Tajusin juuri olevani kontrollifriikki. En oikeasti ole ennen tätä tajunnut!
Oon aina siis pitänyt itseäni todella "boheemina". Mua ei häiritse sukat lattialla tai muiden myöhästelyt tms... Tykkään maalata ja tehdä käsitöitä. En tod. siivoa heti jälkiäni ja maaliakin on yleensä nassu täynnä.... MUTTA jos meinaan itse myöhästyä menen ihan paniikkiin. Olin ihan down kun emme onnistuneet pelkässä kestovaippailussa lapsen kanssa (miettikää, ihan hullua ottaa tuollaisesta harmitusta!). Jos epäonnistun kokkauksissa olen ihan "paskana" ja harmittaa. Jos joku ei siis mene juuri niin kuin olen itse ajatellut mulla menee hermot. Miten tästä pääsis eroon? Meillä on kohta 2-v lapsi, ja en haluaisi tätä hänelle "tartuttaa". En siis kestä epäonnistumisia ja pyrin aina omissa suorituksissani täydellisyyteen. Ihan hullua, että samassa persoonassa voi elää "huithapeli" ja kontrollifriikki.... Jos esim. "sovin" itseni kanssa, että ruoka on valmista 17.00 ja sitten se ei olekkaan, olen ihan pettynyt. Onko kellään samanlaista? Oonko ihan pimee?
Kommentit (19)
Myöhästyminen on varmaan pahin.... SAan kauheen raivarin jos edes meinaan myöhästyä..... JA soitan jos myöhästyn enemmän kuin 2 minuuttia.
Tuon kirjan lukeminen helpotti HUOMATTAVASTI oloa ja pääsin jopa naimisiin "sen avulla" kun ei juuri löydetty miesraukka joutunut tulilihjalle kun sain ongelman hallintaani :D
Löytynee jokaisesta kirjastosta.
mä löysin sisäisen kontrollifriikkini kun luin kirjan: LAura Doyle: HEikko vahva vaimo
JA pitikin kysymäni kärsiikö miehesi ongelmastasi? Eli saako joka kerta naputuksen kun on käynyt kaupassa ja tuonut millin väärää tavaraa tullesssaan?
Mutta siis pitäisi varmaan kysyä sitä häneltä. Mieheni on aika rauhallinen luonne ja on aika jämpti ja tarkka mm. siisteys ja raha-asioissa. Käy muuten kaupassa vaan tarkan listan kanssa :). Hmm... onkohan joskus tullut napistua liikaa, kun nykyään ei tosiaan suostu ilman listaa tuomaan edes ketsuppia?!
Kiitti kirjavinkistä. Täytyy lukasta.
ap
jos edes meinaan myöhästyä! "Mukava" huomata, että en ole ainoa laatuani.
ap
että ei ne lapset kuole jos olet kerran pois kotoa ja isänsä on ruokkinut ne terveysaamiaisen sijasta keksillä ja kaakaolla.....
Kakkoselle ihan tyypillinen asia johon tarttua ikävällä tavalla......
Yritän todella päästä ongelmastani ja tuo kirja oli loistava silmien avaus :)
JA minusta siinä on loistavia esimerkkejä miten kaikkia läheisiä pitäisi kohdella/antaa heidän tehdä asiat omalla tavallaan... Eli ei koske vain aviomiestä vaikk akirjan nimi siihen viittaakin.
Kirja on sitten jenkkityyliin, mutta varmasti osaat poimia asiat sieltä kumminkin :)
isältäni joka ei koskaan myöhästy mistään ja ottaa aina kaikki asiat huomioon ja on auringon tarkka ja soittaa myös jos aikoo myöhästyä yli 2 min....
Mutta kyllä lopulta myönnettävä, että vika on kyllä omassa ajattelussa kuin vain opittu tapa....
Jos kello lähestyy lähtöhetkeä niin mun ääni nousee ja ihan raivona eti tavaroita ja puen lapsia......
Mä en myöhästy edes kiahden taaperon kanssa mistään koskaan :)
jonkun toisen tekevän jotain asiaa toisella tavalla kuin itse sen tekisin..... (yleensä se toinen tekee sen hitaimman ja vaikeimman kautta... tietty)
Ei millään pystyis olemaan sanomatta kokoajan että mikset tee näin tai näin
tekee jotain toisin, kuin itse tekisin. Aika jännää, että sulla on ollut minuutin tarkka isä. Sillä niin mullakin on ollut (ja on yhä).
Pitää ehdottomasti käydä tuo kirja lainaamassa. Ruoka-asioissa olen luomun kannattaja, ja saan kyllä ihan kauheen hepulin (sisäisesti) jos mun pikkuiselle on juotettu tavallista maitoa... Pitäis varmaan vähän rentoutua...
ap
luomulinja ja juuri ja juuri saan sanottua kylässä, että joo anna vaan maitoa lapsille kun ne kerran sitä vinkuu!!!!
VAikka kotona on ehdoton ei-linajus maidonjuonnille.. VArsinkin homogenoidun......
isäni ei ole kyllä opettaja vaan yrittäjä
Onkohan tää vaan sattumaa? Olen muuten keskimmäinen lapsi (2 siskoa).
ap
voihan tämä ongelmavyyhti kieltämättä olaa ainoastaan isän aiheuttamaa...
Eli pikkutarkkuus ja myöhästymättömyys ja skaikki siihen liittyvät on siirtyneet seuraavalle sukupolvelle...
Miten IHMEESSÄ pystyn olematta siirtämättä niitä omille lapsilleni????
Mä kun tosiaan suorastaan karjun niille eteisessä kun alkaa minuutit tulemaan täyteen ja pitäis istua jo autossa.....
Heh... Et onneksi paljastunu siskokseni :DDD
Joo - mä olen pohtinut samaa. Eli miten ei siirtäisi tätä täydellisyyshakuisuutta lapsiin. Pitäisi varmaan vaan alkaa opettelemaan kompromissien hyväksymistä. Pitäisi vaan oppia jotenkin arvostamaan erilaisia tapoja tehdä asioita.
Mihin hommiin olet muuten itse päätynyt? Olen itse esimiesasemassa ("mediatalo") ja vaadin ryhmältäni samaa, kuin itseltäni. Olen siis varmaan aika ajoin turhankin vaativa myös töissäni...
ap
kunnes lopulta perusti oman firman kun olin 18 ja yllärinä jouduin sinne töihin ja sieltä jäin äitiyslomalle 31 vuotiaana....
Tosin isäni oli 4 vuotta aikaisemmin myynyt oman osuutensa pois.
Olen koko tuon ajan ollut yksin toimistossa. Ala on todella miesvaltainen, olemme tuoneet maahan koneita suomen teollisuudelle.
Isä myös yrittäjä, mutta teknisen alan yrittäjä eikä varsinainen myyntitykki.
Haen huomenna sen kirjan kirjastosta. Tulen kirjoittelemaan kun olen saanut sitä pätkän luettua. Meitä kontrollifriikkejä taitaa siis olla enemmänkin! Erikoista tosiaan, että kaikille yhteistä näyttäisi olevan kellontarkka isä.
Ps. Isäni myös "kellontarkka" ihminen ja ärjyy muille, jos ei saa heitä liikkeelle minuuttien kuluessa..
Aikamoinen sattuma ja myös yrittäjä on isäni *puistattavaa yhtäläisyyttä*
Olen kontrollifriikki, ja isäni on alkoholisti. Tämäkin yhdistelmä lienee yleistä.
mä löysin sisäisen kontrollifriikkini kun luin kirjan: LAura Doyle: HEikko vahva vaimo
JA pitikin kysymäni kärsiikö miehesi ongelmastasi? Eli saako joka kerta naputuksen kun on käynyt kaupassa ja tuonut millin väärää tavaraa tullesssaan?