mies haluaa erota, minä en

Vai voisiko kyseessä olla muutoksen ja yksinäisyyden pelko? Antaako mies sinulle juuri nyt parisuhteessa sitä, mitä parisuhteelta odotat?

Mutta eipä sitä voi väkisin ketään pidellä. Sure aikasi, ja ala sitten katselle eteenpäin. Ansaitset semmoisen miehen, joka tahtoo olla kanssasi yhtä paljon kuin itse tahdot olla hänen kanssaan. :)

Sanot kumminkin päin, ja nuo ovat kuitekin kaksi aivan eri asiaa.

Meillä oli joskus toisinpäin. Ihastuin toiseen ihmiseen ja kotona oli tasanen vaihe niin halusin muuttaa pois kotoa ja katsoa miten suhde kestää erossa. Mies sanoi ettei niin tehdä koska jos muutan pois niin erkaannutaan lisää, ei puhuta asioista ja se oli suhteelle loppu.



Jäin kotiin, juteltiin ja parisuhde heräsi taas henkiin.



Rakkaus on sitä että kun toinen ei halua tai enää tiedä niin toisen rakkaus pitää pinnalla.

Jos taas suhde kariutuu niin se on täysin sen toisen valinta.

Jos toinen yhä haluaa muuta niin anna sen lähteä, mutta pitkän ajan se vie että suhteessa voidaan puhua taas luottamisesta.



Minusta sinun kannattaa ehdottaa samaa mitä mieheni minulle: pysytään yhdessä, ulkoillaan ja saunotaan, suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Mietitään niitä hyviä juttuja ja siitä se lähtee.

Jos mieli menee maahan, niin kannattaa jutella jollekin asiantuntijalle.

ja sain paskahalvauksen. Miehellä oli menossa joku kriisi eikä tiennyt mitä tuntee mua kohtaan. Sitten istuttiin alas ja juteltiin pitkään, kysyin myös lähtisikö pariterapiaan. Ei halunnut ( olleen oltu joskus kauansitten kun mulla oli pää sekasin) mutta ruvettiin hyödyntämään sillon saatuja ideoita ja se ukon pää selkeni. Löysi tiedän mikä on tärkeintä ja mitä haluaa. ja se oli tämä perhe, hän koki vaan tukehtuvansa tilanteessa.. Mutt anyt meille on tulossa uusi lapsikin ja elämä on mallillaan.. Joten suosittelen käymään pariterapiassa!! Menkää treffeille, käykää leffassa olkaa kuin seurustelisitte, silloin löytyy se rakkaus sieltä taas.

Oon minäkin ihastunut toiseen. Se oli yllättävää ja odottamatonta, kun siihen ei ollut mitään syytä. Kotona meni ihan hyvin ja elämä oli mukavaa. Mutta joskus niin vain käy silti.



Ajattelin, että ei siitä mitään haittaa ole, vaikka haaveilenkin toisesta, kunhan käyttäydyn silti kohteliaasti miestäni kohtaan, eli pidän haaveet vain haaveina, enkä esim. hakeudu ihastukseni seuraan. Eli mietin tietoisesti, että ihastuminen on aivan normaalia, mutta minä valitsen perheeni enkä ala pelleilemään riskeeratakseni perheemme onnen.



Ja juuri noin se toimii. Että ihastuksesta huolimatta sen tunteen ei tarvi antaa viedä. Siinä voi päättää, että perhe on tärkeämpää ja kun riittävän kauan sitä itselleen hokee, niin kyllä se oikeasti alkaa taas tuntumaankin siltä. Nyt kaikki näyttää taas ihanalta, ajatukset toisesta miehestä eivät enää pyöri mielessä, seksielämä on taas kivempaa, jne.



Kyse on omasta tahdosta. Eli jos sun mies ei sitä muista, niin munkin mielestä sinä voit muistuttaa, että hän voi ihan oikeasti miettiä mitä elämältään haluaa, mitkä ovat hänen arvonsa ja miten ne arvot käytännöön valinnoissa näkyvät. Ja tuollainen 'millään ei oo mitään väliä' -haahuilukin on aivan tavallista, mutta se on sitten miehen asia päättää mitä hän haluaa päättää. Voit myös sanoa esim. että parisuhteessa päätöksiä ei aina tehdä vain tunteiden perusteella, vaan joskus on syytä pohtia vähän syvemmälle juuri tuota tahtotilaa.

saattaa hyvinkin olla, että pelkään eniten yksin jäämistä ja ettei ole kotona "ketään" niinkuin joku tuossa edellä mainitsi. kuitenkin tunnen, että minulla on hyvin vahvoja tunteita miestäni kohtaan ja silloin kun kaikki on hyvin niin olen todella varma, että rakastan ja paljon. toki se muuttaa myös minun tunteitani kun toinen ei ole varma mitä tahtoo ja kohtelee ajoittain myös huonosti ja saa mieleni todella mustaksi...

mieheni siis sanoi että on hyviäpäiviä jolloin hän tahtoo olla kanssani,mutta on myös huonoja jolloin ei halua olla yhdessä. ja että ei voi aina tietää mikä onko tämä oikea suhde tai haluaako hän kanssani perheen jne... se satuttaa koska itse tiedän, että en olisi tässä suhteessa jos en haluaisi hänen kanssaan elää... ikinähän ei tiedä tulevaisuudesta, joten vaikea on ennustaa 20 vuoden päähän, mutta ei kai kukaan elä tai haluaisi elää suhteessa josta ei ole varma tai joka on "vain voimassa parempaa hakiessa"??? se on asia jota en voi ymmärtää..kai jokainen tietää mitä tahtoo. olla yksin vai yhdessä sen oman ihmisensä kanssa...??

meillä ei siis ole lapsia, joten tilanne on sikäli "helppo", mutta mitään helppoa en silti tästä löydä. hajotan vain itseni odotellessani niitä "parempia" päiviä. järki sanoo, että ehkä minun pitäisi tehdä päätös ja lähteä jos mieheni ei sitä osaa tehdä, mutta tunteet tulevat vastaan. en halua lähteä, en halua olla yksin, mutta haluan kunnon parisuhteen ja haluan sen oman rakkaan mieheni takaisin, joka nyt on kadonnut jonnekin kuoren alle.

jotenkin niin päätöntä ja niin toivotonta...



-ap-

Uskon että sinussa

Ap oletteko käyneet jossain leireillä tai terapioissa tms? Meillä hyviä kokemuksia

Ei kannata jatkaa suhdetta.

Jaahas, menneiden ketjujen nostelija iski taas. 

Ap miten mies on perustellut?

Ei kannata jatkaa suhdetta enää.

Ukkoni ilmoitti että on löytänyt uuden naisen. Heitin sen niska perse otteella pihalle, en jää suremaan moista pettäjä sikaa!! Suosittelen muillekin!

Hyvää Naistenpäivää, siskot!!!