Lue keskustelun säännöt.
Oletko jäänyt hoitovapaalle, vaikka masentaa?
16.03.2009 |
Nuorimmaisen äitiysloma lähenee loppuaan, mutta en millään raskisi viedä vauvaa vielä hoitoon. Kotona oleminen on kuitenkin lähikuukausina alkanut ahdistaa ja masentaakin. Koko lähiö tyhjenee aina päivän ajaksi, eikä lähileikkipuistossa oikein ole juttukaveria. Seurakunnan perhekerhossakin on vain hyvin erihenkisiä ihmisiä, monet uskovaisia ja pidättyväistä juttuseuraa.
Onko kukaan jäänyt hoitovapaalle, vaikka masentaa? Tämä ei siis tavallaan ole synnytyksen jälkeistä masennusta, vaan sellaista seuran puutteesta ja yksinäisyydestä tullutta. On kurjaa olla ilman kaveria, eikä autottoman ole helppoa päästä kolmen eritahtiin päiväunia nukkuvan kanssa ihmisten ilmoille liikenteeseen.
Mielelläni kuulisin, miten muilla masennusoireisilla on mennyt kotona taaperovuosi? Itselläni masennus on lähinnä alavireisyyttä ja surumielisyyttä sekä väsymystä, huolehdin asioista helposti jne. Ei mitään itsetuho- tai lääkitysjuttuja.
Kommentit (9)
siis vasta yksi lapsi. tammikuun alussa loppu äitiysloma ja haluaisin kyllä olla kotona lapsen kanssa mutta kun nää päivät on niiiiin tylsiä. mulla ei oo päivisin ketään kaveria kenen kaa vois tehä jotain. sisko on mutta seki aloitti nyt harjottelun ja sillä on muutenki vähä vanhempi tuttavapiiri.
koko ajan vaan mietin että lähtiskö töihin, mutta kun en kuitenkaan osaa tehä päätöstä. olin jo lähdössä niin et lapsi ois kotona ja miehen kaa tehtäis eri aikaan töitä mutta ei saatu passaamaan ku vähä aikaa menis päällekkäin. oon ihan oikeesti aattellu että ku sais aikaseks pistettyä hoitopaikan hakuun niin sit vois lähtä töihin. oisin itekki virkeempi ja jaksaisin paremmin. sitä paitsi tuo lapsi on ihan onnessaan ku näkee ihmisiä, tiedän että se viihtyis hoidossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisinko tehdä kotoa käsin jotakin osa-aika töitä (esim. nettikauppa ym.) tai iltatöitä parina iltana viikossa, että sais jotakin vastapainoa. Tämä kotiäitiys ei tässä vaiheessa ole mielestäni edes rankkaa mutta tämä toimettomuus ja YKSINÄISYYS...
ap
Olin aiemmin 5 vuotta kotona ja välillä töissä ja nyt taas jäämässä kotiin. Ahdistaa ja masentaa valmiiksi! Ehkä tämä tästä.
Moi,
lapset pärjää ihan hyvin hoidossa. Oma kullannuppuni meni hoitoon 10kk iässä.
Hyvin on sujunut. Kiirettä pitää työn ja hoidosta haun kanssa, mutta on tässä elämän makua enemmän kuin yksinäisessä kotiäitiydessä. Minulla on kyllä kiva työ.
Jään nyt vuoden loppuun kotiin. Toisaalta nautin kotona olosta ja töihin meno tuntuisi liian raskaalta näin pienen kanssa. Minulla on kolme lasta. Kuitenkin kaipaan vaihtelua. Minnekkään en pääse päivisin kun ei ole autoa ja asun tällaisella hiljaisella omakotitaloalueella, jossa ei näy ketään päivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamaksi kuukaudeksi jään hoitovapaalle joka tapauksessa, sillä äitiysloma päättyy juuri ennen kesää. Mutta jäädäkö pitempään? Vanhin lapsi aloittaa esikoulun ja kahden pienemmän kanssa arki on helppoa, en voi valittaa. Jotenkin en silti koe nauttivani riittävästi kotonaolosta :-(
Olen oikeasti koko päivän yksin. Olen huono lähtemään kotoa vaikka kavereitakin olisi joiden luo mennä, en vain saa aikaiseksi kun olen niin laiska edes hiuksia laittamaan, saati meikkiä. Masentaa olla näin plajon yksin ja hiljaisuudessa. Ja olen nyt vielä uudestaan raskaana.
Se minkä olen kokenut itselleni auttavana tekijänä, on ajatella että teen tämän lapsen parhaaksi. Harmittelisn ihan varmasti jos palaisin työpaikkaan joka ei tarjoa minulle yhtään mitään muuta kuin paskan olon. Tämä on hetkellistä ja sen jälkeen kun palaan töihin, olen siellä seuraavat 30 vuotta. Ja töissä ollessa haluaisin olla kotona. Eli kaikki on suhteellista. Tällä ajatuksella tunnen olevani parempi äiti, ihminen, nainen ja oma itseni.
Tsemppiä kaikille, onneksi kevät ja kesä saapuu kohta auringon kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyykö vielä kokemuksia?