Kyllä tämä neljän lapsen äitinä olo on raskasta!
Mitä teen, kun 3v9kk ja 2v7kk vanhat pojat ja 1v3kk vanha tyttö tappelevat, rieuhuvat ja kiusaavat toisiaan koko ajan? Varsinkin nyt se on erityisen raskasta kestää, kun he ovat erityisen tuhmia kun minä hoidan heidän 3 viikkoa vanhaa siskoaan ja mieheni lähti eilen 2 kuukauden työmatkalle :-(
Kommentit (30)
Mies oli myös paljon töissä ja töiden takia pois kotoa. Siksi päätin kylmästi, että olen kotiäitinä siihen asti, että nuorin on 3v. En olisi jaksanut hoitoonviemisiä ja muuta.
Mutta tiukka rutiini ja siihen myös joka päivä omat hetket itselleni. Toki löysäiltiin kun oli sellaisia päiviä.
Mutta päivät menivät suurin piirtein näin.
Aamulla aikaisin ylös. Oma kahvi ja samaan aikaan nuorimman imetys ja vaipanvaihdot. Lapsille aamupala.
-kuorin perunat tai valmistelin lounaan mahdollisimman pitkälle. Pyykit koneeseen pyörimään ja petien petaus ja keittiön siivous.
-ulo n. klo 9-10. Mentiin puistoon tai perhekerhoihin jos oli sellainen päivä. Vauva nukkui ekat päiväunet vaunuissa.
Kotiin ja lounas loppuun ja lapset syötettiin. Pyykit kuivumaan ja lapset päikkäreille.
Päivän oma hetki.
Välipala ja iltaruoan valmistelu, vähän siivosta yms. pientä
Uudelleen ulos
Päivällinen ja sisällä oleskelua, lastenohjelmat yms.
Klo 19-20 iltapala, hampaan pesut, pissat yms. Iltasatu koko porukalle ja sitten sänkyihin. Isommat lapset jos eivät meinanneet enää nukahtaa itse niin annoin kirjat, joita saivat selailla sen aikaa kun sain pienet nukkumaan.
Talo hiljeni klo 21.00 ja silloin alkoi se lyhyt oma aika tai parisuhdeaika.
Kyllä väsytti ajoittain, mutta homma toimi kun päivän rytmitti niin, että jokainen lapsi sai tarpeensa töytettyä lomittain muiden puuhien kanssa.
Kun lähdin töihin nuorimman ollessa 3v. mies jäi vuorotteluvapaalle ja hoisi lapsia vielä vuoden kotona. Se on jo ihan toinen tarina:)
ja välillä niin ihanaa. Meillä muksut 4v5kk, 3v, 1v10kk ja 4kk.
Ja voimat on vähissä jos yksin joutuu huushollia pyörittämään pidempiä aikoja. Joten hanki nyt apua sinne kotiin! En jaksa yksin tuota aikaa täysjärkisenä.
Niin ja jätä nuo epämääräiset vastaukset omaan arvoonsa...
Pakko olla, kun olette noin monta lastakin saaneet. Ihme seksihulluja olette, varmasti harrastatte seksiä niiden lastenne nähden? Toivottavasti ette sentään käytä niitä lapsianne seksuaalisesti hyväksi!
ja yhden laspen äidit vain kerran.
Voi voi, paljosta jäävät paitsi
t. 6 lapsen äiti
Pakko olla, kun olette noin monta lastakin saaneet. Ihme seksihulluja olette, varmasti harrastatte seksiä niiden lastenne nähden? Toivottavasti ette sentään käytä niitä lapsianne seksuaalisesti hyväksi!
Mä olen ollut tuossa elämäntilanteessa, tosin lasten ikäerot suuremmat, mutta yhtäkaikki mies oli ulkomaankomennuksilla.
Apua en saanut oikein mistään, enkä viitsinyt sitä pyytääkään, kun esim. omilla sukulaisillani on juuri tuo asenne, että mitäs olette noita lapsia tehneet.
Mun selviytymiskeino oli se, että suunnilleen pidin tietyn rytmin, aamupala aamuisin, ulos kaksi kertaa päivässä (vauva nukkui sen ajan vaunuissa ja ehdin touhuta isompien kanssa), puolivalmiita ruokia ostelin. Menin nukkumaan, kun lapsetkin menivät, vauvan kanssa unet olikin ihan pätkittäisiä.
Parhaiten nukuin, kun laitoin pienet siskonpetiin viereeni, pystyin yöllä sitten esim. antamaan vettä nousematta ylös.
Ihmisten ilmoilla käytiin esim. isommat kerhoon, näki vähän muitakin ja vieraita otin vastaan (tutuimmat esim. saattoivat vahtia lapsia hetken niin pääsin yksin ostoksille), etten tullut mökkihöperöksi.
Kerran viikossa herkuteltiin ja katseltiin piirrettyjä ja otettiin rennosti- isommat lapset oppi odottamaan meidän yhteistä hemmottelupäivää.
Ja miksi miehesi noijn pitkälle työmatkalle lähti juuri kun teillä on noin pieni vauvakin?
Terveisin seitsemättä odottava ja ihan hyvin jaksava.
Tsemppiä ja jaksamista, koeta löytää jostain apua.
ja vielä yksin!
Jos sulla ei oo mies kotona, niin sä tarvit joka päivä ulkopuolista apua. Jos sukulaisista ja ystävistä ei löydy halukkuutta, niin palkkaat kodinhoitajan. Muuten toi on ihan hulluutta.
Mä en oikeesti kestäis jos mun mies lähtis noin pitkille työmatkoille.
Meillä on kans 4 lasta, mutta ikäerot ovat suuremmat (vanhin on jo 9 v) ja mieskin on ihan normitöissä.
Eli isommista sisarruksista on lähinnä apua ja vauvakin nukkuu niin paljon että kaikille riittää äidin seuraa.
On se neljän lapsen äitinä olo aika helppoa :-).
Paitsi nukkumaanmenoruljanssissa menee joskus hermot...
Joten mie en ala sinnuu surkutteleen, se semmosta tää elämä...
4 lasta reilu vuoden ikäeroilla. Eihän yksi ihminen voi mitenkään pärjätä neljän noin pienen kanssa, kun yksin niistä on vielä pieni vauva.
Ehkä sinun on vaan kestettävä se riehuminen ja keskityttävä vain siihen etteivät satuta itseään tai toisiaan.
Pääsetkö ulos heidän kanssaan ? Kummasti rauhoittaa jos edes kerran päivässä pääsevät ulos riehumaan.
He ovat huomanneet, että et vauvalta pääse heitä komentamaan.
Leikkikehä voisi olla hyvä hankinta. Sinne ainakin tuo vuoden vanha leikkimään leluilla ja pojat keskenään.
Meidän lapset oli kovia piirtelemään tuossa iässä. Tosin siinäkin täytyy vahtia, että piirtävät paperiin eikä seiniin. Hyvä rauhoituskeino on myös kirjat. Niitä tykkäävät katsella.
Meillä on myös 4 lasta, mutta niiden iät on jo 8v, 6v, 3v ja 9kk. Asutaan omakotitalossa ja on aidattu piha. Helpottaa kummasti kun voi laskea isommat lapset pihalle lekkimään. Muutenkin vietän noiden kanssa paljon aikaa pihalla. Pienempänä vauva nukkui vaunuissa ja nykyään jo konttaa mukana.
Lisäksi ruoka ajat kannatta yrittää pitää säännöllisinä ja ei saa unohtaa välipaloja. Meillä riehaantuvat ja kiukuttelevat enemmän jos nälkä yllättää.
Niin ja DVD:täkin voi laittaa katsomaan, tosin meidän lapset ei alle 3-v olleet niistä kiinostuneita, mutta jos teillä tykkäävät katsoa niitä.
Nyt on 2 nuorinta päikkäreillä ja 2 vanhempaa leikkii legoilla. Mies on töissä, kuten useasti viikonloppuisin.
Odotan nyt kolmatta ja sekin tuntuu joskus tosi rankalta.Mies yrittäjä ja itsekin pyöritän yksin tätä rumbaa.
Laittele sähköpostiin viestiä jos haluat.
Miri_28@hotmail.com
Mun mummi sai 12 lasta reilun 14vuoden sisällä,ei yhtiäkään kaksosia... Joo,ajat oli toiset, mutta kyllä sitä siis VOI pärjätä... Itse en pärjäisi ja siksi käytän ehkäisyä =D
Pidä tässä vaiheessa tietyt rutiinit voimassa, erityisesti nukkumaan ajoissa (sänkyyn 6-7 aikoihin ja lue vaikka kirjaa ääneen kunnes nukahtavat). Mutta älä joka asiasta ja sotkusta välitä, muun ajan saavat olla kuin Ellun kanat...
Siellä on usein päiviä, joina joka hoitajalle kuusi alle 3-vuotiasta. Nuorimmat lapset eivät ole yhtä vuotta täyttäneet.
Taitaa olla ihmisestä ja asennoitumisesta kiinni miten jaksaa. Oma äitini on erittäin järjestelykykyinen ja hanskaa meidän lapset serkkuineen. Näyttää siltä ettei hän edes kovasti joudu yrittämään, minä olisin samassa tilanteessa aivan naatti.
Mä en ymmärrä näitä..."oliko pakko synnyttää noin tiheellä välillä" tai "ehkäisykin on olemassa" kommentteja! Tuskinpa kukaan tulee tänne kertomaan raskaasta tilanteesta kuullakseen tollasta potaskaa. Mulla on kolme pientä ja elämä on välillä tosi raskasta, kun mies on menossa, mutta en silti kadu päivääkään tiheää tahtia. Lapset ovat ihania, vaikka elämävälillä onkin tosi rankkaa.
Hyvät ihmiset rohkaiskaa mielummin!! Mä eikä varmaan ap:kaan halua kuulla ylimielisiä syyllistäviä kommentteja.
Ap:lle: Aika tekee tehtävänsä! Kun lapsesi kasvavat hieman kaikki helpottuu. Nyt kun sulla on vielä noin pieni vauvakin...niin väsymyskin vaivaa ihan eritavalla kun normaaleissa oloissa. Kyllä kaikki järjestyy! Toivottavasti sulla on apua lähellä!
Rohkaisu hali
täällä aina kun joku haluaa pikkasen tuulettaa tunteitaan ja tsemppiä arkeen. Meneekö teillä "täydellisillä" aina elämä ihan niinkuin olitte suunnitellut?
AP: Jaksamista lasten kanssa! On varmasti rankkaa hoitaa kaikkea yksin. Yritä löytää joka päivästä se mukava hetki kun menee helpommin ja tehkää asioita yhdessä vanhempien lasten kanssa kun pienin nukkuu. Pyydä myös apua ystäviltä ja sukulaisilta aina välillä. On ihan inhimillistä olla väsynyt ja tuntea ettei pärjää. :)
Harmi että miehesi täytyi lähteä juuri nyt matkoille, mutta pienenä vinkkinä: Kun itse olin pieni, me muutimme Kreikkaan, ja isäni lähti sinne 3kk aiemmin järjestämään asioita kuten asuntoa jne. Äitini ja me kaks pientä nauhoitimme isälle kasetteja meidän tekemisistä ja näin isä sai olla osana arkea vaikka olikin niin kaukana. :)
Jos teillä on videokameraa tai mitä vain nauhuria niin voisitte kokeilla samaa? Isäni arvosti näitä kasetteja valtavasti (vaikka lisäsi ikävää entisestään) ja me lapset tykättiin niiden tekemisestä. Niitä on vuosien aikana kuunneltu ahkerasti ja saatu monet makoisat naurut. :)
Tsemppiä ja voimia jaksamiseen!!
Kuulostaa kyllä todella rankalta. Saisitko apua joltakulta, esim. äidiltäsi/anopiltasi? Tai saisitko yhden tai kaksi lapsista yökylään mummolaan? Helpottaa kummasti, jos saa edes osan lapsista hoitoon, ainakin on vähemmän vilskettä ja vilinää.
t. Äiti, jolla vilkkaat 2 ja 3v pojat sekä 7v tyttö, eli huomattavasti helpompaa kyllä...
älä välitä noista itsetyytyväisistä/ vahingoniloisista idiooteista jotka sulle räksyttää. He eivät tajua, ettet saa lapsiasi tekemättömiksi. :-)
toiseksi, jätä kotona tekemättä - ainakin lyhyellä aikavälillä - kaikki minkä voit jättää tekemättä.
kolmanneksi, saatko mistään ulkopuolista apua miehesi työmatkan ajaksi? Hanki sitä!
Jaksamista!
Toivottavasti et hakkaa niitä lapsiasi!