Miksi mies ei haluakaan naimisiin?

Mies itse kosi minua. Tarkoitus oli mennä naimisiin syksyllä 09. Tulin raskaaksi ja vauva on jo syntynyt. Aina kun otan puheeksi häät/naimisiinmenon, niin mies ahdistuu. Ei pysty edes päivää kanssani sumplimaan. Ei osaa sanoa mistä kiikastaa, mutta ei myöskään varsinaisesti kiellä kun olen heittänyt ilmaan arvauksiani tyyliin "etkö halua kanssani naimisiin, miksi" ja "tuntuuko susta väärältä lyödä se lopullinen sinetti mun kanssa". Välillä mies on sanonut että "ei se siitä johdu", muttei osaa selittää mistä se johtuu.



Olen vähän loukkaantunut, kun mies ei voi sanoa suoraan mistä kiikastaa. Minun puolesta häitä voi lykätä, jos mies on kerran noin epävarma, ei ole suinkaan mukavaa että hän "väkisin" joutuu naimisiin. Mitä te ajattelisitte? Mistä tällainen voi johtua? Lapsihan on suurempi sitoumus kuin avioliitto, en ymmärrä miksi mies nyt jarruttelee!

todistajien läsnäollessa ja isompia häitä, mikään näistä ei käy, mies ei halua puhua koko aiheesta, ahdistuu siitä ikään kuin. Ahdistuu ihan kysymyksestä että "mites ne syksyiset häät", ja sitten kun kysyn että "no okei, jos se on liian aikaista niin entäs ensi keväänä", niin tuntuu olevan silti hieman vastenmielinen ajatus :( -ap

up

Meilläkin lapsi ja piti mennä naimisiin jo ennen lasta, mutta häät lykkääntyi kun lapsi tulikin aikaisemmin kuin oltiin suunniteltu. Mies pelkää omien sanojensa mukaan rahan menoa ja mä olen sanonut, että voidaan pitää low profile -häät, mutta ei ole innostunut niistä sittenkään. Kieltää kuitenkin sen, että ei haluaisi naimisiin ollenkaan. Meillä on ollut kriisejä suhteessa, joista on päästy yli. Olen päättänyt, että en ota naimisiinmenoa enää puheeksi ja päätös on pitänyt vaikka monesti tekisi mieleni marttyyrimaisesti valittaa, että miltä tuntuu olla "syntisessä" suhteessa... Toivon siis, että painostuksen vähentäminen saisi miehen aivot raksuttamaan ja hän tahtoisi naimisiin. On jopa ottanut puheeksi asian sivulauseessa aina silloin tällöin, olen tuolloinkin aina muistanut olla hiljaa ja toivonut, että se kosinta tulisi sieltä joskus!

Sinulla on siis toivoa, mutta älä painosta! Voimia sisko!

Tarkotan sitä, että monelle olis tärkeää mennä naimisiin ja perustaa sitten perhe. Mutta kun lapsi on jo maailmassa ja sitoo teidät yhteen niin sitten se naimisiin meno ei tunnukkaan niin tärkeältä. mulla itsellä on sellainen tilanne että lapsi on vuoden ikäinen ja tuntuu että jos nyt heti mentäis naimisiin niin lapsi olis osa syy siihen. Koska me ei olla aikaisemmin häistä puhuttu. siis ennen lasta. Ja siksi haluan odottaa että todellakin halutaan naimisiin eikä vaan lapsen takia mennä.

Onko ap ja 5 muistanut jatkaa makuuhuoneessa entiseen mallin vai onko käynyt klassinen av-mammojen homma eli seksihalut loppuneet?

että totta kai se on seksiin vaikuttanut, seksiä on pari kertaa viikossa (ennen joka päivä), mutta ei kai mies niin apina voi olla että se siihen vaikuttaa?

pelkää että vielä harvemmaksi menee ja niinhän se usein seksi väheneekin.

Mitä se muuttaisi?

Mitä se muuttaisi?

mies itse on kosinut, lähipiirille kerrottiin että häät on syksyllä jne, eikä nyt sitten kiinnostakaan. sitä ihmettelen.

Oli se sitten ennen tai jälkeen syntymän. Niin eikö jo lapsen oikeusturvan kannalta kannata mennä naimisiin? Rakkaudesta kyllä itse menin naimisiin. Mutta eikös sitäkin löydy, jos on lapsi ja häitä suunnitellaan :)

Tarkotan sitä, että monelle olis tärkeää mennä naimisiin ja perustaa sitten perhe. Mutta kun lapsi on jo maailmassa ja sitoo teidät yhteen niin sitten se naimisiin meno ei tunnukkaan niin tärkeältä. mulla itsellä on sellainen tilanne että lapsi on vuoden ikäinen ja tuntuu että jos nyt heti mentäis naimisiin niin lapsi olis osa syy siihen. Koska me ei olla aikaisemmin häistä puhuttu. siis ennen lasta. Ja siksi haluan odottaa että todellakin halutaan naimisiin eikä vaan lapsen takia mennä.

tekisin niin, että sanoisin ukolle näin: Sovittiin että syksyllä mennään naimisiin, mutta nyt olet antanut vaikutelman ettet haluakaan. Olenko oikeassa? Mistä tämä johtuu? Jos et pysty vastaamaan etkä puhumaan aiheesta, alan itse järjestämään hääjuhlia, varaan kirkon/maistraatin ja kutsun ystävämme juhliin. Mieluummin tekisin nämä asiat yhdessä sinun kanssasi. Jos sinulla on jotain sanottavaa, sano se nyt.



Sitten tietysti jos mies ei tuohonkaan osaa sanoa juuta eikä jaata niin turha varmaan alkaa kuitenkaan mitään järkkäilemään....

Sovittiin marraskuussa 2005, että mennään sitten joskus naimisiin. Lapsia on sittemmin syntynyt kaksi. Ei olla vielä edes kihloissa, mutta sen verran asia on edistynyt, että mies on luvannut, että kesällä mennään kihloihin. Tai siis ostetaan sormukset, koska tavallaan ollaan jo kihloissa, kerran on tehty lupaus avioliitosta (aivan kuten ap).

Olen ajatellut, että sitten kesällä sovitaan samalla se hääpäivä, luultavasti syksyllä tai sitten ensi keväänä. Joten et ap ole ainoa, joka on odottanut! Ja kyllä täälläkin miestä on joutunut patistamaan useammin kuin kerran kihlajaisasian suhteen. Ihanteellisinta olisi ollut jos olisi ostanut sormukset heti silloin 3,5v sitten, mutta ei kuulunut, niin ostetaan vasta ensi kesänä. Kyllä aika monet miehet kai tarvitsevat vähän persauksille potkimista aviotumisen suhteen. Meillä ei esim olisi tullut kuuloonkaan, että mies olisi yllättäen kosinut, vaan kyllä hän on tiennyt ihan keskustelujen pohjalta. ett haluan meidän menevän naimisiin. Enkä usko, että kesälläkään tulee mitään lisäkosintaa, saan vain sen sormuksen.

pitäisi mennä, kun kerta on lapsiakin, niin laita miehelle aikarajan, jolloin päätös on tehtävä. Esimerkiksi niin, että haluan tehdä päätöksen naimisiin menosta kahden viikon päästä, perjantaina 3.4. Haluan silloin, että sanot päätöksesi. Jos naimisiinmeno on sinulle kuoleman tärkeä asia, niin sano se miehellesi. Että minä menen naimisiin, haluatko olla sulhaseni vai et?

Mies haluaisi naimisiin. On ns. vanhanaikainen ihminen, mutta itse en halua naimisiin. Tässä siitä nyt sitten tapellaan. Tunnen, ettei avioliitto muuttaisi meillä mitään, enkä oikein näe sitä tärkeäksi. Mies on antanut minulle seuraavat kaksi vuotta aikaa päättää. En tiedä mitä teen. Toivon, että mies ei itsekään enää kahden vuoden päästä halua.

Mua on kosittu ihan tosissaan jo kahdesti.

Yritän unohtaa koko asian enkä halua järjestellä mitään, ajatuskin ahdistaa. En tiedä miksi. Ehkä siksi, koska olen vielä suhteellisen nuori ja toisaalta vanhempani ovat molemmat eronneet kaksi kertaa enkä haluaisi itselleni samaa kohtaloa.



Rakastan miestäni, mutta naimisiinmeno epäilyttää. En todellakaan halua erota, mutta en tiedä miten kerron miehelleni etten olekaan valmis... :-( Ajatuksen tasolla kun naimisiinmeno vielä tuntui ihanalta.

Minusta miehesi on kyllä sinulle, lapsensa äidille, velkaa sen verran että saisi kertoa miksi jahkailee. Varsinkin kun on itse kosinutkin sinua.



Minulla on ollut aikanaan poikaystävä, joka jahkaili sitoutumisen kanssa, vaikka seurustelusuhde kyllä kelpasi hänelle neljä vuotta. Syy jahkailuun oli selkeä. Kun hänen oli viimein pakko ajatella asia loppuun asti, totuus oli, ettei hän halunnut mennä kanssani naimisiin. Teillä kuitenkin on lapsikin, ja mies on jo kosinut, joten eroja on.

että olette ruvenneet leikkimään kotia ilman mitään sitoutumisodotuksia mieheltä. Mies on saanut sen mitä kaipaa; emännän, kodin ja lapsenkin. Samalla voi vielä säilyttää juridisen vapautensakin. Se tässä kiikastaa, miehen itsekkyys. Inhimillinen tarve pitää takaovi auki, jos tulee toisiin ajatuksiin tai alkaa ahistamaan. Sääli sinänsä. Kannattais pitää se kynnys miehelle, että ei tule yhteistä kotia, ellei mennä naimisiin. Vanhanaikaista, mutta turvallisempaa.

ja se ei tunnu mukavalta. Mutta lienee loogisin selitys sille miksi mies ei halua sitä lopullista sinettiä suhteelle?

miehellä on joku ihastus tai jopa sivusuhde ja tuntee että sinä et yksinkertaisesti ole se oikea hänelle. Ei kuitenkaan halua erota lapsen takia.

Ja siis tätä ei ollut kosinnan aikana, vaan sen jälkeen.

Mene ja tiedä.