Haluan miehestäni eroon...

eiköhän ole muitakin keinoja päästä miehestä eroon kuin vaan oman käden kautta sillä se olisi maailman itsekkäin teko ja haluaisitko että lapsesi jäisivät ilman rakastavaa äitiään?

sen jälkeen yhteistä on vain lapset.

omakohtaista kokemusta takana. Mutta tiedän myös sen, että jäljelle jääneet selviävät ajan kuluessa. Enkä tunne edes olevani enää mikään rakastava äiti, olen vain huutava hirviö joka vihaa lasten isää.

jos vihaat lasten isää, muuta pois. Tee se pian.



Minä tiedän mitä käyt läpi, mulla vaan ei ollut itsetuhoisia ajatuksia, minä ja mieheni muutimme erilleen. Välimme ovat parantuneet ja molemmilla on taas sielun rauha..

Sillä jäljelle jää silloin liian monta kysymystä ja lapset saattavat ajatella että vika oli heidän ettei äiti jaksanut. Kannattaisiko sinun mennä kysymään neuvoa ja puhumaan asioistasi vaikka oman tk:n kriisihoitajalle ja sosiaalityöntekijälle joilta saattaisi löytyä kultaakin arvokkaampia neuvoja. Tärkeintä kuitenkin on niin sinulle kuin lapsille että kun kerran päätöksen olet tehnyt että muutat/ muutatte pois, pidät päätöksen etkä vaihda sitä mihinkään. Ero ei ole helppo varsinkaan silloin kun lapset avoimesti sanoo että haluais isän ja äidin asuvan samassa taloudessa. Sitä varten että saat purkaa omaa pahaa oloa on tukiverkostot olemassa jotta voit olla se rakastava ja huolehtiva äiti lapsillesi.

näkemys/ajatusmaailma?



Miten niin et pääse miehestäsi eroon muuten kuin oman käden kautta???!!!



Sekö olisi sinulle ja lapsillesi parempi ratkaisu, kuin ihan normi ratkaisu, eli pakkaat kamat, muutat eri osoitteeseen ja otat eron? Millä logiikalla? Ja mikä sinua estää eroamasta miehestä, jota vihaat? Millä tavalla ne lapset sen estää?



Ja jos lapsien etua miettii, taitaa se vanhempien ero olla aika helvetisti vähemmän traumatisoiva asia (jos vanhempien välit ovat niin tuleehtuneet, että äiti suorastaan vihaa isää, ero on usein jopa TRVEHDYTTÄVÄ asia lapsille) kuin toisen vanhemman menettäminen kokonaan ja vielä dramaattisella tavalla.



Mieti nyt ihan oikeesti hetki terveellä järjellä!

tuollaiset ajatukset on ihan normaalia. Täällä sama olotila!!!

Jos olo on noin nurkkaan ajettu, kannataa muistaa, että siinä nurkassa on aina ovi. Jos parisuhteessa on niin paha olla, että ajatukset vääristyvät itsetuhoisiksi, on jokaisen velvollisuus ja lapsille todellakin PARHAAKSI avata se ovi ja häipyä.



Eikö se, ihan tosi, kerro jotain parisuhteen tilasta, jos toinen osapuoli on itsetuhoinen ensisijaisesti ja nimenomaan sen parisuhteen takia ja vihaa puolisoaan ja haluaa vain tästä eroon. Ei voi, hemmetti vieköön, lapset mitenkään hyötyä sellaisesta vanhempien liitosta!



Ja eikö nyt järkevin ja helpoin ja LASTEN KANNALTA paras ratkaisu ole ero (ei itsemurha)? - loppuvat ehkä ne nurkkaanahdetun ajatukset, kun lähtee painelemaan siitä nurkasta oven kautta ulos!

Mulla on AIVAN SAMA olotila. Mietin olenko sekoamassa. Muita on siis samassa veneessä, tää ei ole kivaa :(

jotka suorastaan jumaloivat isäänsä. Minä siis en jumaloi. No, olen ajatellut, että olen aikuinen, pystyn käyttäytymään asiallisesti ja jopa kohteliaastikin lasten isää kohtaan ja eron otan vasta kun asiat ovat siinä pisteessä että mikään muu ei tule kyseeseen (kyse on miehen aste asteelta pahenevata alkoholismista - hän ei ole koskaan väkivaltainen tai loukkaava). Siihen mennessä mennään päivä kerrallaan, sivistyneesti ja silleen.