Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ratsastusta harrastavat tai aiheesta muuten tietävät.
24.03.2009 |
Neuvoisitteko minulle, miten rohkaista hieman arkaa tyttöäni jatkamaan ratsastusharrastustaan. 12-vuotias tyttäreni on käynyt säännöllisesti ratsastustunneille lähes kolmen vuoden ajan. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Hän on tykännyt poneista ja opetuksesta ja eläinrakkaana viihtynyt hyvin tallilla. Nyt kuitenkin on tullut mutkia matkaan. Vajaan kahden kuukauden ajan hän on valitellut, ettei osaa tehdä oikein, mitä opettaja käskee, ei saa ponia tottelemaan opettajan neuvoista ja ohjeista huolimatta. Tämä rassaa häntä kovasti, kun hän kokee joka tunti epäonnistuvansa ja olevansa huonoin ryhmässään. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että hän harkitsee vakavasti ratsastustuntien lopettamista, koska ei kuulema osaa tunneilla mitään.
Ehdotin, että juttelisin asiasta ratsastuksen opettajan kanssa, mutta sitä ei tyttäreni missään nimessä halua. Hän sanoo joutuvansa silloin opettajan silmätikuksi. Opettajassa sinällään ei kuulema ole mitään vikaa, vaan tyttö syyttää koko ajan itseään. Hän on niin surkea ja huono, eikä osaa mitään. Tämä raastaa äidin sydäntä.
Itse en ole koskaan ratsastanut ja hevosten maailma on muutenkin aika vieras. Muista eläimistä tiedän kuitenkin, että eläimet vaistoavat hoitajan ja tässä tapauksessa ratsastajan epävarmuuden ja jännityksen ja hermostuvat siitä. Tätä tyttäreni itsekin epäilee. Miten hän saisi ratsastustunneille lisää itseluottamusta ja rohkeutta. En haluaisi, että harrastus loppuu näin kurjalla tavalla, mutta en tietenkään pakota häntä jatkamaan. Miten osaisin häntä oikein tsempata?
Kommentit (5)
eli siinä on ongelma numero yksi. Lapsesi tarvitsee siis "juntturan", joka vaan menna tallustaa eikä paljoa pohdi sitä, kuka selässä istuu. Sellasiakin heppoja on, ja ovat usein siitä vanhimmasta päästä. Itselle tuli mieleen kyllä se että ehkei suuri ryhmä ole aralle lapselle se paras paikka opetella ratsastusta - tuossa tilanteessa.
Mitä jos annat lapsen vaan lopettaa ratsastuksen mutta kysyt häneltä, menisikö hän kesällä kivalle ratsastusleirille? Niissä yleensä motivaatio kasvaa, koska ovat maailman kivoimpia juttuja pikkutytöille :) Sisä-Suomessa on todella ihania leiripaikkoja; talleja, joissa on sekä hevosia että poneja, saa hoitaa itse leirin ajan kivaa pollea jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa ratsastaja on innoissaan kun saa hevosen pysähtymään joten kuten... myöhemmin tavoitteet ovatkin jo paljon korkeammalla.
Voisiko lapsesi kohdalla kyse olla siitä, että on jo oppinut paljon mutta huomannut että oppimista on vielä hurjan paljon enemmän.
Joskus on kiva päästä irroittelemaan tavallisen tuntiratsastuksen sijaan esim. islanninhevosten kanssa maastoon tai hakeutua hevoskerhoon oppimaan enemmän hevosten hoidosta. Miten olisi ensi kesänä ratsastusleiri...tiivis paketti auttaa monesti kehittymään lyhyessä ajassa huomasti.
Itse aikuisratsastajana tiedän, että ratsastus on palkitsevaa, mutta vaatii paneutumista, että pääsee asioissa eteenpäin.
Kuulostaa niin tutulta!
Mäkin kävin vuosia samalla koululla ja jatkuvasti tuli kuraa niskaan. Maastossa piti mennä hevosilla jotka olivat siihen tottumattomia. Kentällä hienoista puitteista huolimatta oli aivan ala-arvoisia luuskia. Ihan sama vaikka hevosen selkään olisi laitettu perunasäkki samat kuviot olisi tehnyt kuitenkin. Pidin aina opettajan puheisiin uskoen omana vikanani että olin niin huono.
Pääsin leirille ihan eri talliin. Se oli mahtava kokemus! Hevoset oli aivan eri luokkaa, opetus todella tasokasta ja yksilökeskeistä ja ennen kaikkea tallissa ei hengaillut hoitajienklaania tyrannisoimassa tuntilaisia.
Opin viikossa aivan valtavasti ja kehityin harppauksin. Harmitti mennä vanhalle koululle takaisin jossa sama kurimus taas jatkui. Onneksi sain viitenä vuotena peräkkäin käydä leirillä tässä tasokkaamassa tallissa.
Jos haluaa oppia ratsastamaan niin kannattaa valita koulunsa todella tarkkaan jos haluaa vain käydä ratsastelemassa niin ei kai sillä konilla ja opettajilla niin väliä.
Käytä tyttö vaikka parina tuntina jollain muulla koululla ja kokeilkaa onko mitään eroa.
Tyttöni onkin menossa ensi kesänä maaseudulle neljän päivän ratsastusleirille hyvän kaverinsa kanssa. Toivon kovasti, että sieltä tulisi lisää "potkua" ja itseluottamusta ratsastustunneille. Ponikerhoakin olemme harkinneet, se ei vaan ole tällä hetkellä sopinut aikatauluihimme. Ehkäpä ensi syksynä. Kiitollisin terveisin ap.
Alue: Aihe vapaa
Saattaisiko olla että tytölle on sattunut hieman hankalampi hevonen toisinaan ja tuntuu että se ei tottele ja tyttö ei siksi osaa muka mitään. Osa tuntihevosista on todella itsepäisiä kun joutuvat kestämään selässään niin aloittelijoita kuin kokeneempiakin. Ehkä opettaja voisi antaa tytölle tunneille jonkin tunnetusti kiltin ja tottelevaisen hevosen että saisi itseluottamuksensa takaisin. Ja toisaalta kolmen vuoden ratsastuksen jälkeen osaa kyllä jo melko hyvin asioita ja ehkä opettajakin alkaa sitä pikkuhiljaa oppilailta vaatimaan. Tai onko mahdollista että tyttö menisi hetkeksi takaisin kokemattomampien ratsastajien tunneille, jos kerta tuntee ettei osaa mitään.