Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi minä en onnistu ystävystymään saksalaisten naisten kanssa?

Vierailija
19.03.2009 |

Jotakin minä ilmeisesti teen väärin. Mieheni on amerikkalainen ja minä olen suomalainen. Eivätkö he vain pidä suomalaisista?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saksalaisilla ei ole sisälukutaitoa (ei kyllä kovin monella muullakaan kansalaisuudella). Eivät siis osaa lukea, tulkita ja vastata esim. kirjeisiin, maileihin jne. Saattavat lukea läpi, mutta eivät sisäistä lukemaansa ja kun vastaavat, niin eivät tarkistele, mitä olet heiltä kysynyt ja vastaus saattaa olla ihan mitä sattuu.

Vierailija
2/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asutaan kumpikin Englannissa. En kyllä tunnista häntä noista kuvailuista, taitaa olla se poikkeuksellisen herttainen ja avoin ihminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

saksankielisten maiden kulttuureissa koulutuksella ja titteleillä on tosi iso merkitys.

Vierailija
4/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saat todennäköisesti taas kymmeniä vastauksia, joissa joku ulkomailla asuva palsta mama on hankkinut satojen bestisten piirin paikallisista, mutta kylmä fakta on se, että suomalaiset eivät ole ainoa nurkkakuntainen kansa maailmassa. Kuten jokainen oikeasti ulkomailla pitempään asunut tietää.

Vierailija
5/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitävät kyllä miehestäni mutta jostakin syystä eivät pidä minusta :(

Kyse on ihan saksalaisista tuttava pariskunnista. Mitä ihmettä minä teen väärin?

Yritän olla ystävällinen mutta en saa heihin mitään yhteyttä.

Esim. toinen näistä naisista tekee jatkuvasti oharit. Sanoo, että tavattaisiinko kaupungilla silloin ja silloin ja minä sanon, että juu olisi kiva. Sovimme ajan ja paikan ja kun minä menen sinne niin hän ei tulekaan. Tai tulee mutta myöhässä ja vasta kun olen soittanut ja kysynyt. :(

Toinen näistä naisista ei ole koskaan pyytänyt kahdenkeskisesti minnekään vaan aina pitää miehenikin olla mukana.

Ja esim. jos laitan sähköpostia niin eivät vastaa. Tyyliin: Maria laittaa ensin minulle postia, että mitä kuuluu ja minä kohteliaasti vastaan, että tätä ja tätä. Ja sitten kysyn vastavuoroisesti, että mitä hänelle kuuluu niin en saa koskaan vastausta takaisin.

Käyttäydynkö minä heidän mielestään jotenkin töykeästi? Onko meillä Jokin kulttuuriero?

Vierailija
6/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mut ilmeisesti koettiin jotenkin uhkana siellä, blondi kun olen.

Mutta muutama harva nainen viitsi tutustua ja he sanoivatkin suoraan kokevansa minut uhkana... miespuolisia ystäviä oli monia, monet heistä ovat vieläkin ystäviä.

Olen siis asunut Suomessa jo 10 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

MIehelläni ja näillä kaikilla tuttavillamme on yliopisto koulutus mutta minulla ei. Pitävätköhän he minua jotenkin kouluttamattomana pohjoisena barbaarina?

Vierailija
8/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

MIehelläni ja näillä kaikilla tuttavillamme on yliopisto koulutus mutta minulla ei. Pitävätköhän he minua jotenkin kouluttamattomana pohjoisena barbaarina?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

MIehelläni ja näillä kaikilla tuttavillamme on yliopisto koulutus mutta minulla ei. Pitävätköhän he minua jotenkin kouluttamattomana pohjoisena barbaarina?

Vierailija
10/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin saatat kyllä olla aika tylsä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinä vaan olet ulkomaalainen ja heillä on ennakkoluulot ihan niinkuin sinullakin

Vierailija
12/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina ei henkilokemiat vain osu yksiin, loytaisitko jonkun harrastuksen tms. ja sita kautta tutustuisit ihmisiin joiden kanssa sinulla olisi jotain yhteista? Ovatko nama naiset oikeasti sinusta kivoja ihmisia, vai ajatteletko etta teidan _pitaisi_ olla ystavia koska pariskuntinakin tapaatte toisianne?



Itse asuin Saksassa 3 vuotta eika se ystavien hankkiminen tosiaan helppoa ollut (etenkaan saksalaisten) vaikka miehenikin on saksalainen. Mutta eipa ole muuten Suomessakaan jos yritat aikuisena tutustua ihmisiin, suurimman osan lahipiiri on muodostunut jo kouluaikana. Kuten suomalaisistakin suurin osa, saksalaiset eivat yleensa ole kovia muuttamaan oman synnyinkaupunkinsa tms. ulkopuolelle, joten suurimmalla osalla on jo tallainen tiivis olemassaoleva ystavaverkosto ja motivaatio tutustua uusiin ihmisiin on vahainen.



Itselleni oli helpompi saada ystavia muista ulkomaalaisista (esim. kielikurssin kautta) kuin saksalaisista, ehka siksi etta hekin olivat sellaisessa elamantilanteessa etta etsivat uusia ystavia. Ekan saksalaisen ystavani sain kun jouduin sairaalaan esikoista odottaessa ja vietin viikon samassa huoneessa saksalaisen naisen kanssa. Siina ehti tutustua ja lasten kautta oli myos jotain yhteista. Opin myos sen viikon aikana huimasti saksaa, koska huonekaveri ei puhunut mitaan muuta. Myos tyopaikalla tutustuin saksalaisiin, vaikkakaan varsinaisia ystavia en sielta saanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saksassa koulutus määrää nokkimisjärjestyksen ja vanhemmat valitsevat lastensa ystävätkin näiden toisten lasten vanhempien titteleiden ja asemien perusteella. Saksalaiset eivät veljeile muuta kuin sellaisten kanssa, joista voi olla jotain hyötyä tai jotka ovat jotenkin ihailtavassa asemassa.



Ovat tarkkoja omasta alueestaan, kyttäävät, kadehtivat ja pelaavat omaan pussiiin. Kannattaa opetella se peli. Saitojakin ovat. Vinkuvat ja valittavat, että kun kaikki maksaa ja sitten ostavat 40 000e mersun..



Saksalaiset naiset ovat mustasukkaisia ja epäluuloisia. Siellä on harvinaista, että nainen on herttainen (niitäkin tietenkin on!!). Ylipäätänsä kaikilla tavoin hyvin traumaattinen kansa. Kadehtivat suomalaisia Pisa-menestyksestä, vaikka suomalaiset itse eivät koko hommasta niin perusta. Kadehtivat myös kaikkea hyvää mitä Suomessa on: päiväkodeista, kouluista, neuvoloista, vanhempainvapaista, hyvästä työpaikka hengestä jne. Siellähän edelleen on työpaikoilla herra-meininki. Ylempi arvoinen antaa auktoriteettinsa paistaa ja yhteistyö on tuntematon käsite.. Sitten sakut on pulassa kun tulevat Suomeen töihin eivätkä tajua, että täällä on pakko tehdä töitä muiden kanssa.



Saksassa täytyy käyttää kyynärpää taktiikkaa, on rentouttavaa olla Suomessa kun saa olla kiva ja ystävällinen, ilman että joku yrittää siitä hyötyä.

Vierailija
14/14 |
19.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

...yksi asia mika tuli mieleen viela on etta ainakaan oman kokemukseni mukaan saksalaiset naiset eivat ole samalla tavalla solidaarisia toisille naisille kuin pohjoismaalaiset naiset (ainakin joskus) ovat. Jopa nuortenkin naisten elaman keskipiste on yleensa se oma mies (tai miehet yleensa ;-)), eivatka he ehka niinkaan edes valita itsenaisista ystavyyssuhteista vaan heille riittavat sosiaaliset kontaktit pariskuntina.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme kaksi