Kovin minäkeskeinen&lapsellinen ajatusmaailmaa ellei halua olla vanhempiensa kanssa jouluna

MInä minä minä haluan ihan oman joulun oman perheeni kanssa. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Ja ikääkin MINULLA on yli neljäkymmentä....



Ja sitten kun poikani aikuistuu, ei hänenkään tarvitse haluta viettää joulua minun kanssani, vaan saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa.

Kai joissain perheissä vietetään vielä kaikki iso-iso-iso vanhemmatkin ja perheet samassa koossa, mutta on kai niitäkin vanhempia, jotka jossain vaiheessa antavat omien lastensa perheille oman rauhan. Ei meillä ainakaan olisi enää tilaakaan olla kaikki yhdessä koossa. Minun isovanhemmilla on seitsämän lasta + puolisot, joilla yhteensä 17 lasta + puolisot, joilla yhteensä 25 lasta. Omilla vanhemmillani on neljä lasta + puolisot ja meillä neljällä on yhteensä 10 lasta. Kai puolisotkin haluavat, että heidän vanhempiensakin luona joskus joulua viettävät, joten ei kaikki voi aina olla samassa paikassa yhtä aikaa. Tänä vuonna vanhempani tulevat meille, ensi vuonna jonkun sisarukseni luo. Emme me heidän ahtaaseen kolmioon muutenkaan mahtuisi ja helpompihan heidän on meidän sisarusten luo vuorotellen tullakkin, heitä kun vain kaksi on ja pääsevät vanhemmat ihmiset valmiiseen pöytään, vaikkei ikää heillä olekkaan vielä 60 vuotta.

toiset monen sadan kilometrin päästä toiset ihan läheltä.



Eivät (yleensä) arvostele ruokia. Omat kommervenkkinsä järjestelyissä on ja välillä on laskettava kymmeneen tai kahteen kymmeneen, mutta silti olen sitä mieltä, että jaksaisi mitään ydinperheen joulua... :-)



Ihanhan tässä ollaan muutenkin riittävästi ydinperheen kesken.



Ja eiks se joulun ajatuskin vähän ole antaminen vaikka ihan tuntemattomalle, niin miksei sitten läheisillekin?

En tiedä ketä 24 tarkoitti, joten vastaan vain omasta puolestani.



Meillä oli traditiona että mummuni (äidinäiti) tuli meille jouluisin. Silloin kun asuin kotona. Mummu kuoli kun olin 17. Kumpaakaan pappaa en ole koskaan tavannut, toisen mummuni vain pikaisesti. Oli isäni päätös että hänen äitiin ei pidetä yhteyttä.

Kun olin riittävän vanhan ihmettelemään asiaa, isänäitiä ei enää ollut.



Sen jälkeen äitini lähes vaati, että hänen luokseen menevät kaikki. Eikä meillä ollut mitään sitä vastaan.



Muutaman vuoden ajan äitini on ollut memillä joulut. Isäni on kuollut -97. Miehen isä kuollut jo 15v sitten.

Miehen äiti ei halua tulla meille, tervetullut on, mutta menee mielummin mihen siskolle.



Pidän itse normaalina että ollaan yhdessä.

Siskoni kanssa ollaan juteltu että olisi ihanaa vuokrata joku iso mökki jouluksi ja saada olla siellä koko isolla perheellä. Pelkästään "minun perheestäni" tulisi väkeä jo 40.



Ymmärrän hyvin ellei joku halau katsella ryyppäämistä, en kyllä sulattaisi sitä itsekään.

mutta musta on väärin että vaikka olen jo keski-ikäinen ja kahden lapsen äiti, mun edelleen oletetaan ilman muuta viettävän joka ikinen joulu pois kotoani. En ole vielä koskaan saanut olla kotonani joulua, ettei kukaan vetäisi poroja nokkaansa.



Edellinen sukupolvi tässä musta on minäminä-henkistä. Eivät ne itse tehneet samaa kun olivat meidän asemassamme! Sekä mies että minä olimme lapsena aina kotonamme jouluna, ja isovanhemmat tulivat kylään, sen sijaan että meidän perhe olisi ajellut ristiinrastiin Suomea isovanhempien perässä.