Onko muita,joilla todella vähän kanssakäymistä sukulaisten kanssa? miksi?

Mulla vanhat vanhemmat, eli sukulaisia ei järin ole. Lisäksi lähimmät pikkuserkut asuvat n. 500 kilometrin päässä...Ja täällä lähellä olevat ovat noin kuuskymppisiä. Setiä tai tätejä ei ole elossa. Eli hyvin yksin ollaan...mutta mun elämänsisältö ei ole noista riippuvainen.

kanssakäymistä ole, mutta menee aina vuosia ennen kuin joitakin sukulaisia tapaan. Ja voisin tavata kaikkia muita paitsi mummeja vielä harvemminkin. En pidä suvustani, heillä on täysin erilaiset arvot kuin minulla, on paljon alkoholismia, mielenterveysongelmia tai ovat muuten vain kusipäitä. En pidä edes yhdestä siskostani, hänenkin arvomaailmansa poikkeaa täysin omastani, on rasittava pomottaja ja samalla kuitenkin avuton ruikuttaja joka ei ole koskaan minusta tai tekemisistäni hyvää sanaa löytänyt sanottavaksi, aina vain yrittää mollata.



Minustakin oli hyvää vauhtia tulossa samanlainen, mutta onneksi muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle kauas pois, jolloin pääsin suvun vaikutuspiiristä eroon. Tapasin normaaleja, mukavia ihmisiä ja tajusin että minäkin haluan olla sellainen. Sen takia en olekaan katkaissut välejä kokonaan sukuuni, tiedän että osa heistä voi sille mitään että ovat aika epämiellyttäviä ihmisiä (siis jos on oikeasti päässä vikaa, eli pahoja mielenterveysongelmia)

Mulla on serkkujakin niin paljon, ettei edes ehtisi olla niitten kanssa tekemisissä, mutta ei mua kiinnostakaan. En ole sukurakas enkä ihmisrakas muutenkaan.

miehen sukulaisten kans enempi sit. mun sukulaisistani poikkeuksena on yksi pikkusiskoistani, jonka kanssa soittelen harva se päivä, muiden kans yhteydenpitoa on jokunen soitto/tekstiviesti kerran kuussa tai kahdessa kuussa. tosin nykyään kyllä jonkin verran netinkin välityksellä tulee pidettyä yhteyttä, mm. facebookista käydään kuulumiset tarkistamassa ja kyselemässä välillä. tapaamisia on myös harvakseltaan, tosin osasyy tähän on sekin, että kaikki asuvat aika kaukana meistä - lähimmät 300 km:n päässä. etenkään omien vanhempieni kanssa en oo paljon tekemisis, johtuu siitä että ovat alkoholisteja enkä tahdo heitä lasteni lähelle. itseäni osaan suojella ja tiedän että mieskin osaa, mutta lapset eivät joten mä suojelen heitä pitämällä nämä isovanhemmat kaukana heistä. isäni esimerkiksi ei ole koskaan tavannut edes miestäni, puhumattakaan lapsistani, koska hän ei yksinkertaisesti kykene pysymään selvinpäin niin kauan että tapaamista voisi järjestää, eikä myöskään edes uskalla tulla selvinpäin mua tapaamaan. äitini on kyllä mieheni tavannut, samoin esikoistytön, mutta tästä on jo pari vuotta (esikoinen oli silloin vain muutaman kk:n ikäinen vauva, nyt on jo 3,5v.). nykyisin hän ei edes asu Suomessa, jonka vuoksi tapaamiset ja yhteydenpitokin on käytännössä melkein jääneet pois.



miehen sukulaisia tavataan useamman kerran vuodessa, vaikka hekin useimmat aika kaukana asuvat. itseasiassa niitä, jotka asuvat lähimpänä, tapaamme kaikkein harvoimmin. soitteluja ja tekstiviestejä vaihdetaan kuitenkin aika paljon. joskus harmittaa, että lapset luultavasti oppivat mieltämään sukulaisikseen lähinnä miehen suvun, sekä tietysti sen yhden mun siskoni jonka kanssa ollaan tekemisissä, mut toisaalta parempi niin kuin että kärsisivät vielä aikuisinakin siitä että sukulaiset ovat mitä ovat.

joiden kanssa ollaan yhteyksissä useastikin.

Isän puolen suku taas on sellaista, joka olettaa aina, että heidän ei tarvitse kylästellä tai olla yhteyksissä, vaan se on toisten tehtävä. Isäni kanssa on välit poikki, koska isäni on juoppo, joka sitten ihmettelee miksen tule lasten kanssa kylään katsomaan ukin kännäämistä. Puhelutkin olivat aina sellaisia kännisoittoja, niin parempi vaan että loppui nekin.

Ketjuun, jossa kysytään, että ketkä eivät ole sukulaisten kanssa tekemissä, kannattaakin tulla vastailemaan että tosi paljon ollaan suvun kanssa yhteydessä...Jotain vikaa luetun ymmärtämisessä.



Ja aiheeseen, en ole ollut missään tekemisissä sukulaisten kanssa 15 vuoteen.

Täysin erilaisia arvomaailmaltaan kuin minä, ja muuten vaan vittumaisia kusipäitä.

Mitään en ole menettänyt, päin vastoin voinut paljon paremmin, kun kaikki pakkopulla-yhteydenpito loppui. Olisi pitänyt lopettaa jo paljon aiemmin.

Ja musta mielenterveysongelmaiset , boheemit ja köyhät ovat todella paljon parempaa seuraa kuin ylimieliset ja ilkeät ihmiset, jotka pitävät kulissit kunnossa;)

Mulla on paljon serkkuja siltä puolen mutta olen nähny niitä viimeksi jokunen vuosi sitten eikä meillä ole mitään yhteistä. Muuten kyllä isän puolen suku pitää tosi tiiviisti yhtä ja kaikki kissanristiäiset ne viettää yhdessä mutta mä olen jäänyt siitä porukasta ihan omasta tahdostani. Äidin puolelta mulla ei serkkuja olekaan kun olen ainoa lapsi.



Miehen sukuun on paremmat yhteydet.

Miehen puolelta hänen vanhempiinsa ja veljeen.

Ei kiinnosta sukulaiset!