Mun miehellä on paha ongelma, kauheat estot ja sitten raivoaa!!!!!! Lukekaa ja kommentoikaa, jooko?

Meillä kävi eilen eräs hyvänpäiväntuttu kylässä illalla ja mies oli tulossa töistä kotiin ja kävi kaupassakin matkalla ettei tarttis nähdä tätä tuttua. Tai ei mies häntä edes kunnolla tunne ja inhoaa jo tuntemattaankin!

Sitten tuo vierailu vain venyi ja mies istuu autossa parin kadun päässä ja soittaa mulle tasaisin väliajoin milloin vieras lähtee että vois tulla kotiin??!!!



Sitten lähtivät ja mies tuli kotiin kuin myrskyn merkki. Oli istunut autossa yli tunnin! Kysyin että miksi hitossa ei voi tulla kotiin ja painua vaikka nukkumaan jos ei uskalla edes moi:ta sanoa. Viddu että ottaa päästä tuollaiset estot!



Sai sitten lapset itkemään ja lopulta minutkin, kun harmitti niin paljon lasten puolesta! Ei edes käynyt sanomassa lapsille hyvää yötä vaikka hereillä olivat...

Sitten vielä syytti minua kun molemmilla lapsilla oli nenät ruvella, olivat päiväkodilla rymytessä kaatuneet tms peräkkäisinä päivinä, niin tuo oli siis minun vikani. Hmm... mielenkiintoista...



Mitä olette mieltä? Onko ketään jolla/jonka miehellä samanlaista? Eikä ole ensimmäinen kerta kun ei uskalla tulla kotiin jos näkee jonkun auton meidän pihassa!

Kannattaisi varmaan käydä lääkärillä. Paniikkihäiriö?

Hakekaahan apua. En itse suostuisi elämään tuollaista elämää, ellei mies suostuisi hakemaan apua itselleen.

siksi tulla kotiin, Tai sitten se on ihmispelkoinen mt-ongelmainen

heille aikaa. Työkaverit kuulemma riittää. On ollut aina hirveän ujo ja epäsosiaalinen, pakon edessä kyllä osaa tsempata ja on oikein hyvinkäyttäytyvä. Mutta sitten tuollaiset tilanteet hermostuttavat ja ei uskalla kohdata tiettyjä ihmisiä.



Vaikea ymmärtää koska itse olen tosi sosiaalinen ja tykkään tavat auusia ihmisiä.



Ei käy paljoa vieraita, yleensä ne parit samat tutut, joihin mies tottunut, mutta jos tällainen tilanne tulee, sillä menee paskat housuun.



ap

ap

Et sitten ketään muuta saanut?

Et sitten ketään muuta saanut?

että tämä on miehen ainoa huono puoli. Mutta mun tuolle päälle sattuu niin tuntuu että minkä helvetan idiootin sitä onkaan nainut!

ap

Minä jättäisin sen jo.

hänellä on ongelma tulla kotiin jos siellä on muita, pitääkö toisten perheessä elää vain miehen ehdoilla?

Minusta ei kuulosta mielenterveysongelmalta - ap:han sanoi miehen olleen aina samanlainen, epäsosiaalinen.



Enemmänkin kuulostaa aspergerin syndroomalta, siis lievältä sellaiselta. Aika monillakin miehillä on jonkinasteisia piirteitä as:sta, eikä tokikaan niitä diagnosoida, koska ovat niin lieviä. Eikä vaadi sen kummempia terapioita, mutta auttaa ymmärtämään miehen käytöstä.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Asperger



täällä on aikuisille tarkoitettu testi, joka tietenkin on vain osviittaa antava:



http://www.asperger.fi/testi.htm

Kyllähän sosiaalisista fobioista ja paniikkikohtauksista kärsii monikin, ja ne ovat SAIRAUKSIA, eivät miehen itsensä valitsemia tapoja vittuilla vaimolle.



Hieman tyhmästi mies kyllä käyttäytyy, jos ei ymmärrä, että vika on hänessä itsessään, ei sinussa tai sinun käytöksessäsi.



Monet saavat apua lääkkeistä. Minulla on taipumusta lievään sosiaaliseen fobiaan, ja varsinkin stressaavissa elämäntilanteissa ahdistun jo puhelimella soittamisesta, asioinnista KELAssa ja englannin puhumisesta :-) Apua olen saanut beetasalpaajista.

Tällä palstalla kehotetaan heivaamaan mies heti, jos on jotain parisuhdeongelmaa. OVatkohan kehottajat miettineet, mitä kaikkea se heivaaminen perheelle, eritoten lapsille, merkitsee? Ehkäpä kannattaisi sen sijaan tsempata, vaikka se vaikeaa onkin, ja koettaa kehittyä parina.

Minunkin mieheni on omasta mielestään ekstrovertti, mutta tietyissä tilanteissa valitettavasti yhtä käsittämättömän pöntösti käyttäytyvä kuin ap:n siippa. Hän on sosiaalinen huumorveikko tuttujen ihmisten kanssa, mutta kokee itsensä heti jotenkin uhatuksi, kun kylään tulee minun ei-suomalaisia ystäviäni. Se on raivostuttavaa, ja erittäin loukkaavaa ja tyhmää. Lapsetkin kun kasvavat, alkavat ihmetellä moista.

VAAN VAAN VAAN! Kehitystä on tapahtunut! Mies on saanut lisää varmuutta, ja viimeksi, kun sai raivarin ja oli jo lähdössä kotoa pois vierailun ajaksi, jäikin ja omaehtoisesti järjesti kaikille hyvän grilliaterian - ja ilmiselvästi nautti tilanteesta itsekin, kun oli voittanut omat estonsa. Hymyili vapautuneesti, tarjoili pastejaan ja koetti ymmärtää, vaikkei heillä yhteistä kieltä ollutkaan. Minunkin on erittäin sosiaalisena, koulutettuna ja kansainvälisenä ihmisenä todella vaikea ymmärtää näitä hänen kohtauksiaan, mutta jotain peikkoja hänellä lienee oman itsensä ja itsetuntonsa kanssa. On äärimmäisen rasittavaa käydä aika ajoin läpi nämä hänen sessionsa, mutta toisaalta, kun nyt näen, että sitkeä koulutus alkaa tehota, tunnen oloni huojentuneeksikin.

Ja kyllä, tämäkin miekko on ensiarvoisen mallikas perheenisä noin muuten. Hellä ja huumorintajuinen veitikka. Työssä hän on aktiivinen, oma-aloitteinen ja kantaaottava. Siksipä nämä hänen pelkokohtauksensa ovatkin aivan hassuja ja käsittämättömiä. Tietynlaisten sosiaalisten tilanteiden pelon ja onnettoman mustasukkaisuuden vuoksien sen sijaan olisi heittämässä kaikkea roviolle. IHmiset eroavat aivan liian helposti. Mikäli suhteessa ei ole suoranaista väkivaltaa, alkoholismia tai jatkuvia vaikeita mielenterveyshäiriöitä, kannattaa toki aina ensin koettaa sinnikkäästi pusertaa ja kehittää nykyistä parisuhdetta astetta paremmaksi.



Eli ap, ei kuin sitkeän tyynesti pidät yhteyttä ystäviisi, koetat olla menemättä miehen pönttöilyyn mukaan - ja satavarmasti vähä vähältä miehesikin alkaa kokea olonsa turvatummaksi ja rentoutuneemmaksi ko. tilanteissa. Tärkeää lienee, ettei vaatimalla vaadi miestä paikalle. Tulee, kun itse tuntee olonsa kypsäksi siihen. HÄnen estonsa eivät kuitenkaan saa estää sinua elämästä omaa sosiaalista elämääsi!



Voimia pattitilanteissa! Tiedän täsmälleen, miten turhauttavalta ja raivostuttavalta silloin tuntuu - vaan jos vain jaksat itse pysyä tyynen lujana, tulee suomalainen mieskin hissukseen leikkiin mukaan. Tai jos ei tule, tajuaa ainakin, että on aivan turhaa temppuilla sinulle noilla hetkillä, ettet lotkauta korvaasi moiselle (niinhän nuo penskatkin aina ryhtyvät riehumaan, kun äiti koettaa puhua puhelimessa! Enkä tarkoita, että aikuisen miehen typerä käytös oli verrattavissa tähän, vaan samasta ongelmasta lienee kyse - ja taustalla on jokin itsetunto-ongelma), kun on juuri tärkeämpääkin tekemistä.

Mikähän siinä muuten on, kun niin moni mies on kasvatettu tällaiseksi? Tosin entisessä elämässäni etelä-Euroopassa käyttäytyi silloinen (myös korkeastikoulutettu ja laajassa kaveripiirissään hauska huuliveikko) miekkoni aivan samoin. Eli ei liene pelkästään Suomi-poikien probleema...



Huh tätä elämää! Venäjäksi sanotaankin, ettei elämä ole niin helppoa, että vain pellon yli talsitaan... Vaan oppiihan tässä itsekin ja itsestäänkin koko ajan jotain uutta ja jännää.

kuulostaa sosiaalisten tilanteiden pelolta. Huvittavaa kun joka paikkaan joku aina ehdottaa as-diagnoosia.

En ole koskaan ajatellutkaan että mulla voisi olla joku tollanen vaan olen pitänyt itseäni suht normaalina. Mutta mulla on myös vaikeaa mennä valmiisiin tilanteisiin mukaan ja mielummin keksin vaikka mitä tekosyitä. En innoissani odota tapaavani uusia ihmisiä, meneväni suuriin sukujuhliin tai muutenkin kaikki minkä tapahtumia ei voi tietää etukäteen jännittää. En kuitenkaan ole arjessä kokenut että se mua haittaisi, ehkä esim. jonkun asian hoitaminen puhelimessa on inhottavaa etenkin jos siihen liittyy pelko että mokaan itteni jotenkin, lausun vaikka jonkun vierasperäisen sanan väärin tai en ymmärrä mitä luurin toisessa päässä oleva tarkoittaa. Hammaslääkäriin soitan kyllä ihan sujuvasti mutta sehän meneekin aina tutun kaavan mukaan.



Piti kuitenkin kommentoida ap:n viestiä että ymmärrän ettei miehesi voi mitään. Kiva ettet kuitenkaan yritä pakottaa sillä se saa lähes pakokauhun valtaan.

Tietenkään en tiedä, onko, mutta ap:n kannattaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa.

Asperger on nimenomaan sosiaalisten taitojen puutetta. Jos kyse on lievästä aspergerista, "as-piirteisestä", henkilö osaa kyllä toimia sosiaalisesti, mutta se vaatii niin hurjaa tsemppaamista, että hän sen vuoksi kartaa ko. tilanteita.

Eli sosiaalisten tilanteiden pelolla on syynsä. As voi selittää osan tällaisista tapauksista.

Ja korostan toistamiseen, etten ole ap:n miestä diagnosoimassa. Kunhan tässä heitellään eri mahdollisuuksia. Aspergeriin liittyy tietysti muunlaisiakin oireita kuin sosiaalinen arkuus.

kuulostaa sosiaalisten tilanteiden pelolta. Huvittavaa kun joka paikkaan joku aina ehdottaa as-diagnoosia.

kuin tuo sosiaalisten tilanteiden välttäminen, eli enpä usko että on as. Heillä on muitakin "outoja" piirteitä kuten rutiinien tärkeys ja kapeat kiinnostuksen kohteet.

että eikö tämmöisistä asioista puhuta ennen kuin mennään yhteen, muutetaan yhteen, perustetaan perhe jne. Ihan kuin paukastaisiin yhteen jonkun yhdenillan tutun kanssa ja tehdään muksut ja sit ihmetellään, kun toinen käyttäytyy ihan oudosti. Juttele sen miehes kans, sen kanssahan sä elät elämääsi ja yhdessähän tuollaisista asioista pitäisi puhua ja selvitellä miten toimitaan jatkossa, jottei tarvi tapella.

vai onko hän muuttunut ajan kanssa? Varmaanhan hän suuttuu siksi, että asia vaivaa ja kiusaa häntä itseäänkin. Onko hän myöntänyt ymmärtävänsä, että ongelma on hänessä ja että kannattaisi kenties hakea apua asiaan?

että ap:n miehellä ON myös muita outoja piirteitä. Ei ole yhtäkään kaveria, eikä koe sellaisia kaipaavansakaan.

Ja huom! Kolmannen kerran jo toistan, että aspergerista (siis diagnoosikynnyksen ylittävästä) ei välttämättä ole kyse, mutta asperger-piirteistä voi olla.

Mistä muuten tiedät, ettei ap:n miehellä voisi olla mm. kapeaa kiinnostuksen kohdetta ja ettei hän ole jossakin määrin tarkka rutiineista...?

Eiköhän anneta ap:n miettiä asiaa.

kuin tuo sosiaalisten tilanteiden välttäminen, eli enpä usko että on as. Heillä on muitakin "outoja" piirteitä kuten rutiinien tärkeys ja kapeat kiinnostuksen kohteet.