Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole ainuttakaan ystävää.
23.03.2009 |
Ei todellaaan ketään kenelle soittaa tai mennä kylään! Olen todella huono solmimaan ihmissuhteita ja oikeastaan pelkään kontaktia vieraiden ihmisten kanssa. muita?
Kommentit (9)
En kyllä oikein usko, että joku ei uusia kavereita tahtoisi! Kyllähän kaverit ovat kumminkin elämän suola, onneksi mulla niitä on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kaikki asuvat kaukana tai ihan muussa maassa, joten ei ole ketään jonka kanssa kävisi yhtään missään. Hiekkalaatikkoseuraa on satunnaisesti, mutta eipä heidän kanssaan tehdä sitten mitään muuta.
Kavereita pahemmin kaipaa. Mutta kun ei ole sitä miestäkään. Vanhemmat kuolleet ja sisaruksetkaan eivät välitä pitää yhteyttä. Jos kuolisin tai halvaantuisin, minua ei löydettäisi ainakaan pariin kuukauteen.
ainoat kontaktini ovat kaupan kassa ja terapeutti. Yksi henkireikä on ollut kirjoittelu eräällä keskustelupalstalla, mutta siellä on tullut sen verran paskaa niskaan, olen kuulema yksinkertainen ja tyhmä.. Ei huvita enää kuunnella loukkauksia..
Enemmän ahdistaa, kun pitäis kyläillä tai lähteä johonkin heidän kanssaan. Olen yrittäny viimeiseen asti vältellä, mutta tulevat sitten meille jos ei minusta mitään kuulu. En kehtaa aina keksiä tekosyitä, tai suoraan sanoa etten halua vieraita. Olen selkästi erakkoluonne, täytyykin harkita tässä metsän keskelle mökkiin muuttamista...
Ainakin seurakunnat tällaista pyörittävät. Samalla kun auttaa yksinäistä vanhusta, saa itsekin seuraa!
Minulla on ystäviä laidasta laitaan ja vanhimmat heistä ovat jo yli 70-vuotiaita (esim. ex-mieheni äiti). On mukavaa jutella vanhoista ajoista ja saada itselleen lisää sydämen sivistystä ja näkökulmia elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vastaat ettet tarvikaan niin jatkokysymys: miksi sulla sitten ystäviä on?
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta tapaaminen pakkopullaa.
en kaipaa läheisitä ystäviä, ainoat joihin voi todella luottaa ovat mies ja
sukulaiset, tämän olen saanut oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ainoa ystävä. Kaikki vanhat kaverisuhteet katkenneet eikä enää tässä iässä (38) niitä ystävyyssuhteita enää noin vaan hankita. Silloin kun lapset oli pieniä, oli vielä joitakin lasten kavereiden äitejä, joiden kanssa kävi kävelyllä jne., mutta nekin vaan jääneet, kuka muuttanut minnekin ja joku aloittanut taas työt jne. Ei ole ketään ei :(. Olisi kiva joskus lähteä vaikka baarissa käymään, mutta kenes kanssa menet?
mutta mä en ystäviä kaipaa.
En jaksa sosiaalisia pakkoja, kyläilyjä enkä varsinkaan mitään "naisten iltoja".
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta tapaaminen pakkopullaa.