Uuden asuinalueen ilmapiiri ahdistaa
En olisi ikinä uskonut, miten iso ero voi olla ilmapiirissä kohtuullisen hyvämaineisen (ei ongelmalähiö, mutta ei huippukalliskaan alue) helsinkiläisen kerrostalolähiön ja eteläsuomalaisen pikkukaupungin pientalotaajaman välillä. Me muutettiin pari vuotta sitten jälkimmäiseen ja on alkanut kaduttaa. Täällä uudella alueella kaikki perheet tuntuvat nököttävän omissa oloissaan, esim. leikkipuisto on olemassa, mutta siellä ei käy juuri ketään. Ne vähät ihmiset, joihin ollaan täällä tutustuttu, tuntuvat olevan todella materialistisia arvoiltaan - puheenaiheet rajoittuvat uuteen autoon, naapurin uuteen autoon, taulutelkkariin jne. Suoraan sanottuna täällä tuntuu asuvan varsin varakkaita, mutta varsin tyhmiä ja hyvin tylsiä ihmisiä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia?
Kommentit (35)
Mä en pidä niitä esteettisesti nätteinä ja tuntuu että siellä on monta vuotta kaikki niin keskeneräisen näköistä. Vuosaaren Omenamäki, tai mitä niitä nyt on?
Tämä olisi minustakin ihan hyvä kysymys esitetäväksi kaupunkien kaavoittajille, että mikä se syy on, että niitä sääntöjä asetetaan. Ne on siis ihan oikeasti olemassa myös itse rakentaville. Ohjeet voi olla esim. punainen tiilikatto, tien vasemmalla puolella valkotiilitalot, oikealla punatiili. Mitään poikkeuksia ei sallita. Talomallitkin pitää hyväksyttää. Samoin on ohjeet, mitä puita ja pensaita saa käyttää ja mitä ei. Mikä siinä on niin hienoa, että kaikkien pihojen ja talojen pitää olla toistensa kopioita.
Muuten en osaa tuota nurkkakuntaisuutta kommentoida, ihme touhua. Jos niillä on niin suuret lainat, että ne ei pysty enää ajattelemaan muuta kuin rahaa ja työpäivän päätteeksi niin väsyneitä, että omaa sohvaa kauemmaksi jääkaapilta ei voi lähteä.
Jotenkin niin erilainen käsitys ihanneelämästä kuin mulla. En haluaisi olla riippuvainen autosta, yleensä näillä alueilla perheillä PAKKO olla kaksi autoa. Jotenkin kolkon oloista porukkaa asuu näillä alueilla, rahaa on muttei kovasti sivistystä.
Siis ainakin kaupungin vuokratonteilla(en tiedä omistustonteista) olen kuullut, että täytyy olla esim.samanväriset katot ja suunnilleen samanväriset talot ym. ja tätä en ymmärrä! Miksi ne ei saisi olla erilaiset?
Jossain vaiheessa (esim. 80-luvulla) kaava sääti kaikkea mahdollista talojen väristä ja sijoituksesta tontilla katon harjakulmaan asti. Tulos oli juuri sellaista tylsää peltoa, jolla nököttää suorassa rivissä samannäköisiä taloja.
Vällillä (90-luku) sai rakentaa mitä halusi ja sittten onkin alueita, joilla talojen värit vaihtelevat sateenkaaren väreissä ja on vaikka minkälaista tornia ja vinkkeliä, kattotyyppiä ja kerrosten määrää jne jne. Sekään ei ole ihan esteettisin ratkaisu, vaikka vähiten tylsä varmaan.
Jotenkin niin erilainen käsitys ihanneelämästä kuin mulla. En haluaisi olla riippuvainen autosta, yleensä näillä alueilla perheillä PAKKO olla kaksi autoa. Jotenkin kolkon oloista porukkaa asuu näillä alueilla, rahaa on muttei kovasti sivistystä.
En mä vaan tiedä, pitäsi tuntea ihmisiä aika paljon ennenkuin voi noin lähteä sanomaan.
Itse en asu enkä muuttaisi tollaseen uuteen paikkaan, vanhemmat talot ja asuinalueet viehättää enemmän.
Olen itse asunut tuollaisessa paikassa lapsuuteni ja ihanat muistot jäi. Kerrostalolähiöt, olkoonkin hyvämaineisia, ahdistaa. Mulle oma piha, koulujen läheisyys, kauniit maisemat yms. on todella tärkeitä. Niitä löytyy etenkin vähän vanhemmista alueista, joissa oli vielä isot pihat ja omaa rauhaakin, muttei sitten enää niinkään leikkikavereita lapsille, mikä on noiden uusien alueiden ehdoton plussa.
Tunnen tuskasi! Me tehtiin sama "virhe" muutamia vuosia sitten. Muutettiin Hesasta vähän kauemmas ja koin ihan ton saman. Yritin itsekin "järjestää" jotain häppeninkiä, mutta eivät kiinnostuneet. Ja puheenaiheet oli just tota luokkaa. Me muuttettiin takas kaupunkiin 2 vuotta sitten ja ollaan taas ONNELLISIA koko perhe. Nyt on kyllä aika huono aika kämpää myydä... Tsemppiä sulle!
Sitähän tässä ihmetellään miksi nämä uudet alueet niin ankeita, varsinkin puutarhat: pieniä ja ainoat puut ja pensaat polvenkorkuisia. Sori ei viehätä mun silmää.
lääke joukkokakkimisesta, parantaisi naapurihenkeä varmaan. Uskaltaisko ehdotaa?
Eivät ihmiset täällä tylsiä ole, mutta aistin kaksi ikävää asiaa:
1) Materia, hienot puitteet ja kalliit harrastukset ovat tärkeitä
2) Lapset saavat mennä ja tulla miten lystäävät, aikuisilla ei ole näköjään heille aikaa
Etenkin jälkimmäinen kohta surettaa minua. Aiempi asuinalueemme oli tavisten kerrostalolähiö, ja siellä oli paljon välittömämpi ja "aidompi" tunnelma kuin täällä. Tämän alueen kiitokseksi on tosin sanottava, että täällä ei varsinaista häiriökäyttäytymistä ole tullut vastaan koskaan. Entisellä alueella asui paljon opiskelijoita, jotka järjestivät reippaita bileitä.
Itse muutimme ap:n kuvailemalle alueelle vuosi sitten. Välillä on ahdistanut ap:n mainitsemien seikkojen vuoksi, eli tässä miinuksia:
- Kovin on erihenkistä porukkaa nämä naapurit. Rahan perässä juostaan ja statussymboleita kytätään.
- Lähialueen talot ovat tylsiä perinnetaloja tai rumia 2000-luvun virityksiä.
- Palvelut ovat matkan päässä.
Kuitenkin viihdymme kohtuu hyvin. Syitä eli plussia:
- Lapsille löytyy joka päivä puistosta leikkiseuraa, mikä on kotihoitolaisille todella tärkeää.
- Alue on rauhallinen ja TURVALLINEN. Puistosta ei löydy koskaan huumeneuloja eikä kadulla pörrää deekuja.
- Kiitos tarkan kaavoituksen, kaupunki on jättänyt lähiöömme paljon "metsää" eli puustosuikaleita, jotka maisemoivat aluetta mukavasti. Näyttää vehreältä talvellakin, eli koko alue ei ole vain tontteja.
- Kouluun pääsee pyörätietä myöten, eikä liikennettä ole paljon.
Eli ainakin tässä pikkulapsielämänvaiheessa ihan kelpo asuinalue.
Välillä ahdistaa ja rankasti... haluasin takaisin Helsinkiin. Mutta sitten kouluikäisten lasten suusta: Eihän ikinä muuteta pois täältä, tämä on paras paikka asua jne. Tosiasia on, että uusille omakotitaloalueille muuttaa juuri lapsiperheitä. Tämä taas tarkoittaa sitä,että lapsille nämä ovat ns.unelma-alueita. Tuota jonkun vastaajan kommenttia siitä,ettei lapsista huolehdita en voi kyllä mitenkään allekirjoittaa. Päinvastoin, lapset ovat kaikillle se elämän keskipiste. Suurin osa varmaan muuttaa juuri omakotitaloalueelle lasten takia. Mihin se lapsista välittäminen katoaisi.
Me muutettiin kehyskunnan just tuollaisesta paikasta omakotitalosta rivariin Espoon hyvälle alueelle. Vanha alue, täällä on paljon palveluja ja kävellen ja julkisella liikenteellä pääsee. Lapsiperheitäkin asuu ja perhepalvelut muutenkin hyvät. Minusta on kiva, että on eri ikäistäkin porukkaa. Rivarissa on hyvä yhteisöllinen henki ja naapureiden kanssa ollaan yhdessä omalla leikkipihalla.
väreistä ja kattojen kulmasta alkaen. Täällä Espoossa on ainakin vanhat rintamamiestaloalueet halottu kirvesvarsitonteiksi. Vanha harmonia on tiessään. Mielestäni uudet alueet ovat siinä mielessä kauniimpia, että talot ovat suhteessa tonttiin jotenkin ja talot keskenään samanhenkisiä. Täällä meilläpäin on vanhat puutalot ja upouudet kivitalot vieretysten ja sikinsokin. Näyttää karmealta.
Siis ainakin kaupungin vuokratonteilla(en tiedä omistustonteista) olen kuullut, että täytyy olla esim.samanväriset katot ja suunnilleen samanväriset talot ym. ja tätä en ymmärrä! Miksi ne ei saisi olla erilaiset?
Asutaan norjassa ja täällä on mukava ajellaa kattelemassa taloja ja pihoja kun lähes kaikki on erilaisia.
Aina kun ajelemme suomessa uusilla/lähes uusilla asuinalueilla ei ne oikein houkuttavan näköisiä ole,valitettavasti.