P#### sukulainen!
Tuskinpa hän olisi lähtenyt lepäämään, jos paukkuja skarppaamiseen vielä olisi.
Kommentit (49)
...eihän se todellakaan normaalia ole, että perussiisteys on täysin hukassa. Täältä saa monenlaisia kommentteja, varmaan sellaisiltakin jotka itse elävät samanlaista elämää. Kaikki eivät siivouksista piittaa. Jo lapsen kannalta on tärkeää, että perussiisteys on kunnossa. Ja mitä kaikkea kissanulosteet voivat levittää. Sinuna juttelisin asiallisesti lapsen äidin kanssa ja kertoisin huolesi lapsen hyvinvoinnista. Toki kyllä hän varmasti hyvin lapsesta huolehtii, mutta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu myös puhtaana pito. Lastensuojelun tukitoimia tosiaan kannattaisi suositella (jos voimia siivoamiseen ei muuten löydy), ennen kun perhe sairastuu.
"Tukiperheeksi ryhtyvä"
ei ole mikään ap.n ongelma, jos ei halua mennä sikolättiin viikonlopuksi.
"Ja ihan tuha väittää, että lapset kasvaa onnelisiksi vain "täydellisissä, Vim-kodeissa"."
Ei varmaan ollut edes kyse mistään täydellisestä Vim-kodista. Vaan ihan normaalista, ei paskan keskellä asumisesta. Minun yksi lapsuudenystävä asui juuri ap:n kuvailemissa oloissa. Aikuisena hän on kertonut kuinka kaipasi tavallista kotia, jossa ei kissankusi haisisi. Samanlaista kuin muilla lapsilla. Eikä me muut kaverit asuttu missään VIM-kodeissa. Kaverini yh-äiti olisi tarvinnut jotain sossu-täti avukseen. Samoin heidän kolme kissaa.
Todella kurjaa lasta ja kissaakin kohtaan äidin laiminlyönti kodin ja elinolojen puhtaudesta.
Jos olisin ap, puhuttelisin äitiä melko napakasti (kuitenkaan huutamatta ja räyhäämättä), ettei tällainen peli vetele. Asunto on saastainen, se täytyy pitää siistinä, vaikkei huvittaisikaan. Kissan vessa pitää tyhjentää päivittäin kakoista ja hiekka vaihtaa säännöllisesti. Lapsen vaatteet pitää pestä säännöllisesti jne.
Ja jos äiti ei paranna tapojaan, voisi asiasta hyvinkin mainita sosiaaliviranomaisille ja eläinten suojeluunkin. Kenties sossusta saataisiin spua ja tukea perheelle.
Ja kyllä minuakin ketuttaisi mennä viikonlopuksi asumaan p*skan keskelle, hyvää hyvyyttäni. Ja ennen kaikkea tuntisin suurta surua ja huolta lasta ja kissaa kohtaan.
Ihmisillä on erilaiset käsitykset riittävästä siisteystasosta. Toisaalta voi olla kyse siitä että tämä äiti vaan käyttää härskisti hyväksi nipoa kaveriaan (vai sukulaistaan?). Tietää saavansa puhtaan kämpän eikä välitä pätkääkään tämän valituksesta :-)
Mutta oikeasti, on hyvin subjektiivista koska "jääkaappi on niin paskainen ettei sinne voi laittaa omia ruokia."
Meillä pienempi lapsi sairasteli paljon ja sukulaiset tarjoutuivat apuun.
Myöhemmin sitten kuulin, että olivat koko auttamisajan solvanneet ja haukkuneet meitä takanapäin. Pällistelleet kodin siivoa, huonoa ruokailua, lasten laihuutta, koiran karvanlähtöä jne.
Oikeasti meillä käy siivooja kerran viikossa ja kotimme on varmaan normaalitasoa puhtaampi ja siistimpi...
Eipä enää turvauduta moiseen tukirinkiin, vaikka maireasti edessäpäin apuun edelleen tarjoutuvat.
näkemään apua tarvinneen tilanne. Jostain syystä hän ei selviä arjesta yksin. Hän tarvinnee muutakin apua kuin vain lastenhoitoa. Jos se ei ole mielenterveysapua, niin ainakin elämänhallintaneuvontaa.
Eikö kukaan ajattele tuota ap:n sauhuamista sen 7-vuotiaan lapsen näkökulmasta. Lapsi on sen ikäinen, että häntä varmaan nolottaa kodin sotkuisuus ja mieltä pahoittaa lisää se, että hänen äitiään arvostellaan. Vaikka kodin sotkuisuus olisi kuinka fakta, sitä ei tarvitse työntää lapsen naaman eteen. AIKUINEN ihminen olisi tuossa tilanteessa siivonnut sotkut tekemättä siitä isoa numeroa (lapsen takia), näyttänyt lapselle iloista naamaa ja "suit sait tästä selvitään ja sitten tehdään jotain kivaa". Siis ihan vain sen takial, ettei lapsella tarvitsisi olla paha mieli äitinsä ja kotinsa puolesta. Aikuiset voivat sitten myöhemmin keskustella nämä asiat läpi (ja pitääkin keskustella), mutta niin että LAPSI EI OLE KUULOLLA.
On ihan totta, että ympäristö ei saa sulkea silmiään, jos lapsen elinoloja laiminlyödään. Mutta kyllä lapsi itsekin tietää, että äiti ei ole ihan kunnollinen. Häntä ei helpota se, että annat ymmärtää olevasi myös tätä mieltä. Olisit voinut, ap, keskittyä ilahduttamaan lasta, jolla on ollut varmaan vähän kurjaa, sen sijaan, että keskität tarmosi raivoamiseen ja täällä puhkumiseen.
jos on sovittu lapsen katsomisesta, niin ei siihen mikään suursiivo kuulu. Itse en kyllä moista sottupyttyä lähtisi auttamaan, vaan pyytäisin lapsen meille, antakoot kissan pois, jos ei osaa sen siisteydestä huolehtia.