Ranskassa odottavia?

Sama maa, vaikka aika kaukana ollaankin.. Ihan etelässä, Välimeren rannalla odotellaan meidän esikkoa.



Mikä on sut (teidät) Ranskaan tuonut? Ja kauanko ootte täällä olleet? Entä miten voit?



Kuulumisia odotellessa



m_maitoparta ja Soma 28+6

Olipa kiva löytää "paikallinen" odottaja. Sulla on kokemustakin jo ihan eri tavalla, viikot kun on paljon pidemmalla kuin taalla (nyt 8. vk kaynnissa).



Olen aikoinaan (n. 7 vuotta sitten) saapunut Ranskaan opiskelujeni ja mieheni takia, vaikka olemmekin sen jalkeen asuneet ajoittain muualla. Olen juurtunut tanne aika hyvin, vaikka suunnitelmissamme onkin muuttaa jossain vaiheessa Suomeen.



Vointi on ollut aika vaihteleva, viimeiset viikot ovat olleet tukalia, vaikka valissa onkin ollut helpompia paivia. Pahoinvointiolo on alkanut ja muutenkin oma vartalo vaikuttaa oudolta ja turvonneelta. Meillä on edessä ensi viikolla ensin varhaisultra ja sit eka raskaudenseurannan lääkärissäkäynti (oma gyne). Oon nyt ajanvarauksen jälkeen lukenut jostain, että usein gynet ultraa noilla käynneillä, onko sut ultrattu joka kerta?



Vahan nama paikalliset Suomen vastaavista poikkeavat kaytannot pelottivat aluksi, mutta olen nyt luullakseni aika hyvin perilla kaikesta. Kaikki mahdolliset visiitit (ja synnytyssairaala) ovat olleet jo pitkan aikaa varattuna, koska ainakin taalla paakaupungissa nopeat syovat hitaat.



Oletko itse toissa? Jos olet, miten olet suunnitellut synnytyksen jalkeisen elaman - aitiysloma kun on surkean lyhyt?

Hyvaa vointia ja aurinkoisia paivia, siella etelassa niita taitaa olla ihan riittamiin!

:)



Joo, me siis on tultu tänne vasta viime lokakuussa, joten ekan neuvolan kävin vielä Suomessa. Ollaan täällä miehen työkomennuksella, enkä siis ole töissä (ihanaa, sillä mä oksensin ekat kolme kuukautta...). Ja äitiyslomaa riittää mulla ainakin syksyyn 2010 saakka, jollon mennään takasin kotiin.



Mut on ultrattu joka kerta kun oon täällä lääkärissä käynyt. Ekassa ultrassa tosin olin vasta viikolla 14 (muistaakseni), sillä sitä ennen en liikkunut sohvalla kuin vessaan plus englantia puhuvan gynen löytäminen kesti hetken :p

Mä en tiedä, olisko mut kuulunut ultrata joka kerta, mutta aina on lääkäri kysynyt ja mikä jottei sitä pientä käy kurkkaamassa. Varsinkin kun mulla täällä tää vertaistuki on aika minimissä.



Mä olen lentämässä reilun kuukauden päästä Suomeen ja siellä myös synnytän. Mä haluan paljon "pehmeämmän" synnytyksen mitä täällä on tarjota sekä henkilökunnan, jonka kanssa voi kommunikoida. Mä kun ranskaa en vielä juuri osaa..



Ootko jo katsonut itselles kätilön? Mä onneksi löysin aivan ihanan kätilön, joka on alkujaan britti (eli ei kieliongelmia!) ja jos tänne olisin jäänyt synnyttämään, olisin hänen avustuksella synnyttänyt kotona. Mutta kun tää on meidänkin esikko, kotisynnytys mietityttää (ehkä sitten seuraavan kanssa, kun tietää mitä odottaa)..



Hyvää vointia myös sinne ja aurinkoa (kun se taas huomenna pitäis täällä paistaa)!

Ma varmaankin sit perun varaamani varhaisultran, jos se gyne sit joka tapauksessa ultraa seuraavan paivan tarkastuksessa. Ma jo mietinkin, et miks ne siella ultrauspaikassa kuulosti kovin oudoilta puhelimessa kun kysyin, etta voinko tulla omakustanteisesti ultrattavaksi ihan vaan tsekkaamaan tilanteen. Niilla ei varmaan muita omakustanteisia asiakkaita olekaan, kun kaikki ultrataan kuukausittain laakarilla tai saavat vahintaan lahetteen. No kaikkea sita oppii... :) Suomessahan varhaisultraan meno yksityiseen laakarikeskukseen on ihan normaalia.



Taallapain ei nayttais olevan tapana valita etukateen katiloa synnytykseen, vaan kun synnytyssairaalan valitsee, niin katilona/synnytyslaakarina on sit silloin vuorossa oleva henkilo. Mun viimeiset kolme raskauskuukautta seurataan valitsemassani synnytyssairaalassa, joten uskoisin, etta siina ehtii tutustumaan aika moneen katiloon/laakariin, joista joku ehka sit osuu synnytykseenkin mukaan. Jos kotona synnyttais, niin ehka sit pitaiskin valita katilo etukateen. Mua kylla kauhistuttais ajatus kotisynnytyksesta, haluan ehdottomasti kaikki tieteelliset ja tekniset avut synnytykseen, mita vaan on mahdollista saada. Valitsin oman synnarini gynen suositusten ja internetista etsimani tietojen perusteella, ja nahtavasti kyseessa on tosi ihmislaheinen, vauvakeskeinen ja pehmean synnytyksen puolesta toimiva sairaala. Siella kuulemma saa itse valita synnytystavan (siis vedessa, kyljellaan, seisoen tms...) ja synnyttajan omia valintoja arvostetaan paljon. Pariisin sairaaloista toi oli ihan karjessa kaikissa vertailuissa ja arvosteluissa, ja koska sinne pitaa ilmoittautuakin suunnilleen samana paivana kun menkat on myohassa (muuten ei mahdu), niin oletan etta sairaalan huippumaine pitaa paikkaansa.



Tanaan olen voinut tosi hyvin, joten ehka joka paiva ei olekaan niin hankala kuin milta vahan aikaa sitten vaikutti. Odotan tosi kuumeisesti ensi viikon ultraa ja laakarissa kayntia. Tuntuu silta, etta siina vaiheessa tasta projektista tulee viimeistaan totta.



Oletko katsellut arkiaamuisin (ei ke) klo 9 alkavaa aitiysohjelmaa Les Maternelles telkkarista (kanava France5)? Ma katson aika useasti, ja siita saa paljon hyodyllista tietoutta raskauteen ja lapsiin liittyvista aiheista. Suosittelen!

yritänpä muistaa katsoa torstaina, sikäli mikäli meidän boksi toimii sillon.. Se on pikkasen reistaillut, mutta ei ole haitannut, sillä me ei katota juuri telkkaria ollenkaan (olis kyllä hyvää kieliharjoitusta :)



Ihan erilainen meininki on täällä sairaalassa. Täällä ne tsekkaa joka tunti miten on auki ja jos ei etene 1cm tunnissa, alkavat työntää oksitosiinia heti.. Ja oikea synnytystapa on maata sängyssä. Kysyin gyneltä, että miten ne kaikkiin kivunlievityksiin suhtautuu, niin sanoi, että he päättävät koska mitäkin tarvitaan. Eli ei vaan ollenkaan mitä mä haluan! Tuskin mäkään ihan luomuna menen, mutta siitä haluan lähteä ja varsinkin ite päättää.



Mutta teillä siellä suuressa maailmassa on muutenkin kaikki varmaan ihan erilaista verrattuna tähän maalaiskylään :)



Jatka hyvää vointia!

Tuo mainitsemani ohjelma nakyy myos netista jalkikateen, jos et paase sita nakemaan suorana telkkarista.

http://les-maternelles.france5.fr/



Huomisen aiheeksi mainostettiin imetysta, joka on tietysti Ranskassa suuremman keskustelun aiheena kuin Suomessa. Ajattelin katsoa ohjelman.

Kaytiin sit maanantaina siella ultrassa, koska soitin gynelle aiemmin, ja hanella ei ole ultrausvalineistoa, joten sen varaan en voinut jattaa. Ultrassa nakyi yksi hieno alkio, kokokin vastasi laskemiani raskausviikkoja. Tasaisen voimakas sydamen sykekin kuului. Kaikki oli siis kunnossa.



Seuraavana paivana oli eka laakarintarkastus, jossa kaikki myoskin hyvin. Sain lahetteet veri- ja virtsanaytteiden antoa varten, ja saankin tulokset jo tanaan. Keskusteltiin kaikesta raskauteen liittyvasta, ja seuraava kayntikin sovittiin jo taman kuun lopulle, heti NT ultran jalkeiselle paivalle.



Nyt pitaisi nelja viikkoa jaksaa odottaa... Vatsan jarkyttava turvotus alkaa jo kyllastyttamaan, kun toissa saa olla varuillaan, ettei kukaan ala epailla raskautta.



Saat alkaa olemaan melkein kesaiset, tanaankin 19 astetta. Mites teilla siella etelassa menee? Sattuuko tata ketjua lukemaan muita Ranskassa odottavia tai viime aikoina lapsia saaneita aiteja?

Tervetuloa Ranskassa esikoistaan odottavien suureen joukkoon, heh heh... Asun 92:ssa ja synnärinä tulee olemaan meidän kaupungin sairaala, olen kuullostellut netissä ja muutenkin, että hyvä paikka on kuulemma kyseessä. Gynellä olen käynyt tarkastuksissa noin kerran kuussa ja viimmeksi se lekuri vaan totesi, että yritä olla saamatta toksoplasmoosia ja yritä olla lihomatta liikaa, kiitos hei. Eli tosi liukuhihnahommaa ainakin meillä päin, mutta toisaalta olen kuullut, että kätilöt (jotka siis à priori synnyttävät) onkin sitten tosi mukavia ja "à l'écoute". Olen käynyt kolmessa ultrassa, ekassa oli mukava naisultraaja ja kahdessa vikassa tämä sama hosujalekuri, eli vauhdilla meni. Onneksi kaikki kuitenkin vaikuttaa olevan hyvin ja niin kuin pitää.

PMI:n kätilö, jonka kanssa kävin jutskaamassa, sanoi, että Ranskassa raskaus on paljon medikalisoidumpaa kuin meillä pohjoismaissa ja suositteli mm. synnytysvalmennusta tuntemallaan yksityisellä kätilöllä sairaalan valmennuksen sijaan. Sairaalassa kun ollaan isohkossa ryhmässä ja isää ei pahemmin toivottu mukaan kuin yhdelle käynnille, niin päätin mennä isukin kanssa tälle kyseiselle kätilölle heti ekasta valmennuksesta alkaen, ja se siis tapahtuu ihan meidän kolmen kesken käsittääkseni.

Olipa kiva löytää tällainen ketju, en ollut vähään aikaan käynytkään kurkkimassa.. :)



Terkuin

RR 25+0

Onpa hassua, etta kaytannot eroavat nahtavasti aika paljon ihan taalla paakaupunkiseudulla. Meidan synnarin synnytysvalmennukseen nimenomaan lahes vaadittiin, etta isat tulevat mukaan. Yhtaan sessiota ei tosin ole viela takana, koska ne alkavat vasta myohemmassa vaiheessa raskautta. Samoin lukemani perusteella meidan synnari on kaiken ylimaaraisen laakityksen vahentamisen puolestapuhuja, eli mitaan ei synnyttajalle automaattisesti tyrkyteta, vaan aiti itse paattaa mita laitetaan ja minka verran. No, naenpa itse sitten raskauden edetessa ja tuolla sairaalassa vieraillessamme, etta miten asiat todella ovat.



Oletko suomalaisen vai ranskalaisen sosiaaliturvan piirissa? Mikali ranskalaisen, olet ilmeisesti myos toissa Ranskassa? Oletteko suunnitelleet raskauden jalkeista aikaa, lahinna lapsenhoitoon ja toihin paluuseen liittyen? Ilmeisesti esikoisen kohdalla aitiysloman jalkeen voi ottaa maksimissaan 6kk vanhempainlomaa, ja taman jalkeen ei ole olemassa mitaan tuettua systeemia kotihoidon varalle. Itse olen alustavasti ajatellut kayttavani tuon 6kk mahdollisuuden, vaikka siihen saatava rahallinen tuki onkin ihan surkea. En ole ihan varma edes siita, saako siihen automaattisesti tukea, vai riippuuko sekin tuloista. Tajusimme vahan aikaa sitten, etta emme koskaan tule saamaan paivakotipaikkaa, koska niiden saamiseksi pitaisi olla tosi alhaiset tulot. Taalla ei nayta riittavan, etta veroja maksetaan tulojen suhteessa, vaan myos kaikissa lapsiin liittyvissa sosiaaliturvan alaisissa palveluissa tulot maarittavat saako niita palveluja ja jos saa, paljonko niista joutuu maksamaan. Suomessahan kaikki ovat suhteellisen samalla viivalla palvelujen osalta, verojen ollessa niinikaan suhteutetut tuloihin. Valilla arsyttaa oikein urakalla.



Reilu kolme viikkoa pitaisi jaksaa odotella seuraavaan valietappiin, ekaan viralliseen ultraan... Hyvia vointeja kanssani keskusteleville!

Kylläpäs tosiaan vaihtelee sairaaloiden väliset käytännöt keskenään. Saako tiedustella, että mikä synnäri on kyseessä? Meilläkin totesivat epiduraalista, että sitä saa itse säädellä sitä annostusta, mutta olen ajatellut kärvistellä ilman niin kauan kuin mahdollista. Lisäksi puhuivat ilokaasusta, josta olin tyytyväinen, sillä sitä ei käsittääkseni läheskään kaikkialla tarjota. Itse olen ajatellut synnyttää täällä meillä, katsoa miten menee (kai se vauva nyt ulos saadaan joka tapauksessa.. ;) ) ja luottaa siihen, että meidän "synnytyssuunnitelmaa" kunnioitetaan ja että tarvittaessa tuleva isä sanoo painavan sanansa, jos itse on ihan muissa maailmoissa. Ja ne kätilöt on kuulemma ihania! :)

Eppariakin taitavat suosia aika paljon ainakin ensisynnyttäjille, sitäkään en haluaisi, jollei ihan pakko ole. Meillä tarjottiin jopa ajan varaamista synnytystä varten, jos vauva haluais ikävästi vielä pysytellä kohdussa kesäloman kynnyksellä. Luonnollisuus tai ranskalaisittain "bio/écolo" on siis aika kaukana tietyistä käytännöistä täällä meillä...



Oma työsopimukseni on kanaalin toiselta puolelta, eli olen siitä onnellisessa asemassa, että voin olla kotona lapsen yhteen ikävuoteen asti. Tosiaan ne korvaukset on sitten mitä on, eli aika heikot suomalaiseen malliin verrattuna, mutta yritetään selvitä taloudellisesti pääasiassa miehen tuloilla siihen asti, että lapsi täyttää vuoden ja palaan (toivottavasti osa-aikaisena) töihin. Sos. turva-asioista olen itsekin vielä vähän pihalla.

Kaikki riippuu kuitenkin ilmeisesti verotuksen tiedoista ja niiden perusteella CAF laskee "quotient familial":in, josta en ole oikein päässyt perille vielä. Joka tapauksessa tämän mukaan määritellään sitten päivähoidon hinta kullekin. Me kirjoittauduttiin jo päivähoitojonoon, kun ne paikat riippuu kuulemma ilmoittautumispäivämäärästä hyvän onnen lisäksi. Kuudennen kuun alussa sen sai tehdä ainakin meillä. Uskoisin, että kannattaa pistää se nimi sinne listaan varmuuden vuoksi. Nähtäväksi jää, tarjotaanko meille koskaan paikkaa.

Ne ryhmät vaikuttaa kauhean isoilta näissä pääkaupunkiseudun päiväkotipaikoissa, 60 lapsen päiväkodeissa ryhmiä on 3 eli 20 pientä per ryhmä! Me laitettiin toivomuslistaan ensimmäiseksi creche familial ja toiseksi halte-jeux tästä johtuen. Kolmas kohta jätettiin tyhjäksi. Ja toive on tosiaan syyskuulle 2010, aikainen lintu madon nappaa! ;)

Oletko itse ihan Pariisin muurien sisäpuolella? Meidän kaupungissa palkkakuitit pitää toimittaa vasta hoitopaikan varmistuttua, eli käytännöt taitaa vaihdella taas kaupungista riippuen.

Hyviä vointeja myös sinne ja kiva tosiaan jakaa kokemuksia! :)



RR 25+1

Valitsemani synnari on Maternite des Bluets (12e arr). Sijainniltaan se on ihan kohtuullisen matkan paassa taalta meilta, asumme ihan keskustassa joen pohjoispuolella (Le Marais).



Oletko muuten tormannyt naihin sivuihin, joilta saa paljon tietoa eri synnareista: http://www.topdesmaternites.com/top.php3



Juu, aion toki listautua paivakotijonoon heti kuudennen kuukauden alussa, mutta tosiaan taalla pitaa jo hakemukseen liittaa palkka/verotuskuitit. Jostain luin, etta taalla vain noin 10% hakijoista saa paikan tiettyjen kriteereiden perusteella, joten emme elattele sen suhteen mitaan toiveita. Olenkin suunnitellut suomalaisen au-pairin/lastenhoitajan palkkaamista (kielen takia), mutta saa nahda sit lahempana ajankohtaa, etta miten hyvin se onnistuisi.



Paha olo palasi parin viikon tauolta, ei jaksais millaan... Onneks jo 10. viikko meneillaan, joten valoa on nahtavissa tunnelin paassa :)

Sori, että sekaannun keskusteluun, vaikken olekaan raskaana :o). Piti vain kommentoida tuota äitiyslomaa/vanhempainvapaata. Kyllä täällä on olemassa tuettu kotihoito, ihan niinkuin Suomessakin. Allocations familiales maksaa lapsille kolmeen ikävuoteen asti kotihoidontukea. Ei tietysti mitään järisyttävää summaa...

Mun piti ihan tarkistaa CAF:n sivuilta, koska aloin viestisi perusteella epailemaan omia tietojani. Kylla minusta asia on siella ihan selkeasti ilmaistu siten, etta ensimmaisen lapsen osalta tuota tukea ei saa kuin 6 kk ajan. Toki sitten toisesta lapsesta eteenpain sita saa sinne 3. ikavuoteen saakka. Se jai sivuilta epaselvaksi, etta voiko halutessaan ekan lapsen osalta ottaa taysin tuetonta vanhempainvapaata tuon 6 kk jalkeen sinne 3 vuoteen saakka siten, etta oikeus entiseen tyopaikkaan kuitenkin sailyy. Tuo vaihtoehto ei tosin omassa tilanteessamme kiehdo paljoakaan, joten tuo 6kk:n tuettu vaihtoehto olisi se, jota itse harkitsen. Se reilu 500 euroa kuussa ei tosin paljon lammita, kun jo lyhyen aitiyslomankin aikana rahallinen tuki tippuu huomattavasti aiempaan palkkaan verrattuna. Tulee valilla Suomea ikava...

että vasta toisen lapsen kohdaltahan se vanhempainvapaa alkaakin. Meillä tuli ensiksi kaksoset, joten tuota ongelmaa ei ollutkaan.



Muistaakseni työnantaja voi kieltäytyä ensimmäisen lapsen kohdalla vapaan myöntämisestä.

Kiva kuulla Patonki että kaikki hyvin!



Meillä on ollut kamala hösellys viimeset viikot, kun vieraita Suomesta on ravannut kevättä ihmettelemässä. Turistioppaana on saanut siis toimia.



Ihan kateellinen olen teille Ritu ja Patonki kun asutte niin lähekkäin ja tämän kielen taidatte..



Ja kyllä on meillä täällä maalla ihan erilaista.. Kätilöni, joka on britti ja tekee kotisynnytyksiä, kertoi kuinka täällä sairaalassa (varmasti riippuu myös sairaalasta) seurataan avautumista niin että jos ei avaudu sentti/tunti niin heti vaan oksitosiiniit kehiin! Ja lääkäri kertoo kuinka tehdään milloinkin ja mitä lääkettä otetaan.

Onneksi mun lääkäri(gyne) on ollut tosi mukava, ja vaikka enää en sinne menekään, pyysi että tulen sitten vauvan kanssa käymään ja kertomaan miten meni.



Suomeen lähtö lähestyy, enää puoltoista viikkoa! Vähän sääli jättää meidän aurinkoinen kesä tänne ja palata takaisin kevääseen ja kylmään. Täällä siis on jo aurinko kunnostautunut ja naama on muuttunut ruskeaksi. Tosin sadepäiviäkin vielä on, eikä paikalliset vielä ole uskaltaneet takkejaan riisua, mutta meikäläisellä on jo ihan kesä! Eli aurinkoa teille sinne pohjoiseenkin!



maitoparta 33+2

Hyvaa matkaa maitoparta! Laitathan sitten vahan valiaikatietoja synnytyksen lahestyessa ja varsinkin sen jalkeen? Milloin olet ajatellut palaavasi vauvan kanssa Ranskaan? Passinhankinta on ilmeisesti edessa nopeasti syntyman jalkeen.



Mina sainkin yllattaen jo tuntumaa omaan synnariin - viime viikonloppuna tuli myohaan illalla vatsa jarkyttavan kipeaksi, sita kesti 4-5 tuntia ja olin varma, etta siita keskenmeno kaynnistyisi. Soitin synnarille seuraavana aamuna, ja sielta kehottivat tulla naytille paivystykseen. Kaikki oli kuitenkin hyvin, vauva elossa ja liikkui vilkkaasti kohdussa. Kivut olivat varmastikin suolistoperaisia, niita kuulemma saattaa ilmeta raskauden aikana, vaikka koskaan muulloin niita ei olisi kokenutkaan. Ensi viikolla meilla on NT-ultra, jossa sit paasee nakemaan masuasukkia vahan tarkemmin.



Patonki rv11+3

..mutta oli ihan pakko kommentoida, kun tuli niin nostalginen fiilis lukiessani tata ketjua. :) Meidan esikoinen syntyi myos Ranskassa, Pariisissa. Toinen syntyi Suomessa, koska olimme silloin jo muuttaneet Ranskasta pois, eika silloisen maan terveydenhoito vakuuttanut.



Patonki, olin ihan koukussa Les Maternelles -ohjelmaan, katsoin sen lahes poikkeuksetta. Olisipa kiva testata reagoiko meidan esikoinen (nyt jo 5v.) edelleen ohjelman tunnusmusiikkiin.. ;) Valitsin sairaalaksi Hôpital Franco-Britannique'n Levallois-Perret'n puolella, koska olin kuullut siita paljon hyvaa (myos topdesmaternites-sivuilla) ja vaikka asuimme 16ème puolella, niin matka ei ollut pitka. Synnytys oli juuri niin luomu, kuin halusinkin, ja olin todella tyytyvainen sairaalaan kaikin puolin. Ultria oli muistaakseni kaksi, mutta sain pari ekstraa kun vauvan kasvua jossain vaiheessa pidettiin vahan hitaana - varhaisultran kavin erikseen muualla.



Kunhan vauva syntyy, ja haluaa lapsen kuulevan suomea muiltakin, niin suosittelen ottamaan yhteytta Pariisin Piiperoihin (oletan etta toimii edelleen..), silloin pitivat ainakin muskareita ja suomalaisten aitien kahvikutsuja Ruotsalaisella Kirkolla ainakin. Ja jos kansainvalisempi seura kiinnostaa, niin Message-organisaatio on englanninkielinen aiti-lapsi jarjesto, jolla on tosi paljon toimintaa Pariisissa.



Itse Ranskassa ja Suomessa synnyttaneena voin sanoa, etta ranskalainen terveydenhuolto teki minuun vaikutuksen - todella positiivisen sellaisen. Se oli tosin 5v. sitten, jonka jalkeen siellakin on karsittu varmaan vahan.



Ihanaa odotusta kevaisessa Pariisissa! :)

Siita vaan netista soittamaan Maternellesin tunnusmusiikkia esikoiselle. :) Se on kylla korvaan tarttuvaa sorttia.



Minullakin on vaan lahinna hyvaa sanottavaa terveydenhuoltopalveluista taalla. Suomeen verrattuna tama systeemi on kayttajalleen paljon parempi, mutta varmasti valtiolle hurjan kallis.



Piiperot on jo tiedossa ja sinne varmasti liitynkin. Myos tuon toisen vihjeesi aion tarkistaa. Odotus on hyvassa vauhdissa ja mikas taalla aurinkoisessa ja lampimassa saassa on odotella!



Hyvaa viikonloppua kaikille,

Patonki rv 11+5

Terkut toiselta ruskeanaamalta! Tultiin aamulla Aasian matkalta, kierrettiin vähän Japania ja Thaimaata ja ai että oli ihanaa! :) Paikalliset kyseli, että onko se synnytys edessä ens kuussa, kun näytin kai heidän silmiin jo niin isomahaiselta. Kolmisen kuukautta tässä on kuitenkin vielä edessä.. :)

Kiitos kaikista vinkeistä, les Maternelles on tosi kätsy katsoa netistä ja asiaa piisaa. Piiperoista en tiennytkään mutta kiinnostaa kyllä.

Kävin akupunktiossa ennen lähtöä ja nyt on aikoja varattu kahden viikon välein synnytykseen asti. Oli aika jännä kokemus, suosittelen! Aikaa varatessa piti olla tiukkana, että sen ensimmäisen tapaamisen sai varattua mutta meidän synnäri tosiaan tarjoaa akupunktiolääkärin palveluja odottajille ja ilmaistahan se on, eli otin avun innolla vastaan.



Hyvää viikonloppua tosiaan, tänään on ainakin ollut ihana ilma!



RR 28+5 (kai..?)

Hiphei, kotona ollaan!



Sunnuntaina lensin siis kotiin. Lennot meni hyvin ja vastassa oli äiti ja munkkeja :) Sain siis viettää vappuakin vielä..



Pieni ilmastosokki tuli, sillä kaikki on puhunut kuinka täällä on lämmintä.. No ei ole, verrattuna Välimeren +26 ja bikineihin. Mutta kevät on pitkällä ja valkovuokot kukkii.



Ja ilmeisesti johtuen taukoamattomasta puheesta(ni) ja jostain pöpöstä, jouduin sitten vuodelepoon, sillä flunssa iski ja nosti korkean kuumeen tähän heti ensi metreille. Mutta pikkuhiljaa siitäkin selvitty ja nyt alan vaan nauttimaan..



Mukavaa oloa teille ja ihan kateellisena kuuntelen mitä kaikkea kivaa Pariisissa on tarjolla.. Harmi, kun me ollaan niin kaukana..



maitoparta ja Soma 35+4