Uuden asuinalueen ilmapiiri ahdistaa

Mä en ole kaivannut takaisin. Silloin kun etsittiin meille taloa, käytiin katsomassa juuri tälläisiä uusia pientaloalueitakin, meistä kumpikaan ei tykännyt niistä. Muutettiin vanhalle omakotitaloalueelle ja ollaan oltu tyytyväisiä. Koulu on ihan lähellä ja lapsille kavereita.



Se mikä vähän ehkä harmittaa kun puhutaan kehyskunnista, on se että, monesti ihmiset luulevat että jokainen asuu jossain pellon keskellä, keskellä ei mitään, paikassa josta on pitkä matka joka paikkaa. Se ei aina pidä paikkaansa. Mä en ikipäivän suostuisi muuttamaan sellaiseen paikkaan.



Meiltä on lyhyt matka oikeestaan ihan mihin vaan, niin Helsinkiin kuin vantaallekin tai vaikkapa sipooseen tai keravalle.

Meillä sama tilanne. Siis takaisin ei olla vielä muutettu, mutta halua olisi.

T:26

puhuikaan mistään pellon keskellä, korvessa asumisesta vaan juuri näistä Helsingin lähistön paikoista (myös Tuusula), josta ihmiset ajelevat päivittäin Helsinkiin töihin. Toki kaikki (= Helsinki) on lähellä, mutta silti kaukana. Luulen, että ne ketkä ovat muuttaneet selkeästi maaseudulle ovat nimenomaan haluneet sitä omaa rauhaa ja hiljaisuutta ja ovat siten tyytyväisempiä ratkaisuihinsa.

puhuikaan mistään pellon keskellä, korvessa asumisesta vaan juuri näistä Helsingin lähistön paikoista (myös Tuusula), josta ihmiset ajelevat päivittäin Helsinkiin töihin. Toki kaikki (= Helsinki) on lähellä, mutta silti kaukana. Luulen, että ne ketkä ovat muuttaneet selkeästi maaseudulle ovat nimenomaan haluneet sitä omaa rauhaa ja hiljaisuutta ja ovat siten tyytyväisempiä ratkaisuihinsa.

niin ne uudet alueet on tuolla vähän syrjemmässä. Mä itse katson että Helsinki on lähellä, ei tartte kun parikymmentä minuuttia ajaa, niin olet jo siellä. Kun mä asuin helsingissä, mun työmatka kesti julkisilla 50 min, nyt mä ajan työopaikalle omalla autolla, mutta matkaan ei mene kuin 40 min, bussilla tunnin verran. Tuusulantie on kuitenkin motari, joten se auttaa kulkemaan paikasta a paikaan b, nopeaan.

Jos menemme taaperon kanssa puistoon jossa on jo joku muu lapsineen, he lähtevät joka kerta pois :'(. Kiva kun taapero innostuu leikkiseurasta ja sitten äkäinen ämmä lapsineen lähes poikkeuksetta ärähtää meidät nähdessään "no niin, mennääs muualle" ja sulkee vastakkaisen portin taaperoni nenän edestä. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa??



Ps. Kerran kävelin taaperoni kanssa kadulle pysäköityjen autojen ohi. No, taapero ehti koskettamaan lumista autoa hanskallaan ja vaikka kielsin sen + tietenkin liikuimme eteenpäin, viereisen talon kuistilta kuuluu: "Painukaa helvettiin tai soitan poliisit"!!!!!!!!!!

itse asun myöskin ulkomailla ja täällä ei tosiaan kontrolloida mitenkään että minkälaisia taloja saa rakentaa. Kiva sitten kun jollain asuinalueella voi olla vierekkäin joku huippukallis lukaali ja viressä joku lautaliiteri asuntona. := Toisella kaunis puutarha ja toisella pelkkää kuokkamaata Onhan se vähän hassun näköistä.

Eri asia se on tietysti Norjassa jossa tavan duunarillakin on rahaa panostaa taloonsa ja sen pihapiiriin.

Ollaan asuttu nyt 3 kuukautta uudessa oktalossa uudella okt-alueella. Tylsän näköisiä nämä talot eivät ainakaan ole, vaikka kattojen värit ja ulkoverhouksen väri (tumma tai vaalea) onkin määritelty. Täällä on Planiaa, Kastellia, Jukkaa, Lappia, k-rautaa ja vaikka minkä näköistä viritelmää sulassa sovussa vierekkäin.

Yllätys minulle oli se, ettei kotiäitejä ole meidän naapurustossa lainkaan ja lapset ovat päivähoidossa. Itse olen kotona vauvani kanssa ja päivät kuluvat tosiaan, niinkuin joku jo mainitsi, käveleskelemällä ympäri näitä loputtomia pyöräteitä - käyn toki välillä läheisellä (3 kilometrin päässä) ostoskeskuksessa ja monitoimitalon perhekerhoissa. Mutta naapurustossa ei kyllä ole palon juttuseuraksi porukkaa päiväasaikaan. Tuntuu että kaikilla on hirveä kiire ja stressi ison asuntolainan takia - en sitten tiedä.

Meillä on vain yksi auto ja kaupunkiin on matkaa, mutta en kyllä näe ongelmaksi sitä, julkisillahan pääsee minne haluaa!

Alueellamme on myös paljon metsää ja viheralueita, mikä on todellakin iso plussa. Harmittava puoli ympäristössä on nämä juurirakennettujen talojen keskeneräisyys ja keskeneräiset pihat (myös omamme ;) )

Itse muutimme ap:n kuvailemalle alueelle vuosi sitten. Välillä on ahdistanut ap:n mainitsemien seikkojen vuoksi, eli tässä miinuksia:

- Kovin on erihenkistä porukkaa nämä naapurit. Rahan perässä juostaan ja statussymboleita kytätään.

- Lähialueen talot ovat tylsiä perinnetaloja tai rumia 2000-luvun virityksiä.

- Palvelut ovat matkan päässä.

Kuitenkin viihdymme kohtuu hyvin. Syitä eli plussia:

- Lapsille löytyy joka päivä puistosta leikkiseuraa, mikä on kotihoitolaisille todella tärkeää.

- Alue on rauhallinen ja TURVALLINEN. Puistosta ei löydy koskaan huumeneuloja eikä kadulla pörrää deekuja.

- Kiitos tarkan kaavoituksen, kaupunki on jättänyt lähiöömme paljon "metsää" eli puustosuikaleita, jotka maisemoivat aluetta mukavasti. Näyttää vehreältä talvellakin, eli koko alue ei ole vain tontteja.

- Kouluun pääsee pyörätietä myöten, eikä liikennettä ole paljon.

Eli ainakin tässä pikkulapsielämänvaiheessa ihan kelpo asuinalue.

voisi kärjistää, ehkä. Asumme Helsingin kehyskunnassa, radan varrella, lapset pieniä, töitä paljon - elämän ruuhkavuodet siis.



En tosiaankaan jaksa seurustella naapureiden kanssa moikkausta kummemmin, ainakaan tällä erää. Muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla toinen.



Rauhaa ja omaa olemista tänne on tultu hakemaan ja ennen kaikkea lapsille viihtyisää ja turvallista kasvuympäristöä.

Ne voi joskus tulevaisuudessa olla ihan viehättäviä paikkoja, sitten kun pensaat ja puut ovat kasvaneet tarpeeksi ja muutenkin alueen rakentaminen on hiljennyt, pihat kunnossa, aidat paikallaan jne.



Me asutaan vanhalla alueella, ihan kivasti ollaan kotiuduttu ja hyvin meidät on otettu vastaan. Mutta kyllä täälläkin huomaa eron uuden ja vanhan asukkaan välillä, joskus tuntuu että noi vanhemmat ihmiset on kovia "pomottamaan" juuri sen takia kun katsovat olevan etuasemassa, sen takia kun ovat melkein koko elämänsä asuneet täällä.

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Helsingissä, ihan reunamilla, alueella, jossa on pääosin omakotitaloja, mutta myös uudempia paritaloja joukossa.



En tunne naapureita, leikkipuistossa ei ole ketään (paitsi teinejä joskus). Eilenkin tuli uudet naapurit ja meinasin mennä sanomaan päivää, niin eivät edes katsoneet minua päin, vaan lähtivät karkuun... En sitten viitsinyt sanoa mitään, ujo kun olen.



Lapsetkin vaikuttaa olevan tosi onnettomia. Ihme uhoamista ja ilkivallan tekoa naapureille toistuvasti ja ketään ei kiinnosta. En voi edes valittaa naapureille, kun en tiedä kenen teineistä kyse.



Kaikki vaan kykkii sisällä (paitsi silloin tällöin näkyy lapsia yksin vaeltamassa kadulla ja niitä teinijoukkioita). Kaupassa, kadulla jne. kaikki ovat naama norsun vitulla.



Yks päivä oli kiva, kun kävin paljon parjatussa Itäkeskuksessa. Siellä oli niin mukavaa porukkaa. :) Juttelivat, olivat iloisia, eläväisiä, onnellisen oloisia. Avasivat ovet, kun kuljin rattaiden kanssa jne. Täällä ei todellakaan availla ovia ja täällä jää asemalle, kun kukaan ei viitsi auttaa nostamaan rattaita junaan, vaikka pyydän. :(

... että uusilla alueilla asuu nyt nuoria ja kiireisiä ihmisiä - mutta monet heistä vamasti jäävät asumaan niihin rakentamiinsa taloihin - ja tavallaan koko naapurusto elää samaa elämänvaihetta.



Asuin opiskeluaikana oktaloalueella, joka oli rakennettu 70-luvulla. Nyt siellä asuvat ihmiset olivat jotain 70-80 -vuotiaita eläkeläisiä ja olivat asuneet siis taloissansa 30 vuotta. Tunsivat naapuristonsa hyvin ja alueen yhteishenki oli jotenkin hellyttävän kotoisa.



Uskompa että tästä meidän uudesta oktaloalueesta tulee joskus vuosikymmenten päästä yhtä kotoisa ja ihana...

Ja pois ei enää lähdetä :) Syyt hyvin samantyyppisiä kuin teillä muillakin.

:)



Mutta erotuksena, täällä on myös lähellä ne leikkipuistot, palvelut, ja metrot ja bussit ja ratikat, ja myös ne huumeruiskut, siellä ostarien kulmilla jne. toki vain.

Itse en tunne juurikaan noita kehyskuntia...



t. Helsingissä kerrostalossa onnellisesti asuva

mekin muutettiin pari vuotta sitten kehä 3:n reunaan ja viihdyttiin siellä (minä "viihdyin") 7 kk, sitten takas kerrostaloon. En vaan kestänyt sitä pientaloalueen elämää tai elämättömyyttä.

Nyt asutaan suht laidalla kaupunkia, siis Helsinkiä ja oikeastaan en halua muualle muuttaa kuin keskustaan takaisin.

Täällä on ahdistavaa ja ihmiset on ahdasmielisiä. Keskustassa on avoimempaa porukkaa, kaunista, hyvät liikenneyhteyden ja harrastusmahdollisuudet.

Tämä on vielä aika kaukana kaupungin keskustasta ja meillä on vain yksi auto, joten en paljoa pääse ihmisten ilmoille. Puistossa käy kyllä kotiäitejä. Kävelyllä on vähän tylsä käydä ja katsella näitä samalla tavalla tehtyjä pihoja ja taloja. Kyseessä uusi asuinalue. Vanhoissa kaupunginosissa on vähän eri tunnelma...

Lisäksi ahdistaa iso talovelka, mutta myydäkään ei kannata taantumassa. Haluan takaisin Helsinkiin!!!

Tämä on vielä aika kaukana kaupungin keskustasta ja meillä on vain yksi auto, joten en paljoa pääse ihmisten ilmoille. Puistossa käy kyllä kotiäitejä. Kävelyllä on vähän tylsä käydä ja katsella näitä samalla tavalla tehtyjä pihoja ja taloja. Kyseessä uusi asuinalue. Vanhoissa kaupunginosissa on vähän eri tunnelma...

meillä muutto ajankohtainen ja monenlaisia alueita katseltu sillä silmällä. Mikähän noissa pientalolähiöissä oikein on kun monessa eri kaupungissa ovat niin samanoloisia ja minulle ainakin hyvin luotaantyöntäviä.