Miksi moku- perheissä on lapsilla lähes aina ulkamaalainen nimi, jos ISÄ on ulkomaalainen??

Minulla ei olisi lainkaan vierasperäistä nimeä vastaan. Olisin halunnut ihan kantasuomalaisille lapsilleni " venäläiset" nimet, mutta mieheni vieroksui, joten valitsimme sitten muuten vaan " oudot" :D

mikko matti tai pertti?

Ihan sama kummin päin vain asiaa katsoo.

Mieheni turkkilainen ja meidän lapsilla on ihan suomalaiset nimet käytössä. Molemmilla myös turkkilaiset nimet, joita isä sekä Turkin sukulaiset käyttävät. Ei ole lapset seonneet tästä tiedoksi epäilijöille, ikää jo yli 10 vuotta heillä.



Joillekin tärkeä korostaa sitä toista identiteettiä kun Suomessa asutaan. Ovathan lapset puoliksi muualta, tausta tärkeä tietää.

tapana antaa sukunsa nimiä, meillä Suomessa nimi on vaan nimi, mutta monissa kulttuureissa nimi tarkoittaa jotain, sillä on tärkeä merkitys. Oman poikamme nimi ei ole kummankaan kulttuurista, muuten vain kansainvälinen niin että passaa molemmissa maissa. Toinen nimi on miehen isopapan ja mieheni perheelle oli kunnia-asia että jatkamme vanhaa nimeä suvussa.



Suomalaiset ei kunnioita sukujuuriaan, nimeään tms niin paljon kuin muualla maailmassa.

Esim. turkkilaisen ja suomalaisen lapsi voisi Wojchie tai Lech.

ja toiset nimet ovat sitten muunmaalaiset. Tämä siksi että asumme suomessa niin halusimme suomalaiset nimet ja toiset nimet sitten toisesta kulttuurista siksi että on mukana pala sitäkin.

Tämä johtuu varmaan siitä, että suomineidot ihannoi ja pitää fiininä kaikkea ulkomaalaista.

Itse on pistänyt silmään tämmöinen, että suomalaiset naiset(joilla tavis suomenkielinen sukunimi) ja jotka naivat suomenruotsalaisen/ruotsalaisen miehen, ottavat aina miehen sukunimen, mutta jos naisella itsellään erikoisempi sukunimi hän ottaa molemmat.

Sama juttu, jos heille syntyy lapsi on sillä aina ruotsinkielinen nimi/nimet...



Sitten taas jos nainen suomenruotsalainen/ruotsalainen ja mies suomalainen, lapsi saa tavis suomalaisen nimen.

halusimme lapsellemme nimen, joka on helppo ääntää molemmissa maissa. Nimi ei ole varsinaisesti suomalainen eikä saksalainen, mutta sointuu mukavasti molempikielisten puheen sekaan.

Omassa tuttavapiirissä ne joilla on ulkomainen mies ovat antaneet lapsille ulkomaisia nimiä. Ne joilla on ulkomainen vaimo ovat antaneet suomalaisia tai molempien kieliin sopivia nimiä (tyyliin Julia).

Toisina niminä on sitten minun suvussani kiertävät toiset nimet.



Meistä on tärkeää, että isän kulttuuri näkyy vähän enemmän lasten elämässä, edes nimessä, Suomessa kun kuitenkin asutaan enimmäkseen ja isän kieli/kulttuuri jää muuten väkisinkin pienemmälle. Nämä " ulkkisnimet" ovat kauniita myös minun mielestäni, ne tarkoittavat jotakin (kuten myös jotkut suom. nimet) ja olemme yrittäneet valita ne niin, etteivät ne ole älyttömän vaikeita suomalaisillekaan. Nämä nimet sopivat myös yhteiseen sukunimeemme paremmin kuin suomalaiset.

nimeksi toki tulisi Aino ja pojan nimeksi joku vastaava. Ehkä Ilmari.



Mutta kun asumme Suomessa ja koko ympäröivä kulttuuri on suomalainen - ja lapsen äidinkieli suomi, niin ihan hyvin voidaan sitten antaa lapselle etunimi miehen kulttuurista.



Olisko muuten niin, että arabinimet vain pomppaavat niin esille? Jos suomalais-brittityttö on Anne ja poika Jack/John, siihen (nimeen) ei ehkä kiinnitä niin huomiota... Joku Esra ja Karim pomppaavat aina silmiin, kun ne ovat " toisenlaiseen kulttuuriin" kuuluvia.

Vierailija:

Tämä johtuu varmaan siitä, että suomineidot ihannoi ja pitää fiininä kaikkea ulkomaalaista.

Itse on pistänyt silmään tämmöinen, että suomalaiset naiset(joilla tavis suomenkielinen sukunimi) ja jotka naivat suomenruotsalaisen/ruotsalaisen miehen, ottavat aina miehen sukunimen, mutta jos naisella itsellään erikoisempi sukunimi hän ottaa molemmat.

Sama juttu, jos heille syntyy lapsi on sillä aina ruotsinkielinen nimi/nimet...

Sitten taas jos nainen suomenruotsalainen/ruotsalainen ja mies suomalainen, lapsi saa tavis suomalaisen nimen.

Kai se on kulttuuria sekin?

Eli halutaan korostaa sitä isän kulttuuria lasten nimissä ja kotielämässä, koska muuten eletään keskellä suomalaista kulttuuria. Se on tavallaan aivan ymmärrettävää. Kyllä jokaisen ihmisen tulee saada pitää palanen omaa kulttuuriaan ja omia tapojaan vaikka ei asukaan kotimaassaan, tämä koskee siis niitä isiä. Se on erittäin tärkeä identiteettikysymys.



Toisaalta joskus nämä kyllä menevät ihan yli ja ihmettelen kovasti. Olen sosiaalityöntekijä, ja itse edustan kantaa että maassa täytyy toimia maan tavalla ainakin niissä kysymyksissä, jotka aiheuttavat kitkaa ja varsinkin niissä joissa tulevat lain rajat vastaan. Kuitenkin se oma identiteetti täytyy saada säilyttää. Vaikeaksi asia menee, jos esim. somalit asuvat samoissa taloissa samoissa kaupunginosissa, seurustelevat vain toisten somalien kanssa, elävät omassa kulttuurissaan toisen kulttuurin keskellä. Siinä ei ole luvassa kulttuurien kohtaaminen vaan törmäys. Toisaalta en ole sitäkään mieltä, että maahanmuuttajat pitäisi sitten sirotella sinne tänne, täysin juurettomina ja yksin. Tämä on todella vaikea kysymys, johon ei liene oikeaa vastausta.



Eräs ystäväni on naimisissa afrikkalaisen miehen kanssa, ja kyllä kieltämättä joskus ihmettelen hänen ratkaisujaan. Tämä ennen todella vahva suomalainen nainen on kääntynyt islamin uskoon, palmikoi hiuksensa afrikkalaiseen tyyliin, pukeutuukin paljon afrikkalaisiin asuihin, laittaa nykyään vain miehensä kotimaan ruokakulttuuriin kuuluvaa ruokaa... Lapsilla on tietenkin afrikkalaiset nimet, mitä sinänsä en pidä erikoisimpana juttuna tässä yhtälössä. Ja paljon pieniä juttuja joita en jaksa tässä selittää.

Lisäksi tykkään joidenkin kankaiden väreistä, kuoseista ja materiaaleista. Musiikissa fiilistelen rumpuja. On myös esim. aasialaisia ruokakulttuureita, joista imen vaikutteita kotiruokaamme. Yritän saavuttaa elämässäni tiettyä " slaavilaista" dramaattisuutta. Katson amerikkalaisia viihde-ohjelmia. Kuuntelen musiikkia useilla erikielillä ja monesta genrestä. Ihannoin tiettyjä aasiasta kumpuavia maailmankatsomuksia ja niiden pelkistynyttä hyvän elämän käsitettä. Toinen lasteni nimistä on " keksitty" ja toinen on Aino- tuo suomalainen helmi :D



Miksi ei saisi imeä vaikutteita muualta?

ulkomaalainen. Lapsilla isän sukunimi ja suomalaiset/suomenruotsalaiset/kansainväliset etunimet, ja lasten äidinkieli on ruotsi joten en todellakaan antaisi nimeksi mitään täysin suomalaista Pekkaa tmv.

Eli että ulkomaille muuttaneilla suomalaisilla kavereillani on suomalaisnimiset lapset, kun taas ulkomaalaisen puolison kanssa Suomessa asuvilla on vieraskieliset nimet lapsilla.



Olisikohan sillä jotain tekemistä sen kanssa, että kun toinen on poissa omasta kotimaastaan niin sen oloa halutaan tehdä kotoisammaksi antamalla lapsille " poissaolevan" maan nimet?

mahdollisimman kansainvälisiä ja suvaitsevaisia.



Meidän lapset menevät kansainväliseen kouluun ja käyvät englanninkielisen päiväkodin, toivottavasti säästyvät suomalaisilta vaikutteilta. Ujoudelta, puhumattomuudelta, ryyppäämiseltä. Näitä eivät ainkaan kotoa opi, joten näitä " tapoja" emme halua lapsille.



Comments?!

Mitenköhän aiot oikein kasvattaa lapsesi suvaitsevaisiksi kun ainakin sinusta paistaa tänne asti ennakkoluulosi suomalaisuudesta.

Vierailija:

mahdollisimman kansainvälisiä ja suvaitsevaisia.

Meidän lapset menevät kansainväliseen kouluun ja käyvät englanninkielisen päiväkodin, toivottavasti säästyvät suomalaisilta vaikutteilta. Ujoudelta, puhumattomuudelta, ryyppäämiseltä. Näitä eivät ainkaan kotoa opi, joten näitä " tapoja" emme halua lapsille.

Comments?!