Tuliko teillä kiireellisessä sektiossa sellainen olo että kuolette siihen paikkaan?

Mä en tiedä laskeeko siinä verenpaineet jotenkin vain mitä, mutta mulle tuli aivan sellainen olo etten saa happea ja en nouse siitä enää.. mistähän se johtui? Anestesialääkäri ei ottanut kuuleviin korviinsa kun kerroin että en saa happea...

Ehkä vähän hyperventiloit? Mulla ainakin meni kaikki ihan ok, vaikka kiire olikin. Sektiosta aikaa 4kk ja päivä.

vaikka oli ihan suunniteltu sektio. Tuntui, että taju lähtee, happi loppuu ja kuolen siihen paikkaan. alan ihmisenä tiedän, että epiduraali/spinaali saattaa tipauttaa verenpaineen nopeastikin.

Mulla tipahti verenpaine ja lääkäri antoi vastalääkettä, jonka jälkeen olo parani. pelko jäi. Oli se sen verran hurja tunne.

Vähän kyllä pelotti aluksi, kun puudutus alkoi nousemaan. Nousi nimittäin toiselta puolelta melko ylös. Pelkäsin nimittäin hengitysvaikeuksia, mutta ei tullut juurikaan.

Muistan kun ottivat happimaskin pois niin silloin tuntui vähän raskaalle hengittää. Ekalla kerralla myös tärisin ihan hirveästi, suu vain löi loukkua ja kädet tärisi. Toisella kerralla ei niin paljoa.

Ekasta kerrasta en muutenkaan muista juurikaan mitään meni ijotenkin sumussa koko juttu.

Toisen kerran muistan oikein hyvin, sen miten lääkärit juttelivat hanna pakarisesta kun mua tikkasivat yms.

Mutta toka kerralla sektio ei ihan yhtä yllätyksenä tullut kuin ekalla jolloin siihe ei ollu tosannut yhtään varautua.

Sain nimittäin ensin synnärillä sen epiduraalin ja kun tuli leikkaussaliin lähtö niin joku puudutus laitettiin.. Mutta itse en saanut mitään vastalääkettä enkä edes maskilla happea. kiva kuulla et jollain muillakin.. se on jäänyt kalvamaan koska aikaa on 4,5 vuotta ja muistan elävästi sen tunteen..tuntui että yläosa "valjahtaa" ja voimat katoaa, sydän tuntui hakkaavan jne..



t.ap

Mulla tuli kans tunne etten saa happea ja nenä meni tukkoon. Tuli myös huono olo ja oksensin (vaahtoa, jotain lääkkeitä? kun en ollut melkein vuorokauteen syönyt enkä juonut), antoivat sitten jotain lääkettä mikä vie sitä huonoa oloa, toisella kerralla kun aloin oksentaa en saanut happea, yökin vain eikä mahasta tullut enää edes sappinesteitä. Se oli hirveä tunne, silloin luulin että tukehdun! Kun siitä tokenin oli pikkuinen jo vierellä isin sylkyssä.. Pienoinen kammo jäi tuohon leikkaukseen, todennäköisesti jos vielä toinen meille siunaantuu, ei sekään mahdu syntymään... mutta ehkä seuraavalla kerralla osaa vähän varautua?

ja kouristeli ja koski ihan sairaana joka puolelle kehoa kun makasin siina leikkauspoydalla ja taisi olla kadetkin kiinni siina sivuilla. Odotin vain etta paasisin uneen... Epiduraalikaan ei ollut onnistunut aikaisemmin joten nukuttivat sitten minut.

Ei tullut hengenahdistusta, mutta tarisin ihan horkassa, enka pystynyt mitenkaan sita lopettamaan. Pelotti myos aivan kauheasti. En enaa ikina halua sektioon. : ( Toivottavasti tama kolmonen syntyy alakautta ja kaikki menee ok.



Valttelen taman seurauksena muitakin leikkauksia. Minullaon lieva kuulovaurio, jonka voisi leikkauksella korjata, mutta en mene. En halua sita fiilista enaa kokea.

Mulle on tehty suunniteltu sektio ja yhdessä vaiheessa tuntui siltä etten saa happea. Sanoin hoitajalle ja hän lisäsi heti hapen virtaa mulle ja tuli parempi olo.

olo helpottui sillä sekunnilla