Onko ketään jonka parisuhde olisi selvinnyt pettämisestä?

Aina kannattaa yrittää säilyttää se, mikä on hyvää. Ihminen ei ole idealisoitu malliolento. Kaikki tekevät virheitä. Vasta erottuaan ja hajoitettuaan kaiken, huomaa mitä tuli tehtyä. Sitä kannattaa välttää ja kokeilla muut keinot ensin. Pettäminen kertoo parisuhteen tai yksilön kriisistä ja se kannattaa hyväksyä niin, että asioista keskustellaan. Että mikä mättää. Siinä vaaditaan molemmilta suurta ymmärrystä ottaa vastaan ja kuulla toista osapuolta. Jos vastaa, että tuollaista ei ole ikinä tapahtunut, ja keksit kaiken omasta päästäsi, niin peli on menetetty.

Eikä pitäisikään olla.

Pettäminen on elämän suola, eikä siinä ole mitään väärää.

Kai siinä on ratkaiseva tekijä se harkinta, eli jos on pettänyt pidemmän aikaa vakaasti harkiten, eli päättänyt, ettei tunteillani ole merkitystä.

https://www.vauva.fi/keskustelu/6374121/pitkasta-salasuhteesta-selvinne…

Tuolla on 36 sivua juttua aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Kai siinä on ratkaiseva tekijä se harkinta, eli jos on pettänyt pidemmän aikaa vakaasti harkiten, eli päättänyt, ettei tunteillani ole merkitystä.

Kyllä, juuri tämä. Ei tällaiseen ihmiseen halua pidemmän päälle satsata, kun tietää, että hän pistää aina lopulta oman etunsa perheen ja puolison edelle ja näistä välittämättä.

Vuosia yritettiin, mutta ei se siitä selvinnyt. Pettäjä ei tehnyt mitään itselleen. Ei mennyt terapiaan. Toki jonkin aikaa pidätteli itseään (kai), mutta kun pohjalla oli koko ajan se sama itsekäs asenne, lopulta oltiin taas tilanteessa, jossa hänellä oli niin kauhean paha mieli että piti raivota ja hakeutua toisen seuraan. Päästin menemään.

Ei selvitty vaikka kyllä yritettiin. En pystynyt enää luottamaan kumppaniin.

Me jäätiin exmiehen kanssa ihan hyviksi ystäviksi, eli kyllä voi selvitä. Tosin sitten iski tämän entisen salarakkaan, eli uuden avokin jäätävä mustasukkaisuus. Tuli varmaan miehellekin yllätyksenä että nyt on rajat ja ajat, minne saa mennä ja mihin aikaan täytyy olla kotona. ;D  Erosivat kyllä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa yrittää säilyttää se, mikä on hyvää. Ihminen ei ole idealisoitu malliolento. Kaikki tekevät virheitä. Vasta erottuaan ja hajoitettuaan kaiken, huomaa mitä tuli tehtyä. Sitä kannattaa välttää ja kokeilla muut keinot ensin. Pettäminen kertoo parisuhteen tai yksilön kriisistä ja se kannattaa hyväksyä niin, että asioista keskustellaan. Että mikä mättää. Siinä vaaditaan molemmilta suurta ymmärrystä ottaa vastaan ja kuulla toista osapuolta. Jos vastaa, että tuollaista ei ole ikinä tapahtunut, ja keksit kaiken omasta päästäsi, niin peli on menetetty.

Joo, voi sitä toki yrittää säilyttää. Fakta on kuitenkin se, että on olemassa muitakin ihmisiä, jotka eivät koskaan pettäisi ja joiden kanssa ei tule ainakaan tuota ongelmaa. Ei tämä suhde pettäjän kanssa ole maailman ainoa suhde, jossa voi olla, eikä ainoa suhde, jossa on jotakin hyvää.

Sen pettäjän pitäisi itse tykönään miettiä, että miksi on valmis riskeeraamaan sellaista, mikä on hyvää. Ehkä se ei sitten ollutkaan hänelle niin hyvää. Tuskin kukaan on niin tyhmä, ettei itselle ole tullut eron mahdollisuus mieleen, kun pettää.

Pettämisessä on vain yksi ja ainoa sääntö, Ä.L.Ä jää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Me jäätiin exmiehen kanssa ihan hyviksi ystäviksi, eli kyllä voi selvitä. Tosin sitten iski tämän entisen salarakkaan, eli uuden avokin jäätävä mustasukkaisuus. Tuli varmaan miehellekin yllätyksenä että nyt on rajat ja ajat, minne saa mennä ja mihin aikaan täytyy olla kotona. ;D  Erosivat kyllä myöhemmin.

No eihän teidän parisuhde siitä selvinnyt. Eikä sinun eksäsi uusi parisuhde.

Sinä selvisit, toki, eron kautta. Ja niin tekee moni muukin petetty.

Vierailija kirjoitti:

Pettämisessä on vain yksi ja ainoa sääntö, Ä.L.Ä jää kiinni.

Voi olla, mutta tuo on erittäin vaikea sääntö toteuttaa, etenkin salasuhteessa. Kun on salasuhteessa, ei sitä kiinnijäämistä voi itse kontrolloida, koska siinä on se toinen osapuoli, joka itse asiassa käyttää valtaa sinun avioliittosi suhteen. Hän saattaa alkaa vaatia suhteessa jotain enemmän, olla mustasukkainen tai ryhtyä katumaan, ja kriisiyttää tilanteen. Paljastuminen voi tulla vahingossa tai vaikka sen kautta, että toinen osapuoli uskoutuu innoissaan jollekin kolmannelle.

Meillä meni niin että päätin hakea töitä toiselta puolelta Suomea ja mies olisi halunut mukaan, mutta minusta hänen olisi pitänyt käydä töissä kun oli työpaikka. Ja sovin asumuserosta hänen kanssaan. 

Kuukausien jälkeen kävikin ilmi että mies oli pettänyt minua. 

Eikä tullut enää viikonloppuisin kylään. 

Hän otti asumuseron tosi raskaasti ja olisi halunut muuttaa minun kanssa samalle paikkakunnalle työni perässä. 

Erohan siitä lopulta tuli. Tosi harmi. Paras suhteeni meni pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin että päätin hakea töitä toiselta puolelta Suomea ja mies olisi halunut mukaan, mutta minusta hänen olisi pitänyt käydä töissä kun oli työpaikka. Ja sovin asumuserosta hänen kanssaan. 

Kuukausien jälkeen kävikin ilmi että mies oli pettänyt minua. 

Eikä tullut enää viikonloppuisin kylään. 

 

Hän otti asumuseron tosi raskaasti ja olisi halunut muuttaa minun kanssa samalle paikkakunnalle työni perässä. 

Erohan siitä lopulta tuli. Tosi harmi. Paras suhteeni meni pilalle.

Jätit miehen toiselle paikkakunnalle? Sehän on käytännössä ero. Vaikka mies on aikuinen, niin kun lapselle tekee saman, niin sen elimistö reagoi eroon negatiivisesti. Näin eroperheissä tapahtuu ja lapsen elimistö stressaantuu. 

Miksi mies olisi yhtään erilainen. Miksi ihmeessä halusit erota miehestä ja kuvittelit että hän odottaa sinua uskollisena? Naisen logiikkaako?

Mies lapsi koira kissa...

Meillä koira menee ihan sekaisin pelkästään kotona, kun olen työpäivän poissa. Siksi se on naapurissa. Lopulta kävi niin että ei se halunut naapurista enää pois pitkän työrupeaman jälkeen. Asuu naapurissa ja naapurille kelpasi koira. Kyllä minä koiraani kaipaan edelleen, mutta hän valitsi toisen.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on elämän suola, eikä siinä ole mitään väärää.

Mikset uskalla olla avoin puolisollesi? 

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on elämän suola, eikä siinä ole mitään väärää.

Täysi Provo, ja tiedät sen itsekin!

Jos pettämiseen liittyisi isyyshuijaus, se tuhoaisi kaikki välit sekä mahdollisen avioliiton peruuttamattomasti ilman etäistäkään mahdollisuutta anteeksiantoon.

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa yrittää säilyttää se, mikä on hyvää. Ihminen ei ole idealisoitu malliolento. Kaikki tekevät virheitä. Vasta erottuaan ja hajoitettuaan kaiken, huomaa mitä tuli tehtyä. Sitä kannattaa välttää ja kokeilla muut keinot ensin. Pettäminen kertoo parisuhteen tai yksilön kriisistä ja se kannattaa hyväksyä niin, että asioista keskustellaan. Että mikä mättää. Siinä vaaditaan molemmilta suurta ymmärrystä ottaa vastaan ja kuulla toista osapuolta. Jos vastaa, että tuollaista ei ole ikinä tapahtunut, ja keksit kaiken omasta päästäsi, niin peli on menetetty.

Itse yritin useamman vuoden työstää pettämistä. Luulin, että vika on minussa kun en pysty tuntemaan ja luottamaan niinkuin ennen. Kumppanikin tympääntyi, eikä uskonut että menee niin kauan käsitellä asiaa. Erosimme, "kaikki hajosi", mutta nyt minun ei tarvitse yrittää taistelka sydäntäni vastaan ja selitellä itselleni että kyllä vielä hyväksyn. Nyt myös näen kuinka pielessä koko liitto oli, kuinka paljon manipulointia siinä oli pettäjän puolelta. Ja kuinka erilaiset roolimme oli; minä olin vastuun ja seurauksien kantaja, kaiken kannattelija, kun toinen oli oikeuttanut itselleen kaikkien tunneoikkujensa mukaan menemisen mukaanlukien pettämisen ja minun käyttämisen tunteiden jäteviemärinä. Että joo vaikka kaikki "yhdessä" (lue: aika pitkälti minun rakentama) meni pirstaleiksi, ei haitannut, sillä osaan kyllä rakentaa uuden paremman elämän omilla säännöillä.