Lue keskustelun säännöt.
Meillä on miehen kanssa todella huono suhde, mutta ei voida erota.
27.03.2009 |
Lapsia on yksi. Onko kenelläkään hyviä ideoita, miten lapselle tulisi vähiten seurauksia tästä tilanteesta :(? Ei riidellä usein ja koetan puhua lapselle miehestä aina hyvää. Mutta tuskin lapselta jää huomaamatta parisuhteen pohjavirtaukset? Onko kukaan elänyt lapsuutta niin että luuli vanhempien tilanteen olevan ok vaikkei ollut? Miten vanhemmat käyttäytyivät? Kannattaisiko lapselle puhua asiasta niin kuin se on vai teeskennellä että kaikki on ok?
Kommentit (25)
Olen ihan pihalla tuosta "henkisestä velasta", miten se parisuhteessa olemiseen liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka se on ehkä vähän vahva sana. ap
suhteen kuvaus on kuin meiltä paitsi että riitoja on vähintään kerran viikossa. Eniten kärsin siitä että lapset katsoo kun isä huutaa ja naapurit kuulevat. Väkivaltaa ei ole mutta tavaroita heitellään.
Kaksi pientä lasta joten ajattelen että tilanne on väliaikainen. Pariterapiassa pari kertaa käyty mutta mies ei suostu sinne enää ja osaa fiksusti esittää siellä että kaikki on ok. Eli ei päästy ollenkaan ongelman ytimeen.
Ei se ero ole mikää helppo ratkaisu mutta miten saisi tilanteen muuttumaan, sitä mietin minäkin...
Jos kerran teillä ei ole mitään yhteistä, miten se huono suhteenne hyvittää sitä, mitä olet saanut mieheltäsi? Mitä kiitosta miehesi saa siitä, että olette yhdessä?
Ehkä parempi sana olisi kiitollisuudenvelka Vaikka se on ehkä vähän vahva sana. ap
Riidellään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa
Ei vietetä aikaa yhdessä
Ei harrasteta seksiä kuin ehkä pari kertaa vuodessa
Kumpikin on illat omissa oloissan, lastenhoitovuorot on aina jommallakummalla, ei koskaan olla yhdessä perheenä
Keskustellaan suht. ystävällisesti ja usein myös nauretaan, eli ei ole mitään kestomurjotusta, ollaan sivistyneesti
Teen kaikki kotityöt ja hoidan lapsen
Ollaan koetettu muuttaa tilannetta mutta se kestää noin 2 viikkoa ja sitten ollaan takaisin lähtötilanteessa
Säännöllisin väliajoin tulee joku tällainen kiistajuttu kuin nyt ja silloin vihaan ja inhoan miestäni syvästi, kaikki kauna puskee pintaan
En ole koskaan oikeastaan rakastanut miestäni ja nyt olen jotenkin niin kyllästynyt ja kyynistynyt miessukupuoleen, että tuskin koskaan ryhtyisin enää parisuhteeseen
Terapiaan meno ei suoraan sanottuna huvita, koska siitä voisi seurata taas pakko harrastaa seksiä. Yök, yök ja yök. Tunnen miestä kohtaan vain vastenmielisyyttä seksin saralla.