Tiedättekö miksi minä en halua lapsia enää yli 3-kymppisenä?

Paha vain kun olin silloin sinkku ja löysin mieheni vasta kolmekymppisenä. Eikä niitä lapsia vielä ole opittu tekemään takautuvasti.

Paha vain kun olin silloin sinkku ja löysin mieheni vasta kolmekymppisenä. Eikä niitä lapsia vielä ole opittu tekemään takautuvasti.

Onko tekstini kaksitulkintainen, kun en alkuunkaan ymmärrä tuota kommenttia, että miten se liittyy tekstiini



2

en halua lapsia enää kolmikymppisenä. mun mielestä lapset kuuluu tehdä 20-30v.

esikoinen syntyi kun olin 24v. nyt esikoinen tulee pian 2v ja yritämme toista. sitten on meidän lapset tehty

tuskissanne vauvakuumeessa. Silloin se kuume on näet pahimmillaan. Nuorin kun menee kouluun ja vauva-vaiheesta perheessä ei haluaisi luopua.Tulee haikeus oikein. Lisäksi tulee paniikki, että vielä ehtisi vauvan tehdä. Tunteet myllää ja kuitenkin tuntee vielä olevansa niii....iiin nuori.



Onneksi itse en edes miettinyt aikaani mummona, kun olin alle 30-vuotias. Olisin vanhentunut pikavauhtia pelkästä ajatuksesta. Vielä en luovuta, haluan olla nuorekas ja mikään muu ei nuorenna niin paljoa kuin iäkkäämpänä hankittu vauva. Sitä tuntee olevansa vielä niin elämän parhaassa iässä, että kyllä yksi vauva menee. Itse kuvittelen eläväni yli 90-vuotiaaksi, joten vielä sitä omaa aikaa jää paljonkin. Mun mummoilukauteni alkaa noin 60 vuoden iässä, ennen sitä en takuulla aio aloittaa, en ainakaan halua. :)

Iskipä sitten vauvakuume 35-vuotiaana ja raskaana ollaan. Seestyn sitten viisi vuotta myöhemmin kuin oli alun perin tarkoitus :)

Silloin ajattelin, että ei lisää. Haluan olla 40 vuotiaana vapaa elämään omaa elämää (mitä lie tarkoittaa?). No, kuitenkin sitten 27 vuotiaana sain jälleen lapsen ja sitten vielä 32 vuotiaana. Nyt olen 37 ja on mukavaa, kun kotona on monen ikäistä eläjää ja olijaa :)



Vauvakuumetta on ilmassa ja koitan puhua itselle järkeä, että ei enää!! Lasken ikääni eteenpäin ja mietin, mitä olen, kun nuorin lähtisi kouluun jne. Mutta toisaaltaan, en enää halua/kaipaa mitään "omaa elämää". Nautin siitä, kun on lapsia ja olen keskellä tätä tapahtumaa. Pystyn näinkin liikkumaan ja tekemään ihan mitä haluan. Ei minua mitenkään ole kotia sidottu. Mieskin vastaa laspista ja isommat lapset jo hoitaa pienempiään ja ovat heille esimerkkinä. Vastuu jakautuu.



Elämä on tässä ja nyt. Enkä tunne itseäni mitenkään vanhaksi ;)

Vuosi aikaa ja yritys päällä :) Aina se ei meinaan ole siitä tahdosta kiinni. Meillä on kaksi lasta ja kolmatta toivotaan kovasti. Luonto on vain asettanut tällä kerralla suuria esteitä kohdallemme. Toivottavasti raskautuminen onnistuu, vuodella ei niin väliä!



Ja korostan, että puhuin nyt omista lapsistani. En kenenkään muun lastentekoiästä. Minulle on ihan sama koska toiset lapsensa tekevät. Meillä esikoinen syntyi ollessani 25 ja toisen lapsen saatuani olin 27 vuotta. Tulin raskaaksi kolmannen kerran ja olisin ollut vauvan synnyttyä 29 vuotta, mutta kuten edellä mainitsin tuli mutkia matkaan.

Mutta entäs jos niitä lapsia ei syystä tai toisesta ole tullut saatua alle 3-kymppisenä? Meinaatko että sitten pitäisi suosiolla jäädä lapsettomaksi (vaikka siis periaatteessa lapsensaanti olisi mahdollistakin) vai mikä oli tämän kommentin pointti? Minua jäi myös kiinnostamaan että puhutko tosiaan vain itsestäsi (kuten otsikko antaisi ymmärtää), ja jos, niin miksi luulet ketään muuta täällä kiinnostavan? Vai onko kyseessä huonosti piilotettu kommentti siihen miten sinusta muidenkin olisi elettävä?

päinvastoin, on ihanaa kun lapset on jo kouluikäisiä, kaikki on paljon helpompaa.

Oikeastaan odotan tuota aikaa, toisaalta surettaa ajan nopea kuluminen.

kun oltiin nuoria ja kauniita. Lähes nelikymppisenä oli hyvä aika rauhoittua viettämään lapsiperhelämää.

En minäkään halua lapsia enää, mutta muut saavat hankkia niitä vapaasti vaikka viisikymppisenä. Kai nyt jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaa, että jokainen tekee itse omat ratkaisunsa.

Aion olla töissä, harrastaa, tavata ystäviä ja nauttia elämästä.

Mutta täytänkin kyllä 30 vasta viikon päästä ja asiat voivat muuttua vaikken nyt niin uskokaan. Musta on ihanaa, että mun nuoruuden "vahinkovauva" on jo koulussa ja nuorinkin kuitenkin jo 4-vuotias. Mulla on miljoona suunnitelmaa sille ajalle kun lapseni ovat isoja ja muuttaneet omilleen. Saan miehenkin vihdoin ihan itselleni vaan, jos maltaa pysyä tuossa vierellä vielä 14 vuotta.

vaan vanhenemisesta ja seestymisestä. Kyllähän 2-vuotiaskin vanhenee mutta ei hän mikään vanhus ole

jos vanhempi olis jo rauhoittunut ja seestynyt???

Se voi hyvinkin olla niin että ne 5-kymppiset teinien äidit harmaantuu ja rupsahtaa ja mummoutuu pikavauhtia verrattuna seesteistä ja rauhallista elämää eläviin ikätovereihinsa.



Kiva olisi ihan oikeasti tulla mummoksi ts. saada lapsenlapsia suht nuorena. Se on niin eri asia hoitaa lapsenlapsia silloin tällöin kuin olla vastuussa murrosikäisistä 24h/7.



Ja ap itse asiassa on jo yli 3-kymppinen. Tämä aihe koskettaa, koska moni ikäiseni tehtailee vasta ihan sitä ensimmäistä lasta tai jopa puhuu että "vielä ei ole lasten aika" ja osa utelee eikö meille enää lapsia tule. Ei tule tuo ap-viestissäni on syy siihen.



Mutta kukin elää tavallaan. Tässä minun kantani asiaan. Onnea valitsemillenne teille :) Ihan vilpittömästi!



ap

seestyä, keskittyä itseensä ja etsiää omaa sisäistä harmoniaansa samoin kuin nainen jonka lapset ovat jo lentäneet pesästään.

Jos tässä henkistä tasapainoa ja perhekeskeisyyttä tarkoitetaan niin ne eivät liene niin iästä ja elämäntilanteesta kiinni ja ovat asia sitten aivan erikseen.

jos vanhempi olis jo rauhoittunut ja seestynyt???

kapinoivaa teiniä jolloin pitäisi miettiä mitähän siellä kotona teatterireissun aikana mahtaakaan tapahtua... ;)

Ei vaan, älkää ottako niin tosissaan. Kukin tavallaan!

Rakkaudella ap

Aion olla töissä, harrastaa, tavata ystäviä ja nauttia elämästä.