Kehukaa lapsiperheen arjen ihanuutta.

että toiset ovat alkaneet varoitella vähän turhankin terävästi niistä huonoista puolista - ettei tule yllätyksenä. Todellisuus on kuitenkin se, että lapsen mukana koko elämänne muuttuu. Rakkaus saa ihan uuden merkityksen, rakkaus omaan lapseen ja perheeseen on jotain eläimellistä. Täysin erilaista, kuin muu rakkaus. Luten on sanottu, rakkaus toiseen ihmiseen laimenee jossain vaiheessa, rakkaus lapseen on ikuista alkuhuumaa. Se ei laimene. Toki välillä menee hermot, mutta hetikohta olet taas ihan sydän syrjälläsi siitä mitä x oppi, teki, sanoi tms.



Suhteenne miehesi kanssa tulee muuttumaan, toivottavasti hitsaannutte vielä tiukemmin yhteen. Näin on käynyt kohdallani ja minulla on vain hyvää sanottavaa lapsiperheen elämästä. Toki välillä on rankkaa, mutta elämä ilman perhettäni olisi hyvin tyhjää.



Joskus mietin, että mitä ennen oikein tein. Mitä ajattelin? Mitä tunsin? Kaikki aikaisempi tuntuu jotenkin laimealta, vaikka kaikenlaista on tullut tehtyä.



Onnea uudesta ihmisestä! Äidiksi tuleminen on elämäni tärkein ja ihanin asia, toivottavasti se on sitä myös sinulle! Uskon niin :)

ei ole valttamatta rankkaa! Mun lapset on olleet tosi helppoja ja hyvia nukkumaan. Jos on joskus vasyttanyt niin se on ollut itseaiheutettua esim. katsonut leffaa klo3 asti... Voi yhden kaden sormista laskea montako yota kumpikin on valvottanut ja siinakin taitaa olla mukana synnarilla vietetyt yot. Tassa kun kovin koitan miettia niin en silti keksi mika olisi ollut rankkaa! Lapseni ovat nyt 3.5v ja 1v.

odotukseen! Minäkin odotan kolmattani, joten kokemusta perhe-elämästä alkaa olla - enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta.



Tykkään tehdä asioita lasten kanssa ja koko perheenä, ihan samanlailla kuin nautin niistä hetkistä, kun saan lähteä vain itsekseni kavereiden kanssa tai kaksistaan miehen kanssa. Onneksi meillä on mummilat lähellä, joten omaa aikaa on mahdollista ottaa.



Rakkaus saa ihan uudet mittasuhteet, niin kuin edellinenkin kirjoittaja kirjoitti. Ylpeys ja ilo lasten uusista taidoista, hyvistä jutuista, hauskoista hetkistä... se on sellaista, mitä kokee tosiaan suhteen alkuhuumassa.



Väsymys kannattaa jakaa, itse nukuin kakkosen vauva-aikana yhden yön siskollani yksin, kun mies syötti vauvaa (heräili 2-3 tunnin välein n. 2 kuukautta) sen yön. Itse aloin olla tosi poikki. Yksikin yö pitkiä unia auttoi, joten älä unohda itsekyyttäsi ja omia tarpeitasi, vaikka perhe-elämä on mielestäni eniten juuri kompromisseja. Parhaiten menee, jos kumpikin on valmiita joustamaan - mistään ei tarvitse luopua, jos nyt ihan normielämää on elänyt ennenkin.



Rakkaus vauvaan syntyy joillakin klassisesti jo synnytyssalissa, joillakin kestää vähän kauemmin, mutta varmasti se sieltä syttyy! Ja se on menoa sitten... :)



Mutta muista, että ihminen säilyy itsenään, vaikka äidiksi tulisikin. Muista pitää yhteyttä kavereihisi, myös niihin lapsettomiin, sillä tavalla elämä ei KOKONAAN muutu. Ei minulla ainakaan, parantui vain!



Mukavaa kevättä!

ja vieläkin kaikki ympärillä on muistuttamassa että miten asiat muuttuu. Esim. muistan kun lapsemme on nukkunut aina todella hyvin. 0-4 kk heräsi kerran yössä syömään ja 4 kk iässä alkoi nukkua yöt kokonaan. Niin johan jos tästä jollekkin utelijalle kertoi niin aina tuli ensimmäisenä kommentti, että " oota vaan, kyllä se vielä muuttuu".



Mutta asiaan siis,. meilläkin esikoinen jo 1v2kk ja meillä tämä on ollut helppoa. Lapsi on ollut helppo vauvana, ei koliikkia tai pitkiä itkusessioita, nukkunut päiväunet ja yöunet hyvin ja ruoka on maistunut. Nyt vuoden iässä on tullut todella temperamenttiseksi ja saa "ihania" raivonpuuskia mutta mitä sitten. Kun asennoituu siihen että niitä varmasti tulee niin eipä ne paljoa hetkauta.



On ihanaa katsoa lapsen kehitystä, ilmeitä, ensiaskeleita ja kohta varmaankin jo ensimmäisiä sanoja.



Tarvitaan vain paljon kärsivällisyyttä ja, huumoria, rakkautta ja hellimistä. Mä rakastan omaa lastani niin että välillä tuntuu että pakahtuu onnesta kun lapsi tulee ja mutrustaa huulet pusu asentoon ja moiskauttaa ihanan pusun poskelle!!!

Olemme miehen kanssa paljon jutelleet juuri tuosta arjen jakamisesta ja miettineet minkälaisia muutoksia vauva tuo. Ihanaa lukea kannustavia ja positiivisia viestejä.



ap

Niin mieti suloista rakasta lastasi, jonka saat vihdoin syliisi ja voit silitellä poskea ja pehmeää päätä. Puhumattakaan siitä, miten ihanaa on kun lapsi kasvaa ja taapertaa leikkejään ja oppii puhumaan ja kyselee asioita. Miltä tuntuu nähdä oma rakkaasi pitämässä sylissään lasta, joka pitää isää maailman ihmeellisimpänä.

Seuraavan kerran kun puhut tuttavapiirissäsi, voit vaikka vastaukseksi kysyä siitä, eikö kuitenkin kaikki lapsen tuoma onni ja hyvät, hauskat ja palkitsevat hetket voitakin mennen tullen väsymyksen ja muun vaivannäön. Ja muista tämä kun joku kyselee sinulta, silloin sinä voit valita sanoiksesi niitä parhaita muistoja ja tunteita, pelottelujen sijaan.

Onnellista odotusta!

Siitä hetkestä tiesin, että tuli mitä tuli, teen kaiken onnellisena tästä lapsesta. Sen tunteen avulla jaksoin ihan mitä tahansa. Nyt lapsia on kolme ja edelleen sama tunne omia lapsia kohtaan auttaa jaksamaan. Jos lapsen hoito, valvomiset ja sairastelut vievät paljon voimia, sitä ei vaadita ilman suurta lahjaa ja voimavaraa samalla - lasta.

Jos on raskasta, otat vaan reippaasti sita kuuluisaa omaa aikaa! Teet niita juttuja, joista olet aina nauttinut.



Lapsen mukana muuttuvat vanhemmatkin, itse ainakin kasvoin kunnolla aikuiseksi vasta lasten myota. On ihanaa, kun lapsi kehittyy ja kasvaa ja itse oppii samalla koko ajan uusia asioita, myos vaikeita, omasta itsestaan.



Onnea teille! : )

se on voimakasta! Ennen ensimmäistä lastamme luulin tietäväni mitä rakastaminen voi ihanuudessaan olla, mutta kun pieni poikamme syntyi, rakkaus sai aivan uuden merkityksen.

Nyt kahden pienen lapsen äitinä voin todeta että joskus arki ON rankkaa, mutta niiiiiin arvokasta aikaa. Hoidan lapsiamme vielä kotona, ja olen toisen lapsen myötä oppinut enemmän arvostamaan tätä oravanpyörästä pois tipahtamista. Toki omat aikataulunsa lapset vaativat, mutta tämä "kiireetön" aika kotona on IHANAA!!

Ja se ilo minka lapset tuovat omalla kehityksellään on jotain todella suurta. He ovat kuitenkin vain hetken pieniä.

Elämä muuttui kertaheitolla kun meistä tuli lapsiperhe, mutta kompromissejä tehdään ja arjen vastuu jaetaan miehen kanssa. Huumori auttaa monessa asiassa!

Univaje on ainut mikä on saanut minut uupumaan, mutta onneksi lapsilla on osallistuva ja hyvä isä, joten äitikin saa tarpeen tullen omat lepohetkensä ja menonsa.

Lapset on todellakin rikkaus.

Onnea teille uudesta perheenjäsenestä!!

olla kuten ennen lasten syntymää.



Ensimmäisten lasten ikäero oli vain 1v 1kk 3p, oli kuin kaksi vauvaa hoitaisi siinä vaippojen ja pyykkien keskellä. Ensimmäinen lapsi oli 4kk ikäinen kun aloin odottamaan seuraavaa, onneksi oli kokemusta ammatinkin vuoksi. En kuitenkaan odottanut helppoja aikoja, mutta lasten hyvinvointi ja tyytyväisyys, kehitys ja kasvu ovat ihmeen paljon voimia antavia tekijöitä.



Kolmaskin syntyi kun vanhin oli 4v ja "hengissä kaikki selvittiin". Koti oli varmaan välillä vain pinnallisesti hoidettu, lapset etusijalla, mutta koneista on apua ja sukulaisista.



Muistan kuinka äitini kysyi kolmannen jälkeen, että vieläkös...sanoin kyllä, kun vanhin aloittaa koulun, olisi kiva olla kotiäiti. Olin välillä työelöämässä, lapset hoidossa.



Neljäs vauva syntyi seitsemässä vuodessa, pieni koululainen tuli kotiin koulusta äidin ollessa tarvittaessa apuna, pienemmät siinä vieressä leikkivät...



Tottakai oli meilläkin lasten sairauksia, itsekin välillä kipeä ja yöunet vähissä. Kuitenkin vauva-aika meni aina kuin hujauksessa, mihin se katoaa niin nopeasti? Kasvavat, oppivat ja ovat ihania.



Sitten tulikin 6 1/2v tauko kun pari iltatähteä tuli lähes kolmen vuoden sisällä. Vanhin oli 17v kun nuorin kuudesta syntyi.



Olemme kaikkien lasten kanssa matkustelleet Euroopassa, aikoinaan Saimaalla kelluvissa kesämökeissä, omalla mökillä.. minä ainakin halusin aina lapset mukaan, isovanhemmista oli kotioloissa tosi paljon apua sekä isompien lasten kasvaessa heistä.



Kannatta luottaa omaan "maalaisjärkeensä" ja toimia siten, kuin itsestä parhaiten tuntuu.



Vanhemmuus on suuri rikkaus. Lapsuus on aika lyhyt, joka päivä tulee kasvua ja kehitys on nopeaa. Ajatellaan mitä kaikkea alle 6- vuotiaana opitaan - onnea teidän odotusajalle ja tulevalle vauvaperheelle!