Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden lapsella ei ole ollenkaan mummia? Mites te selviätte? Miten vaikuttaa elämään?
24.03.2009 |
Meillä lapsen molemmat mummot kuolleet nuorina. Toisen lapsi ennätti nähdä, mutta en usko, että muistaa, toinen kuoli kauan ennen lapsen syntymää. Lapsi nyt 3,5-v ja mummit kovin tärkeä asia elämässä. Lähes päivittäin pitää kertoa miten ovat kuolleet ja ovat taivaassa. Tänään taas autossa tyttö yhtäkkiä kiljaisi takapenkiltä "mummi kato mulla on lakritsia" ja selitti sitten nähneensä mummin pilven reunalla ja vilkutteli ikkunasta... Sydäntä raastaa tuo mummittomuus, nytkin ihan itkettää :'(. Kauanko tätä mummi-juttua jatkuu? Puolisen vuotta on ollut jo pinnalla. Ja miten tähän pitäisi suhtautua että sekä itse, että lapsi täysjärkisinä selviytyy?
.
Kommentit (10)
Meillä sekä isä että äiti hoitaa lapsia kotona. Ei ole koskaan ollut mummoja, eivätkä lapset ole niiden perään kysellyt. Vanhukset on rasittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ajaa meillä saman asian. Edesmenneen äitini lapseton sisar on meidän ylivoimaisesti tärkein tukiverkkomme.
meillä on vain 1mummi, toinen kuollut. Lapsi puhuu myös usein että näkee mummin taivaan reunalla, laulaa sinne ja vilkuttelee..ja ai että se koskee sydämeen.. Meillä 1mummi asuu 10km päässä, mutta elää omaa elämäänsä.näkee lapseni n.3xvuodessa, ja että mua kyrsii.
Olenkin miettinyt mll:n varamummo palvelua.. lapi ihmettelee miksi muita mummit hakee päiväkodista yms, eikä häntä ikinä. :(
Toinen, eli siis minun äitini kuoli muutama vuosi sitten. Meilläkin lapsi välillä juttelee ja vilkuttelee Mummolle, joka hänen mielestään on tähtenä taivaalla. Parin vuoden ajan kuoleman jälkeen meillä leikittiin usein legomummolla, joka aina oli kipeänä sängyssä. Nyt se alkaa kyllä jo unohtua, huomaa että lapsen (joka oli siis 2v11kk Mummon kuollessa) mielessä alkaa muistot aikalailla haalistua ja olla vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellä toinen mummi oli kuollut ennen kuin synnyin, toinen, jota käytiin katsomassa kauempana n. kerran vuodessa (oli antanut äitini kasvattilapseksi, eli ei äitinikään häntä niin kovin tuntenut) sairaalassa/ hoitokodissa kuoli kun olin 11 ja ihan normaali musta tuli...
Omaa äitiäni lapset ei ole nähneet (kuoli ennen kuin syntyivät) ja toinen mummi onkin sitten ahkera lapsenvahti :-), mutta rakas ukki kuoli reilu vuosi sitten ja ukista puhutaan paljon ja lapset muistelee ukkia ja mitä ukin kanssa tehtiin ja se on ihan luonnollista ja mukavaa... en nyt siis oikein osaa vastata, mutta rakkaasta ihmisestä puhuminen on tärkeää, mutta kyllä sitä mummin tai ukin fyysistä läsnäoloa ilman pärjää ihan hyvin.
Kun mä olin pieni, suurimmalla osalla kavereista oli vain yksi mummo tai ei yhtään. Yhdessä perheessä oli myös isomummo, ja muistan ihmetelleeni, että miten se on edes mahdollista! :)
Ensinnäkin ap, kolme-viisivuotiailla on tapana puhua kuolemasta ja kuolleista, koska ovat ensimmäistä kertaa ymmärtäneet sellaisen asian olemassaolon. Toisekseen, lapset sopeutuvat kauhean hyvin vallitseviin olosuhteisiin. Sunkin lapsesi oppii pitämään sitä normaalina asiantilana, että hänellä ei ole isovanhempia. Nuo varamummojutut on tietysti hieno keksintö, jos haluat lapsellesi sukupolvien välistä seurustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ukkiansa lapset tapaavat mielelllään ja säännöllisesti. Ukki lukee heille satuja ja vie pulkkamäkeen. Toinen ukki on alkoholisti, joten siitä ei ole hoitoapua.
Aina jos ehdotetaan kyläilyä niin sanovat, että vanhana sitä haluaa omaa rauhaa.
Kun mä olin pieni, suurimmalla osalla kavereista oli vain yksi mummo tai ei yhtään. Yhdessä perheessä oli myös isomummo, ja muistan ihmetelleeni, että miten se on edes mahdollista! :).
Mummin omasta tahdosta. Haluaa elää omaa elämäänsä, siihen ei lapsenlapsi mahdu. Asumme parin kilometrin säteellä toisistamme, mutta viime kesänä pistin välit kokonaan pois. Koin paremmaksi, että lapsi "unohtaa" koko mummin, kuin että odottelee puoli vuotta, josko mummi viitsisi tulla katsomaan...