Missä menee raja? Olen ystävystynyt ystäväni MIEHEN kanssa.

Olin hyvä ystävä erään miehen ja erään naisen kanssa. Ikinä ei ollut mitään ihastustunteita siihen mieheen, tämän söpöön veljeen ehkä saattoi ;-) No nämä ystäväni tutustuivat kauttani ja alkoivat seurustelemaan, avioituivat, perustivat perheen.



Olihan se tavallaan haikeata, mutta siihen se meni, että välit miespuoliseen etääntyivät, naiseen lähenivät. Ystävästäni tuli 'ystäväni mies'. En enää ikinä viettänyt aikaa kahdestaan miehen kanssa, ei olla käyty leffassa tai baarissa, kuten ennen. Ei vaan tuntunut 'oikealta', oli kuin olisin jotenkin pitänyt itseäni jossain erityisasemassa.



Ystäviä toki ollaan, perheinemme paljon tekemisissä ja mieheni ja hän ovat hyviä kavereita. Jutellaan ja nauretaan ja viihdytään samassa seurassa, mutta kahdenkeskistä ei ole käytännössä lainkaan.



Näin ei kukaan loukkaannu eikä sitä tartte kenenkään edes ajatella, kuten ei sitä, onko joku raja ylitetty. Näin sen minusta kuuluukin olla, parisuhde on se mitä pitää kunnioittaa, ei ystävyyttä, jos nämä laitetaan vastakkain.

ap

raja on ylitetty.



Perääntyisin ja vähän äkkiä.

mitenkäs teidän puolisot pärjää keskenään..?

jos puolisonne eivät tiedä kuinka tiivistä yhtydenpitonne on. Toistaiseksi vetäytminen on kuitenkin vielä helppoa...

"ihastumisen rajalla keikun". Sitten laita stoppi, heti. Jos olisi vaan ystävyyttä niin siinä ei ole mitään pahaa, mutta jos siihen tulee muita tunteita, niin lopeta se heti alkuunsa. Mun yksi parhaita ystäviä on mun kaverin ex-mies :-)). Ja ihan siis todellakin vain ja ainoastaan ystävä.

Puolisomme viihtyvät myös hyvin yhdessä ja me kaikki neljä yhdessä myös.

Viihdyn vaan sen miehen kanssa niin hyvin, että en haluaisi perääntyä. Mitään ei ole tapahtunut, sellaista, eikä tapahdukaan. Tunnen itseni. Mitä hittoa tässä oikein tekisi? Ystäväni on aivan ihana, todella tärkeä minulle, mutta niin on hänen miehensäkin.



ap

jos ette pysty kertomaan totuutta puolisoillenne, niin raja on ylitetty. varsinkin, jos on jo ihastumista mukana.

ap

Viihdyn vaan sen miehen kanssa niin hyvin, että en haluaisi perääntyä.

ap

Mutta ajattele kokonaisuutta: haluatko mieluummin

- säilyttää molemmat perheet ehjänä ja silti jatkaa myös ystävyyttä perheiden jäsenten välillä

- mennä yhteen tämän miehen kanssa, rikkoa kaksi perhettä ja menettää ystävyys muihin kuin tähä mieheen?

niin ne teidän puolisotkin saisi jotain :-)

Tottakai ensimmäinen vaihtoehto.



ap

raja on ylitetty ja sinä itse päätät, miten tästä eteenpäin.. Mieheni ystävystyi myös, kaverinsa tyttöystävään ja ei siitä mitään muuta seurannut kuin melkein ero kahdelle pariskunnalle, luottamuspula sekä ystäväpiirin pienentyminen.



Eli harkitse vielä, tee sitten miten parhaaksi koet. Oletko niin huomionkipeä vai merkitseekö perheet sinulle sittenkin enemmän.



En hauku.. mutta ei mielestäni kannata leikkiä näin isoilla asioilla..

ap

ap

ap

että tunnen oikeasti kaksi perhettä, jotka ovat vaihtaneet puolisoita päikseen!!



Mutta sitä en toki suosittele, vaan perääntymistä : ) Taisit sen jo tietää itsekin.

anna mennä vaan, kyllä nuo ihastumiset tulevat ja menevät..oikeesti

Jos asia vaivaa, niin paljon että asiaa täällä kyselet, niin tiedät varmaan itsekin että raja on ylitetty?



Mitä sitten pitäisi tehdä? Yksinkertaista, palauta tilanne sellaiseksi ettei tarvitse tuollaisia kysellä. Joskus vain on luovuttava jostain ja vain sinä voit päättää mistä olet valmis luopumaan ja millä hinnalla.