Minulla on ongelma...
Erosin vuosi sitten entisestä miehestäni (olimme yhdessä yli 15 vuotta), koska meillä meni todella huonosti pidemmän aikaa. Mies ei ollut onnellinen, ei enää rakastanut, eikä halunnut enää elää minun ja lasten kanssa. Itse ajattelin niin, ettei pidä luovuttaa liian herkästi, mutta lopulta totesin, etten pysty yksin pitämään liittoa kasassa ja luovutin.
Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Ex-mies löysi mm. itselleen uuden naisen, jonka kanssa meni yhteen varsin nopeasti eromme jälkeen. Ex-mies myös rakastui...
Nyt ex-mies kuitenkin pyrkii takaisin elämäämme, kun hänellä on sanojensa mukaan paha olo siitä, ettei näe lastensa kasvavan, eikä yrittännyt tehdä tarpeeksi korjatakseen liittoamme. Vuoden aikana tunteet siirtyivät tuohon uuteen naiseen, josta ex-miehellä eron käsittely kesken. Sanokaa ihmiset, onko mitään järkeä yrittää enää ex-miehen kanssa...? Itsellä on sydän ihan solmussa, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä! Jollain lailla sitä kaipaa sitä entistä elämää (jota ei kyllä sellaisenaan takaisin saa), mutta toisaalta olisin niin paljon helpompaa vain jatkaa eronneena.
Kommentit (9)
Vaikea, mieti mitä itse haluat, kestätkö jos eroatte uudelleen? Entä lapsi? Onko minkä ikäinen? Pystyttekö lämmittelemään suhdetta "salassa" lapselta, ja tuomaan sen julki vasta kun molemmat on varmoja mitä haluaa... Ei menisi lapsi sekaisin, jos äiti ja isä palaa yhteen ja heti taas eroaa.
Selvennykseksi: Ex-mies kaipaa takaisin, mutta samalla hän on tuonut esiin, ettei varsinaisesti ole tunteita mua kohtaan. Tunteita on tuohon uuteen naiseen, josta erosi sen takia, ettei kestänyt elää ilman lapsia ja ydinperhettä. Tää on se isoin kysymys, mihin mä en omasta päästä vastausta saa...
kohtaan, niin älä missään tapauksessa mene yhteen hänen kanssaan. Miten ne tunteet sitten taas syntyisivät, jos niitä ei ole ollut edellisen avioliittonne aikana eikä eron jälkeenkään. Onhan sinulla joku arvo ihmisenä ja naisena ja oikeus saada itsellesi rakkautta joltakulta muulta. Entä sitten, kun lapsenne kasvavat, olisiko taas eron aika miehen mielestä. Näköjään ei osaa suhteessa olla, kun on mämminyt uudenkin suhteen muka lasten kaipuullaan. Eikö hän voi lapsianne tavata riitävästi asumatta kanssanne?
Olen sitä häneltä kysynyt, että onko niitä tunteita ja hän vetoaa vain siihen, että on niin paha olla uudesta erosta ja siten välttelee kysymystä sanomalla, ettei tällä hetkellä osaa vastata...
sinulla on oikeus tulla oikeasti rakastetuksi, halutuksi, himotuksi, ihanaksi, olevaksi, ei olennoksi jonkun toisen naisen varjossa, ja sinä, vain sinä, voit elää omaa elämääsi, joten älä tuhlaa sitä jonkin sortin narsistisen epätietoilijan kanssa.
Jos miehellä ei ole tunteita sua kohtaan, niin miksi elää parisuhteessa?
Mun mielestä teidän pitää keksiä tilanteeeen muita ratkaisumalleja kuin yhteen muutto. Onko mielestäsi oikein lapsia kohtaan näyttää heille sellainen "parisuhde"malli? Sulla on yksi elämä, haluatko viettää sen onnettomana vailla vastakaikua tunteillesi? Mitä jos mies sitten myöhemmin taas ja taas toteaa, ettei hän tätä sittenkään halua?
Taidetaan viedä joo... Tuntuu todella kurjalta, sillä olin jo alkanut tottua uuteen elämään. Ja tuo yksi tulee sotkeen.
Mietin vain, että onko mitään järkeä yrittää "korjata välejä". Mutta taisin saada jo vastauksen.
Mä nyt en varsinaisesti silloin muutosta tilanteeseen halunnutkaan. Mä olin suht onnellinen parisuhteessamme. Ongelma oli ex-miehellä, joka nyt kaipaa takaisin.
Ap