Odotimme haikarauutista 2 vuotta, ja aina kuvittelin,
että raskaana oleminen olisi sitten jotain megalomaanista, suurta ja ihmeellistä, erikoista ja erityistä alusta saakka. No, nyt olen raskaana ja hämmentynyt siitä, että olo on ihan .. tavallinen. Välillä jopa unohdan, että olen raskaana. Miten paljon olenkaan vouhottanut ystävien raskauksista, ja luullut, että he kaipaavat eritystä huomiota erityisessä olossaan.. nyt tuntuu, että ihan tavallista elämää ja oloahan tämä.
Kommentit (3)
Itsellä on ollut kaikissa kolmessa raskaudessa ensin ihan megalomaanista pahoinvointia ja kuvotusta, suunnattomasta väsymyksestä puhumattakaan... Miehen serkku on sitten sitä toista äärilaitaa, ei mitään oireita ennen synnytyssupistuksia... Maha tietysti hieman kasvoi, mutta ei miksikään järin suureksi. Hän ihmetteli samaa kuin ap, ettei olo poikkea normaalista mitenkään.
Meinasin jopa ryhtyä työkavereiden kanssa paastolle,kunnes muistin että hei, mähän olen raskaana :) En todellakaan tuntenut mitään taianomaista tunnetta. Mutta kyllä äidinvaistot heräsi sitten kun lapsi syntyi...
Itellä olo ei ole mitenkään tavallinen, oksettaa särkee kolottaa, oksettaa särkee kolottaa.... Toisaalta olen yli energinen.