivi" jne. Ja tosiaan tuo ruotsin sana "toa" äännetään siis "tuua"...

Muistan kyllä vanhan ketjusi! Ajattelin, että omalla ketjulla saisin vielä enemmän omantyylisiä nimiä.



Edvin - kiva

Edvard - jotenkin liian hieno

Einar - ok, tosin tunnen tämännimisen lapsen

Amos - tästä pidän

Niklas - tunnen omasta ikäluokastani

Nikolas (/Nicholas) - liian "ulkomaalainen"

August - tätä olen itse miettinyt

Arvid - en olisi itse ajatellut, ihan kiva

Albert - mieheni sukulainen

Albin - ok

David - liian raamatullinen

Fabian - ei iske

Felix - päiväkotikaveri ja ketsuppi, periaatteessa ihan ok

Frans - tuttavien lapsi

Henrik (tavis, mutta kutsumanimenä melko harvinainen lapsilla) - tunnen tämännimisiä tarpeeksi omasta ikäluokastani

Ivar - Hmmm...

Isak - ok, vähän turhan raamatullinen

Joakim (hankala suomeksi?) - ihan kiva, mutta onko se sitten ruotsiksi "juuakim"

Julius - kiva, tosin tunnen yhden kaiman

Klaus - ei iske

Kristian (liian yleinen?) - ei vaan liian kristillinen ("christian"), kun lapsi ei kuitenkaan kuulu kirkkoon

Tomas (eri lausunta fi/sve) - tämä on hieman ongelma

Teodor - ok, Teo parempi

Valentin - liian pitkä ja "hienosteleva"

Volter - tuttavapiirissä, muuten kiva

Valdemar - kiva, mutta käytössä

Viktor (ehkäpä liian yleinen jos myös Victor lasketaan mukaan) - yleinen joo, mutta kiva



Agnes - kaunis, kovin yleinen ainakin Ruotsissa, Idols-Agnes

Beata - kiva, tosin exäni lähisukulainen (mutta ehkä sen kestää)

Anja - jotenkin väärää ikäluokkaa

Asta - samoin tämä

Rebecka - ei aivan

Stella - kiva, mutta ehkä vähän liian sievä

Saga - kaunis, ehkä hieman yleinen?

Selma - vanha tuttuni

Salma - Hayek? liian eksoottinen

Sonja - liian yleinen

Senja - ok

Astrid (voi olla hankala suomeksi) - tästä pidän

Astri - äitini ilkeä ex-opettaja, mutta muuten kiva

Armi - ei iske

Ingrid - kaunis

Elisabet (liian pitkä?) - liian pitkä ja kovin suomenruotsalainen

Karin (voi olla hankala suomeksi) - kollegani

Tove (kuten tämäkin hyvin suomenkielisellä seudulla) - kaverin lapsi

Tyra - kiva, mutta suomalaisille tulee tyrä mieleen

Liv - kiva, miehelle ei iska

Maj - pidän tästä

Lydia - liian eksoottinen

Evelyn - liian anglosaksinen

Yvonne - ääntämys?

Ylva (tarkoittaa naarassutta, komea merkitys minusta!) - foneettisesti hieman ruman kuuloinen

Elna - ok

Elsa - tämäkin ok

Etel - tätä on mietitty

Hanna - yleinen omassa ikäpolvessani

Hilda - kiva, mutta liian yleinen?

Hilma - samoin, toisaalta yksi esivanhemmistani

Hellen - liian tätimäinen

Hellevi - samoin

Helga - ja Harald Hirmuinen, periaatteessa ok

Ines - kiva, mutta Iines Ankka?

Irma - ei kaunis mielestäni

Jonna (liian tavis?) - modernit j-nimet eivät pääsääntöisesti iske

Janna - ks. yllä

Joanna - ks. yllä

Leila - liian keski-ikäinen

Leonora - ok, mutta ei sovi sukunimen kanssa

Olga - ei mahdoton, aika venäläistyyppinen



Ovatko yllämainitut nimet liian yleisiä, etsittekö jotain erikoisempaa? Onko teillä toivomuksia nimen pituudesta, tyylistä tai tietyistä kirjaimista?



- Ehdottamasi nimet olivat monet ihan kivoja, mutta erikoisemmatkin käyvät. Kutsumanimi olisi mieluiten kaksitavuinen, mutta kolmitavuisia voin miettiä toiseksi nimeksi. "Harvinainen" tarkoittaa omassa tapauksessani sitä, ettei sellaista olisi omassa tuttavapiirissä - ellei nyt löydy joku todella ihana. :)



Tarvitseeko nimen olla täsmälleen samankuuloinen suomeksi ja ruotsiksi? Onko jompikumpi kielistä "tärkeämpi"? Onko teillä jo tiedossa tuleva tarha-/koulukieli? Kummankielinen lapsen sukunimi on?



- Nimen pitäisi olla suunnilleen samankuuloinen molemmilla kielillä, mutta esim. vokaalit voi ääntää pitkinä ja kirjoittaa lyhyinä, ja esim. erilaiset intonaatiot eivät haittaa (tyyliin Amanda ja amAnda). Ongelmallisia ovat juuri nuo aikaisemmassa viestissä mainitsemani nimet, joista selkeästi on monta eri ääntämystä kielestä riippuen. Myös o-kirjainta (jos se ääntyy suomeksi o ja ruotsiksi u) haluaisin välttää.



-Koulukieli on ruotsi. Sukunimi ei ole selkeästi kumpaakaan, mutta kuulostaa enemmän ruotsinkieliseltä.



Osalla suomenkielisistä on ongelmia d, b ja g-kirjainten lausumisessa, joten niiden kanssa olisin varovainen (esim. Hedda, Magnus). Ainakin "testaisin" nimiä suomenkielisellä vanhemmalla sekä mahdollisuuksien mukaan tuttavilla.



-Minua eivät eksoottiset konsonantit haittaa (olen perheen suomenkielinen).

POJAT:

Alvin, Andreas, Adrian, Aston, Arne, Alvar (liian yleinen?), Ante, Artur, Abbe.



Eirik, Evald, Elmer, Evert, Eliel.



Fredrik (hankala lausua?), Filip, Frank, Frej.



Kasimir, Kaius.



Ossian, Otto (liian yleinen?).



Samuel, Svante.



Liam, Nils, Hugo (lausunta?), Rikhard (joku ehdotti tätä meillekin, sinäkö se olit?), Tage, Hans, Vilhelm (liian yleinen?).



TYTÖT:

Aurora, Aina, Aida, Aura, Alma, Annika, Antonia (liian ruotsinkielinen?).



Ebba, Estrid, Else, Ester, Enja (tästä pidän itse, erikoinen mutta selkeä nimi!)



Filippa, Freja, Frida.



Greta, Gretel.



Ilsa, Ilse, Inga, Inka (liian yleinen?), Iris, Isa.



Kajsa, Klara, Kiara, Krista.



Linne, Lilja, Lotte.



Mirjam, Milja, Milka.



Nanna, Ninni.



Sigrid (liian hankala?), Sanja, Silva, Silke.



Ronja (liian yleinen?), Tekla, Virve, Virva, Vaula, Paula, Jenny.



Osa on varmaan liian täti-/setämäisiä teille, mutta toisaalta pidätte myös joistain vanhanaikaisista nimistä (Etel, August jne).

Myös saman asian kanssa painiskelleena annan oman panokseni sun pulman ratkaisuun. =)



Tiia, Tiiu (tiedän; Tiiu olis aina "kymppityttö)

Sofi

Fanny/Fanni

Peppi/Pippi (Pippi nimi on vain kuudella suomalaisella, vaikka Peppi onkin aika suosittu [jo 21 tänä vuonna])



Miko/Mico/Miiko

Eemi



My nimestä sen verran, että oli meillä todella vahvana ehdokkaana kakkoselle ja päätyi loppujen lopuksi keskimmäiseksi nimeksi kolmen nimen pötkössä. Ensimmäiseksi nimeksi ei päätynyt juuri tuon Pikku My-assosiaation takia.

Olin vastannut tähän vaikka mitä pari päivää sitten, ja sitten viesti hävisi taivaan tuuliin. Yritetään uudestaan:



Alvin: liian angloamerikkalainen

Andreas: tutun lapsi

Adrian, Aston: ks. Alvin

Arne: liian lähellä kaverin lapsen nimeä



Alvar (liian yleinen?): itse antaisin ja yleisyys ei haittaa, mutta mies vastustaa, koska tuttavan lapsi



Ante: liian erikoinen



Artur: jossain lastenkirjassa oli koira nimeltä Artturi, ja se tulee minulle aina mieleen



Abbe: mielleyhtymä ranskan sanaan abbé = apotti, ei...



Eirik: liian norjalainen



Evald: 4-v. poikani ehdotti tätä jollekin lelulle nimeksi, itse en olisi tuntenut tätä nimeä, ihan ok tokana nimenä



Elmer: näitä oli jossain vaiheessa parikin pojan pk:ssa

Evert: eläkkeellä jäänyt kollegani, setänimi

Eliel: kaunis, mutta kovin raamatullisten nimien kanssa epäröin aina vähän (el = jumala)



Fredrik (hankala lausua?): sukunimen kanssa hassu, muuten ok

Filip: ei, jotenkin hienosteleva

Frank: ei iske

Frej: Freja on kiva, mutta tämä on vähän äijä



Kasimir: ensimmäiseksi nimeksi vähän pitkä ja hienostelevan kuuloinen, toiseksi nimeksi ihan jees

Kaius: Sitten meillä olisi sekä esikoinen että kuopus samannimisiä kuin eräällä tutulla, mikä olisi aika omituista - muuten kiva



Ossian: ikäviä miellehtymiä Ossi-nimeen

Otto (liian yleinen?): joo



Samuel: ikäviä mielleyhtymiä erääseen henkilöön

Svante: liian ruotsalainen



Liam: liian britti

Nils: liian ruotsalainen setä



Hugo (lausunta?): ihan kiva, pienet lausuntaerot eivät haittaa, nimen yleistyminen on periaatteessa hyvä (ei enää yhdisty peikkoon tai Mika Häkkiseen)



Rikhard (joku ehdotti tätä meillekin, sinäkö se olit?): liian kuninkaallinen, ehkä toisena nimenä?



Tage: liian ruotsalainen setä

Hans: kuulostaa vaaleatukkaiselta saksalaiselta



Vilhelm (liian yleinen?): on mennyt meillä suvussa, toisena nimenä hyvä (mies ei oikein innostu)



TYTÖT:

Aurora: kaunis, mutta lapsen pikkuserkku - ehkä toisena nimenä?

Aina: ei paha

Aida: liian eksoottinen

Aura: tätä on puolitutuissa lapsissa, harkintaan silti

Alma: liian yleinen, muuten ok

Annika: oman ikäluokkani nimi

Antonia (liian ruotsinkielinen?): ääntämys hankalaa



Ebba: ok, mies ei kannata (luuli miehen nimeksi)

Estrid: mieluummin a:lla

Else: naapurin mummo

Ester: sataa kuin..., liian raamatullinen, muuten ihan kivan kuuloinen

Enja (tästä pidän itse, erikoinen mutta selkeä nimi!): tulee liikaa Eija, Erja ym. noin 1960-luvun nimet mieleen



Filippa: mielleyhtymänä hienostotyttö Tukholmasta

Freja: tykkään, puolituttavapiirissä mutta harkinnassa silti

Frida: tämäkin harkinnassa, mutta kovaa vauhtia yleistymässä



Greta: ok, mies ei innostu

Gretel: liian eksoottinen (saksalainen?)



Ilsa, Ilse: tulee vähän hilse mieleen, vaikka äänteellisesti ihan kivoja

Inga: ei iske

Inka (liian yleinen?): näin on

Iris: harkinnassa, mutta kovaa vauhtia yleistymässä

Isa: ei aivan



Kajsa: liian arkinen

Klara: ok, ei ihan nappiin

Kiara: liian eksoottinen

Krista: oman ikäluokkani nimi?



Linne: ei aivan, erikoinen

Lilja: kaunis, aika yleinen ja kovin suomenkielinen

Lotte: ikäviä mielleyhtymiä



Mirjam: äitini toinen nimi, jota tämä inhoaa

Milja: liian yleinen

Milka: kiva, ehkä harkinnassa, tuleeko mieleen maito tai se suklaa?



Nanna, Ninni: liian söpöjä



Sigrid (liian hankala?): ei mahdoton mutta vähän hankala kyllä

Sanja: vähän pliisun kuuloinen

Silva: tykkään, mutta lähellä kaverin lapsen nimeä

Silke: kiva, mutta liian saksalainen



Ronja (liian yleinen?): näin on

Tekla: harkinnassa

Virve, Virva, Vaula, Paula, Jenny: jotenkin väärän ikäpolven nimiä



Osa on varmaan liian täti-/setämäisiä teille, mutta toisaalta pidätte myös joistain vanhanaikaisista nimistä (Etel, August jne).



- Nimimakuni ei ole täysin selkeä: Toisaalta pidän monista vanhoista nimistä, toisaalta osasta vähän uudemmista. Myöskään kielikysymys ei ole ihan selkeä: vaikka nyt olen miettinyt vähän ruotsinkielisempiä/ kansainvälisempiä nimiä, esim. monet suomenkieliset luontonimet ovat myös kauniita.

...ja minulla olivat varmaan menneet rivit sekaisin, sillä Lydia ei ole mielestäni liian eksoottinen vaan ihan kiva nimi.

Tiia, Tiiu: tunnen liikaa Tiioja omasta ikäluokastani



Sofi: kiva, mutta tässä varmaan taas suomenkieliset sanoisivat "Sofi" ja ruotsinkieliset "Sofii"



Fanny/Fanni: englannin puhekielessä nimellä ei nykyisin ole kovin kiva merkitys



Peppi/Pippi (Pippi nimi on vain kuudella suomalaisella, vaikka Peppi onkin aika suosittu [jo 21 tänä vuonna]): Peppi on ihan kiva, mutta turhan suosittu, Pippi taas kuulostaa suomenkielisen korvissa vähän hassulta



Miko/Mico/Miiko: Miro on mielestäni ok mutta liian yleinen, Milo-nimestä pidän, mutta sitten taas Miko ja sen eri muodot eivät jostain syystä ihan iske



Eemi: kiva, mutta kovin suomenkielinen